Onko ravitsemushoito uskomushoitoa?

Missä todella kaksi yhteensovittamatonta periaatetta kohtaa, siellä jokainen leimaa vastapuolen hulluksi ja harhaoppiseksi.

- Ludwig Wittgenstein 1889–1951

Kumpi mahtaa olla enemmän uskomushoitoa, lääkitys vaiko ravitsemushoito? Lääkejätti GlaxoSmithKlinen johtajan, tohtori Allan Rosen mukaan yli puolet reseptilääkkeistä on täysin turhia. Niiden käyttö on suunnatonta rahan tuhlausta, sanoo Rose (lue lisää). Esimerkki lääkkeellisestä uskomushoidosta on lähes 30 vuotta verenpaineen hoitoon yleisesti käytetty beetasalpaaja atenololi, joka on nyt osoittautunut plaseboakin huonommaksi ja jopa vaarallisemmaksi (lue raportti). Masennuslääkkeet eivät ei ole juuri plaseboa tehokkaampia. Silti niitä syödään valtavia määriä. Kolesterolilääkitys on kaikkein pahinta ja kalleinta uskomushoitoa.

Suomalainen lääkäriseura Duodecim ja Hyvä terveys -lehti ovat vuosikausia pilkanneet ravintolisiä käyttäviä ihmisiä "uskomushoitojen" hölmöiksi uhreiksi. Nyt tuuli on kuiten kin kääntynyt, kuin hölmöläisten souturetkellä. Tarkastelen asiaa tässä tieteen filosofian ja tutkijan näkökulmasta.

Duodecimin Ravitsemushoito-opas: Paradigman muutos

"Oikeaopiset" lääkärit ja ravintolisiä käyttävät ihmiset hahmottavat todellisuutta kovin eri tavoin. Lääkärit elävät "lääkemaailmassa", johon koulutus ja lääketeollisuus ovat heidät johdattaneet. "Koulutuksessamme painotetaan lähinnä luontaistuotteiden haittoja", kirjoitti minulle 3. vuosikurssilla lääkäriksi opiskeleva hammaslääkäri. Lääkärit eivät tunne vitamiinien, hivenaineiden ja muiden luontaistuotteiden tehoavia annoksia eivätkä niiden turvallisia ylärajoja. USA:n ja EU:n valmisteissa on huimia eroja (taulukko).

British Medical Journal kirjoittaa: "Lääkeyhtiöt suojelevat tuotteitaan tuottamalla harhaisia tutkimuksia antioksidanteista, kuten C- ja E-vitamiineista ja muista ennaltaehkäisevän lääketieteen hoitomuodoista, jotka voisivat kilpailla lääkemyynnin kanssa." The Lancetin entisen päätoimittajan Richard Hortonin paljastuksen mukaan mukaan lääketeollisuudella on "symbiottinen ja parasiittinen" suhde lääkärilehtiin, joihin se saa näennäisesti puolueettomilta asiantuntijoilta haluamiaan haamukirjoituksia.

"Kroonisesti sairaiden ihmisten käsitys taudin hyvästä hoidosta poikkeaa usein lääkärin käsityksestä", kirjoitti BMJ 11.10.2003. Lääkärin mielestä potilaan käsitys on "väärä". Potilaat taas katsovat, että vain he itse osaavat päättää kannattaako esim. lääkettä ottaa vai ei. Tutkijat kehottavat – usein turhaan – lääkäreitä ymmärtämään ja puhumaan potilaan kanssa samaa kieltä. Koska lääkäri ajattelee ja puhuu sellaista, mitä potilas ei ymmärrä eikä hyväksy, jää puolet kroonisiin sairauksiin määrätyistä lääkkeistä ottamatta (lue raportti). Ikävä kyllä tämäkin hukkapuolikas haetaan apteekista ja voitot menevät myyjille. Maksumiehinä ovat potilaat, Kela ja kaikki veronmaksajat. Näin haaskataan Suomessa vuosittain lähes miljardi euroa!

