Geenivirheet kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä

Geenitutkimus edistää tehokkaampien hoitojen kehittämistä

NIMH Genetics Initiative -niminen tutkimusprojekti on tuottanut uutta tietoa kaksisuuntaisen mielialahäirön perinnöllisyydestä. Hankkeessa ovat mukana Yhdysvaltain terveysviraston mielitautien tutkimuslaitos National Institute of Mental Health (NIMH), eräät muut amerikkalaiset tutkimuslaitokset sekä saksalaiset Heidelbergin ja Bonnin yliopistot. Uudet tutkimustiedot julkaistiin tänään Molecular Biology -lehdessä ja NIHM:n verkkosivuilla.

Kaikilla ihmisillä on samat geenit – joista noin 70 % on aivoissa – mutta niiden tuhannet erilaiset muunnokset yhdessä ympäristö- ja epigeneettisten tekijöiden kanssa ratkaisevat sen kuka sairastuu mielialahäiriöön, kuka ei.

Tässä tutkimuksessa kartoitettiin 413 bipolaaritautia (maanis-depressiivistä) sairastavan ja 563 terveen aikuisen geenimuunnokset. Tutkitut olivat eurooppalaista syntyperää olevia yhdysvaltalaisia sekä saksalaisia. Kummassakin aineistossa saatiin samanlaiset tulokset, jotka vahvistavat toisiaan.


Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä mieliala vaihtelee manian ja masennuksen välillä Tyyppi I:ssä vakava masennus ja mania vaihtelevat, tyypissä II masennus ja lievempää ja samoin mania (joka on tässä tyypissä hypomaniaa). Kolmas tyyppi, not otherwise specified BD-NOS, ei täytä tavanomaisia taudin kriteereitä. Tyyppiä I ja II esiintyy kumpaakin noin 1 %:lla ja BD-NOS:ia 2,4 %:lla amerikkalaisesta västöstä (Merikangas ym. 2007).

- Geenitutkimus alkaa tuottaa tietoa, jota voidaan soveltaa käytäntöön. Tällainen ei ollut mahdollista vielä muutama vuosi sitten. Nyt meillä on molekyylikohteita, joita tiedemiehet voivat tutkia ja kehittää parempia hoitomuotoja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, sanoo USA:n terveysviraston johtaja Elias A. Zerhouni.

- Alamme saada otetta tämän monimuotoisen aivosairauden genetiikasta", toteaa NIHM:n johtaja Thomas R. Insel.

Useimmilla ihmisillä on tilapäisiä mielialanvaihteluita, mutta kaksisuuntaisessa mielialahäiriössa vaihtelut ja niiden aiheuttamat käytöshäiriöt vievät joskus jopa työkyvyn. Mielialan tasaajiksi kutsutut lääkkeet – litium, valproaatti, karbamatsepiini ja lamotrigiini – auttavat monia potilaita, mutta eivät kaikkia. Jotkin potilaat eivät reagoi lääkkeisiin toivotulla tavalla ja hoidon yksilöllinen räätälöinti on vaikeaa. Potilaan perimät geenimuunnokset vaikuttavat siihen, kuinka lääkkeet tehoavat tai ovat tehoamatta. Näiden geenimuunnosten identifiointi ja niihin vaikuttaminen saatavat auttaa löytämään entistä tehokkaampia hoitokeinoa, sanovat tutkijat.

Eräs tähän tautiin liittyvä geeni sijaitsee kromosomissa 13 ja se on nimeltään DGKH. Tämä geeni on aktiivinen siinä biokemiallisessa reitissä, jolla litiumin uskotaan vaikuttavan. Geeni tuottaa entsyymiä nimeltään diasyyliglyceroli-kinaasi-eta. Tutkijat yrittävät nyt kehittää lääkehoitoa, joka vaikuttaa tähän entsyymiin tai joka säätää entsyymin tuotannon määrää. Tähän mennesä on löydetty useita muitakin bipolaaritautiin vaikuttavia geenimuunnoksia, joihin voitaneen vaikuttaa tulevaisuudessa.

- [Hivenaine] litium on edelleen pääasiallisin lääke bipolaaritautiin, mutta DGKH on uusi lupaava hoidon kohde, sanoo tutkimusta johtanut tohtori Francis J. McMahon.

Tutkijat huomauttavat, että tietyssä väestössä saadut tulokset eivät välttämättä päde muissa väestöissä. Jatkossa aiotaan tutkia samalla tavalla muiden väestöjen geenejä. Tulokset julkaistaan internetissä muiden tutkijoiden käyttöön.

NIHM News Release 8.5.2007: Genetic Roots of Bipolar Disorder Revealed by First Genome-Wide Study of Illness

Tohtori Tolosen kommentti

Taudissa on kolme eri muotoa, tyypit I, II ja "subthreshold BPD", ja kyseessä on ns. tautikirjo (Merikangas ym. 2007). Tauti alkaa usein lapsuudessa tai nuoruudessa, mutta yleensä sitä ei osata tuolloin diagnosoida ja hoitaa oikein (Sheffer 2007; Leverich 2007). USA:n Psykiatriliitto suosittaa taudin täydentäväksi hoidoksi kalaöljyä; tutkimusten mukaan sen tehokkain on E-EPA, jota on tutkittu hyvällä menestyksellä myös kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä (ks. taulukko).

Sheffer RE. Childhood onset Bipolar disorder: A role for early recognition and treatment. J. Pediatr 2007;150 (5).459-460 (Editorial) [Free Full Text] [PDF]
Leverich GS, Post RM, Keck Jr PE, et al. The poor prognosis of childhood-onset bipolar disorder. The Journal of Pediatrics 2007;150 (5)485–490 [Free Full Text, PDF]
Merikangas KR, et al. Lifetime and 12-Month Prevalence of Bipolar Spectrum Disorder in the National Comorbidity Survey Replication. Archives of General Psychiatry. 2007;64:543-552 [Abstract]
NIMH: Bipolar Spectrum Disorder May Be Underrecognized and Improperly Treated, News Release 7.5.2007


Masennuslääkkeet tehottomia kaksisuntaisessa
NIH: Kaksisuuntainen mielialahäiriö 2 kertaa kalliimpi kuin masennus
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy verenpainetauti