Entä mikä sitten on todellisuus kroonisista sairauksista – esimerkiksi masennuksesta – niiden syistä ja niiden tehokkaasta ehkäisystä ja hoidosta? Pelkään, ettei sitä tiedä kukaan. Lääketehtaan johtajan (Rosen) tunnustus lääkehoidon tehottomuudesta voi olla kova isku monille potilaille ja lääkäreille. Lasten psykiatrit tuputtavat ylivilkkaille ADHD-lapsille sivuvaikutuksia aiheuttavia stimulanttilääkeitä, vaikka turvallinen ravitsemushoito on vähintään yhtä tehokasta.

Käypä hoito -suositukset ovat puolueellisia
Lääkäriseura Duodecim on laatinut ja laatii lääkäreille kansallisia "käypä hoito" -suosituksia, joiden mukaan potilaita tulisi hoitaa. Lääkärit kokevat ne sitoviksi, koska niistä uskaltaa poiketa ainoastaan, mikäli kykenee sen hyvin perustelemaan – tarvittaessa oikeudessa, jos jokin menee vikaan. Hoitosuosituksia noudattava lääkäri on juridisesti vahvoilla, kirjoittaa Orionin lääkäreille lähettämä lehti Aesculapius (4/2004). Suosituksissa on aina pääpaino lääkityksellä. Ravintolisistä ei puhuta yleensä mitään.

Entä keitä ovat suositusten sorvaajat? Ovatko he puolueettomia asiantuntijoita? Tosiasiassa Duodecimin käyttämät lääkäriasiantuntijat ovat kaikki sidoksissa lääketeollisuuteen. "Sataprosentisen puolueettomia lääkehoidon asiantuntijoita ei kertakaikkiaan ole", sanoo lääkelaitoksen osastopäällikkö, professori Erkki Palva (Ilta-Sanomat 14.12.2004).

Lääketeollisuus julkaisee rahoittamiaan tutkimuksia valikoidusti, kirjoitti New Scientist 17.12.2004. Hoitosuositukset perustuvat siis tarkoitushakuisesti valikoituun tietoon, jossa lääkkeiden etuja liioitellaan ja haittoja pimitetään.

Kansanterveyslaitos (KTL) on aina vastustanut ravintolisien käyttöä. Laitos vaikuttaa vahvasti hoitosuosituksiin paitsi ohjaamalla terveydenhuollon ammattihenkilöstän ajattelua ja toimintaa myös median (toimittajien) kautta. KTL:lla on kuitenkin arveluttava kaksoisrooli. "KTL tekee myös lääkeyhtiöiden rahoittamaa tutkimusta ja saa teollisuudelta huomattavaa rahoitusta", sanoo KTL:n osastonjohtaja Terhi Kilpi Ilta-sanomissa 14.12.2004.

"Olen yhteiskuntatieteilijänä lääketieteen sisällä nähnyt nämä kuviot ja sitä kautta on naivi usko lääketieteen puolueettomuuteen jo ajat sitten karissut ja oman sairauden kohdalla olen tullut yhä varovaisemmaksi. Terveyssosiologiaan kuuluu tutkimus, jossa hoitokäytäntöjä tarkastellaan taloudellisten sidosten kautta. Sitä on vain niin kovin vähän jos ollenkaan meillä tehty. Samoin valta ja vallan käyttö sekä tieteessä että hoidoissa on ollut keskeinen, mutta sitäkin käsitellään nykyisin yhä vähemmän. Kenttää kyllä riittäisi ja yritän saada nuorempia tutkijoita innostumaan." Näin kirjoitti minulle eräs lääketieteellisen sosiologian professori.

Toisin sanoen: Lääkäreitä pelotellaan noudattamaan lääketeollisuuden asiantuntijoiden sorvaamia hoitosuosituksia eivätkä edes sosiologit halua tai uskalla tutkia asiaan liittyvää vallan käyttöä.

Paradigman muutos tulossa
Vuonna 2008 tapahtui kuitenkin yllättävä ajattelutavan muutos, kun magnesium. B2-vitamiini ja ubikinoni ilmestyivät migreenin käypä hoito -suositukseen. Ravitsemusterapeuttien Ravitsemushoito-opas (Duodecim 2009) neuvoo jo käyttämään ravintolisiä. E-EPA mainitaan oikein nimeltä.

Kokonaisuus on aina osiensa summa – joskus enemmänkin

"Jos kerran todellisuus melkein kaikilta yksityiskohdiltaan on vaikeatajuinen, miten loputtoman paljon vaikeampaa silloin täytyykään olla sen käsittäminen kokonaisuutena", sanoi filosofi Eino Kaila. "Eikö jo kuvitelma sellaisesta [kokonaisuuden käsittämisestä] osoita harvinaista pöyhkeyttä….Meidän on nöyrästi tunnustettava tietämättömyytemme", jatkaa tätä ajatuksenjuoksua Kari Enqvist erinomaisessa kirjassaan Kosmoksen hahmo (WSOY 2003). Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista. Se käsittelee maailmankaikkeutta, mutta Enqvist pohtii ansiokkaasti tieteen monia filosofisia kysymyksiä, mikä antoi minulle monia hyödyllisiä virikkeitä tämän analyysin kirjoittamiseen.

Kokonaisuus on yksityiskohtiensa summa ja joskus ehkä enemmänkin. Ravitsemuslääketieteen yksityiskohtien moninaisuudesta ja niiden hahmottamisen vaikeudesta saa jonkinlaisen käsityksen, lukemalla läpi uutisarkistomme tutkimusraportit. Uskoisin, että raportit lukeneen henkilön käsitys kokonaisuudesta muuttuu enemmän tai vähemmän siitä, mitä se oli ennen tutkimuksiin perehtymistä.

Lääketiede on nuori ja vielä avuton kansantautien edessä

Tiede on pisara tietämättömyyden meressä. Meidän on hyvä muistaa, että nykyaikainen lääketiede on nuorta, vasta vähän yli 150 vuotta vanhaa. Epidemiologinen tutkimus otti Suomessa ensimmäiset haparoivat askeleensa vasta 30 vuotta sitten, jolloin Työterveyslaitos kutsui Suomeen Harvardin yliopiston epidemiologian professorin Olli S. Miettisen opettamaan tätä uutta tutkimusaluetta. Olin Ollin ensimmäisiä oppilaita Suomessa ja ystävystyin hänen ja hänen esimiehensä, professori Brian McMahonin kanssa. Pekingin seleenikongressissa 1984 tutustuin Harvardin nykyiseen ravitsemuslääketieteen professoriin Walter C. Willettiin, jota nyt pidetään ravitsemuslääketieteellisen epidemiologian auktoriteettina. Willet antoi äskettäin murhaavan tuomion ravintopyramidista: "Se sopii hevosille, ei ihmisille" hän sanoi US senaatissa (lue raportti)

Epidemiologia tutkii sairauksien ilmaantumista (insidenssiä) ja esiintyvyyttä (prevalenssia) väestöissä. Se etsii tilastollisia syy-yhteyksiä, mutta se ei pysty koskaan osoittamaan kausaalista syysuhdetta, opetti Miettinen. Olen itsekin tehnyt ja julkaissut melkoisen määrän epidemiologisia (ja muita) tutkimuksia ja hoitanut tuhansia potilaita, joten minullakin on asiasta jonkinlainen omakohtaiseen kokemukseen perustuva käsitys. Se on osa minun maailmankuvaani, joka poikkeaa oleellisesti esimerkiksi monien Lääkäriseura Duodecimin edustajien käsityksistä.

Epidemiologiset tutkimukset tuottavat aina ristiriitaisia tuloksia sen mukaan, kuinka suunnitelmat on tehty ja toteutettu. Esimerkiksi antioksidanteista (mm. E-vitamiinista) on kiistelty jo yli 70 vuotta. Jussi Huttusen mukaan se on terveydelle vaarallista, Walter C. Willetin (Harvardin ravitsemustieteen professorin) mukaan se on mitä suositeltavin ravintolisä kaikille terveydentilasta ja ruokavaliosta riippumatta. Valtamedia uutisoi mielellään vain ravintolisiä vähätteleviä raportteja.

Vitamiinit ja syöpätaudit

Ravitsemuslääketiede

Ravitsemuslääketiede ottaa Suomessa vasta ensi askeleitaan. Se ei ole oppiaineena lääkärikoulutuksessa, eikä Suomessa ole yhtään alan erikoislääkäriä. Kuinka jotkut suomalaiset lääkärit voivat antaa sen kuvan, että heillä on hallussaan kaikki tieto ravinnon ja terveyden vuorovaikutuksista? En voi muuta kuin ihmetellä, mistä he ovat sen saaneet.

Lääketiede voi ylvästellä hienoilla teknillisillä saavutuksillaan, mutta se ei ole kyennyt selvittämään tavallisten kroonisten sairauksien syitä. Suurista kansantaudeista – diabetes, lihavuus, sydän- ja verisuonitaudit, syöpäsairaudet, mielenterveysongelmat, dementia jne. – tunnetaan vain ns. riskitekijöitä, jotka liittyvät tilastollisesti sairastumisen vaaraan, mutta yksikään niistä ei ole varma kausaalinen syytekijä, joka aiheuttaisi jokaiselle altistuneelle ihmiselle taudin niin kuin influenssaviruksen istuttaminen sataan rottaan johtaa niissä kaikissa taudin puhkeamiseen. Tiedämme jotakin siitä, että elintavoilla – liikunnalla, ravitsemuksella, tupakoinnilla, alkoholilla, huumeilla jne. – on osuutta näiden sairauksien synnyssä ja etenemisessä, mutta tietomme ovat kovin hataria ja ainakin osaksi harhaisia. Jokaisen tutkijan unelma on voida perusteellisesti muuttaa tieteessä omaksuttuja käsityksiä. Itse olen hiukan raottanut esirippua, jonka taakse käytkeytyy suojaravinteiden merkitys terveydelle.

Lancet kirjoittaa, että lääkäreiden tulisi tietää enemmän sokeritaudin syistä voidakseen hoitaa diabeetikkoja paremmin. Uusi tutkimus osoitti, että tyypin 2 diabeetikoissa on alaryhmä, joka on neljä kertaa muita herkempi sulfonurean (suun kautta otettavan diabeteslääkkeen) vaikutukselle. Tutkijat peräänkuuluttavat diabetekseen täsmähoitoa, joka perustuu yksilön geneettiseen profiiliin. Aivan samalla tavalla kehitellään täsmähoitoa syöpäpotilaan angiogeneesin estoon. Valitettavasti useimmat suomalaiset lääkärit eivät ole kulleetkaan sellaisesta, mutta "viisaudessaan" tuomitsevat sen suoralta kädeltä.

Ravitsemuslääketieteen suuri – ja valtavan kallis – harha saattaa olla kolesterolin tutkiminen ja kohonneiden arvojen lääkitseminen. Kysymys on erityisen ongelmallinen siksi, että kolesterolia tutkivilla sydänlääkäreillä on usein kytköksiä kolesterolilääkkeitä markkinoivaan lääketeollisuuteen. Toinen ongelma on siinä, että vaikka lääkäreiden täydennyskoulutus muodollisesti järjestetäänkin Suomen lääkäriliiton ja Duodecimin nimissä, käytännössä siitä huolehtii usein lääketeollisuus. Se hoitaa tietenkin omia etujaan. Vaikka omega-3-hoito ehkäisee enemmän sydänkuolemia kuin statiinit, lääkärit määräävät mieluummin niitä jkuin kalaöljyä. Voimme perustellusti kysyä: Mksi ihmeessä? Vastaus löytyy alla olevasta linkistä.
Lääketeollisuus vääristelee tutkimuksia ja lahjoo

Ravinnon täydentäminen ravintolisin

Viime vuosina Suomessa ja muissa Euroopan maissa julkaistut suuret väestötutkimukset osoittavat, että ns. terveessä väestössä on paljon ihmisiä, jotka potevat piilevää vitamiinien puutetta. Suomessa on erityisesti foolihapon, B1-, B6- ja B12-vitamiinien, C- ja D-vitamiinien ja omega-3-rasvahappojen puutetta. Tällaisilla puutteilla on selvä yhteys luukatoon, sydän- ja verisuonitauteihin, dementiaan, syöpään, reumatauteihin, ennenaikaiseen vanhenemiseen ja laitoshoitoon joutumiseen. Yhä useammat valistuneet ihmiset pyrkivät omatoimisesti ja omalla kustannuksellaan ehkäisemään välttämättömien ravintoaineiden puutoksia, koska se on parasta ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Ei sitä ainakaan tieteellisin perustein voida vastustaa. Vai pelkäävätkö Duodecimin lääkärit potilaiden loppuvan vastaanotoiltaan? Viranomaiset tahollaan jarruttavat tehokkaiden ravintolisien vapaata myyntiä (lue lisää).

Kun kerran useimpien vaikeiden tautien kausaalisia syytekijöitä ei tunneta, kuinka voidaan muka tieteeseen vedoten ja kokonaan asiaa tutkimatta - a priori - väittää, etteivät vitamiinit ja muut ravintoaineet taikka niiden lukemattomat mahdolliset yhdistelmät (ja vielä erilaisina päiväannoksina) ehkäise tautia tai hidasta sen kulkua? Mistä tällainen jumalallinen tieto on voinut tulla Lääkäriseura Duodecimiin? Arkkiatriltako? Ei suinkaan, kyseessähän on tyylipuhdas esimerkki sovitusta esioletuksesta (aksiomasta) ja kielipelistä.

Viime aikoina on alettu yleisesti hyväksyä kaksi tautien perussyntytapaa, joista olen puhunut jo yli 25 vuotta, nimittäin hapetusstressi ja tulehdus. Tulehdussytokiinien mittaaminen potilaista paljastaa, että keskenään näennäisesti aivan erilaiset taudit syntyvät ja pahenevat kaikki saman kaavan mukaan. Ortoglykeeminen ruokavalio ja monet ravintolisät vaimentavat liikoja tulehdussytokineja.

Farmaseuttinen kalaöljy E-EPA on erittäin tehokas tulehdusta ehkäisevä luonnonaine. Se tuottaa elimistössä resolviini E1:tä (RvE1), joka on tehokas tulehdussytokiineja estävä yhdiste (lue lisää). EPAsta syntyy myös DHA:ta, ja siitä edelleen tulehdusta ehkäiseviä dokosatrieenejä. Tällä seikalla on tärkeä merkitys lihavuuden ja kaikkien pitkäaikaisten tautien hoidossa, sillä ne ovat kaikki tulehdustiloja.

Kielipeli

Lääkärit pelaavat kielipeliä, jossa vain tietynlaiset puheet ovat sallittuja, kuten "vitamiinit eivät ehkäise syöpää, ne vain ruokkivat syöpäsoluja, jotka leviävät muualle elimistöön". Kielipelistä on tieteellisyys kaukana. Sitä voidaan verrata esim. kirkon, jehovantodistajien, lestadiolaisten tai muiden uskonlahkojen kielipeleihin. Kirkon kielipelin mukaisesti Galileo Galilei joutui v 1633 polvillaan, kuolemanrangastuksen uhalla, julkisesti perumaan puheensa siitä, että maapallo pyörii eikä se ole maailmankaikkeuden keskipiste. "Se pyörii sittenkin", hän jupisi itsekseen.

Uskomuslääketieteestä puhuvilla on [usein sanaton] sopimus yhteisestä kielipelistä. Siinä on tietyt säännöt, joiden mukaan asioista voi ja kuuluu puhua, aivan kuten shakkipelissä lauta ja nappulat määräävät säännöt, joiden puitteissa voidaan pelata. Kielipeli kertoo, minkälainen puhe on lääkärille sallittua ja mikä on lääketieteellinen totuus. Siinä kuuluu tuomita lisäravinteet. Niitä syöviä ihmisiä kuuluu pitää säälittävinä pöhköinä, jotka ovat hurahtaneet "pilleriuskoon". Vastaavalla tavalla tupakkateollisuuden kielipeliin kuuluu kiistää tupakoinnin merkitys syövän synnyssä.

Ad hominem -argumentin käyttö paljastaa tiedon- ja sivistyksen puutteen

Lääkäritkin käyttävät ahkerasti ad hominem -argumenttia (ihmistä vastaan). Esimerkki: Eräs helsinkiläinen lastenneurologi (nainen) kirjoitti viime keväänä hyvin paljastavan kirjeen autistisen potilaansa äidille, joka oli kertonut antavansa kehotuksestani lapselleen karnosiinia. Äiti kertoi neurologille lukeneensa Bio-Vitan sivuilta amerikkalaisen lastenneurologian apulaisprofessorin Michael Chezin tutkimuksesta, jonka mukaan karnosiini usein auttaa autismissa. Neurologi kirjoitti äidille: "Tohtori Tolonen oli kurssitoverini. Hän soitti opiskeluaikana [1960-luvulla] iltaisin tunnetussa [Olavi Virran] orkesterissa ja oli väsynyt luennoilla. Haittasi opiskelua. Bio-Vitan sivut ovat kauniita. Niillä esitellään joka viikko jokin uusi hoito autismiin."

Discredit the messenger! (Saattakaa sanantuoja huonon valoon)

Suomalaisen lastenneurologin ei [omasta mielestään] tarvitse perehtyä amerikkalaisen kollegansa tutkimukseen; hänhän tietää esiolettamuksensa perusteella sen olevan pelkkää roskaa, jos kerran tieto siitä tuli Olavi Virran orkesterissa soittaneelta Toloselta! Suomalainen lastenneurologi (kehitysvamma-ylilääkäri) ei arvosta myöskään norjalaisen 4-vuotiaan kehitysvammaisen Felixin paranemista, koska hoito-ohje tuli Toloselta. Suomalainen lääkäri jättää niinikään huomiotta autistisen Hope Lewsin paranemisen rasvahapoilla, koska sekin sotii kielipeliä vastaan. Niinpä suomalaiset lääkärit eivät voi soveltaa lisäravinnehoitoa suomalaisiin autisteihin. Mitä kollegat sellaisesta ajattelisivat? Eikö suomalaisen neurologiaylilääkärin ajatus juoksekin mykistävän rationaalisesti? Ad hominem -argumentin käyttäjä ei totisesti kuulu syväajattelijoihin. Suomalaisen neurologin, Felixin ja Hopen perheiden todellisuus ovat kovin erilaisia. Kuka on oikeassa?

Mitä vähemmän tietoa, sitä jyrkemmät mielipiteet

Lääkäreiden ja lisäravinteiden käyttäjien maailmankäsitykset ovat yhteismitattomia, niiden "totuudet" täysin erilaisia. Lääkärit eivät anna mitään arvoa sille, että jonkun ihmisen krooninen polvivaiva parani vihersimpukkauutteella. Tosin he eivät ole koskaan kuulleetkaan vihersimpukasta (perna canaliculus), mutta se ei estä heitä laukomasta käsityksiään siitä. Vihersimpukan täytyy olla humpuukia, koska sitä myydään luontaistuotekaupassa. Tällainen ajattelu kuuluu kielipeliin ehdottomana esioletuksena eli aksioomana, jota lääkäri ei voi eikä saa kyseenalaistaa. Muutoin ura vaarantuu.

Duodecimin lääkäreiden mielestä tieteellisen näytön etsiminen esioletuksen kumoamiseksi on turhaa ja mieletöntä. Niinpä seuran lehti (Duodecim) on johdonmukaisesti kieltäytynyt julkaisemasta kirjoituksia, jotka puhuvat sen aksioomaa vastaan. Lääkäriseura Duodecim on siis käytännössä sanoutunut irti rationaalisuuden pelisäännöistä, se toimii kuin Neuvostoliitto aikoinaan. Siellä sallittiin vain sosialistinen totuus; kaikki muu oli tuomittavaa "länsimaista hapatusta".

Kielipeliin tietenkin kuuluu myös muualla julkaistujen tieteellisten tutkimusten tarkoituksellinen tulkinta. Mikään näyttö ei ole koskaan riittävää, jos se puhuu Duodecimin aksioomaa vastaan. Sitä tukeva heikkotasoinenkin tutkimustieto sitä vastoin on aina "erinomaista" ja sitä jaksetaan toistella.

Potilas-lääkäri -suhde kärsii

Lääkäri olettaa, että potilas noudattaa hänen määräyksiään, olipa sitten kyse lääkkeen ottamisesta tai muusta. Käytännössä asia ei ole ollenkaan niin, vaan potilaat menettelevät usein oman "todellisuutensa" mukaisesti. Esimerkiksi puolet skitsofreenikoista ei ota lääkärin määräämiä lääkkeitä, eikä heitä saada ottamaan niitä vaikka heille annettaisiin "komplianssiterapiaa" – 5 kertaa puolen tunnin motivoivaa psyykkistä valmennusta (BMJ 11.10.2003). Lääkäri elää omassa todellisuudessaan, potilas omassaan. Nämä maailmat eivät kohtaa.

Arviolta puolet potilaista – 60–80 % syöpäpotilaista – käyttää vakiohoitojen rinnalla erilaisia täydentäviä hoitoja, muun muassa vitamiineja ja muita suojaravinteita. Potilaat tietävät lääkäreiden negatiivisen, usein suorastaan nihilistisen suhtautumisen niihin, joten he eivät halua eivätkä uskalla kertoa niistä. Tämä heikentää potilaan suhdetta lääkäriin. Täydentäviä hoitoja vastaan hyökkäävät lääkärit eivät huomaa tekevänsä itselleen ja potilailleen karhunpalveluksen.

Ihminen kysyy, luonto vastaa

Diabeetikon ruokaohjeet ovat muuttuneet perusteellisesti viime vuosikymmeninä. Niin kovin varmasti oikeassa ollut lääketiede on joutunut perumaan kannanottojaan ja muuttamaan niitä sitä mukaa, kun luonto on vastannut siihen, ovatko annetut ohjeet olleet oikeita. Nyt on käynyt ilmeiseksi, että vasta uudistettu ruokapyramidi, jonka nimiin Duodecimkin vannoo, on täysin epätieteellinen ja virheellinen. Se tulisi uusia kokonaan, vaatii Harvardin professori Walter C. Willet. Pyramidi sopii hevosille, ei ihmisille, hän murjaisi äskettäin. Uudet suuret tutkimukset viittaavat siihen, että nestemäinen hainrustouute hidastaa munuaissyövän kasvua. Vitamiinit ja hivenaineet ehkäisevät syöpiä ja syöpäkuolemia. Oikea tiede kestäisi kyllä tällaiset luonnon antamat vastaukset, mutta se ei sovi Duodecimin eikä Suomen syöpäjärjestöjenkään kielipeliin.

Luonto vastaa oikein, jos tutkijoiden kysymykset on asetettu oikein. Valitettavasti näin ei ole ollut asianlaita kovinkaan monissa ravitsemuslääketieteen tutkimuksissa. Luonto ei vastaa tyhmiin ja väärin asetettuihin kysymyksiin siten kuin tutkijat odottavat. Siksi ravitsemuslääketieteen alalta julkaistut tutkimustiedot ovat niin kovin ristiriitaisia ja niistä voidaan aina löytää kielipeliin sopivia tuloksia. Esimerkiksi suomalaisen – 250 miljoonan markan – SETTI-tutkimuksen kysymykset oli asetettu väärin. Kuitenkin sen tuloksia toistellaan tiedelehdissä ympäri maailman niissä piireissä, jotka osallistuvat samaan kielipeliin duodecimlaisten kanssa. Tutkimuksen ilmiselvistä virheistä vaietaan. Kukaan ei ole kyennyt vastaamaan kysymykseeni, monenko beetakaroteenikapselin nauttimisen jälkeen mies kuolee keuhkosyöpään [niinhän SETTI-tutkijat väittävät]. Tosiasiassa ensimmäinen beetakaroteeinin tappamaksi laskettu mies kuoli nieltyään yhden ainoan kapselin (lue lisää).

Raha

Rahasta puhuminen kuuluu kielipeliin. Eräät lääkärit ovat hyvin huolissaan luontaistuotteita ostavien ihmisen rahoista. Miksei kukaan nosta meteliä rahojen haaskaamisesta turhiin mielialalääkkeisiin ja antibioottikuureihin? Kuten yllä totesin, puolet ostetuista lääkkeistä jää ottamatta. Kyse on miljardeista euroista vuodessa. Miksei komplianssi (hoitomyöntyvyys) toimi niin kuin lääkärit luulevat? Onko vika koulutuksessa vaiko asenteissa? Lääkärien [yksityisillä lääkäriasemillaan] määräämistä laboratorio- ja röntgentutkimuksista yli 90 % on turhia, niillä pönkitetään vain lääkäriaseman taloutta. Miksei kukaan ole huolissaan niistä rahoista? Missä on johdonmukaisuus?

Rikka toisen, malka omassa silmässä

Duodecimläisessä ajattelussa on muitakin hämmästyttäviä piirteitä. Rikka näkyy hyvin toisen, muttei malka omassa silmässä. Mikä tahansa perusteetonkin epäily jonkin luontaistuotteen haittavaikutuksesta riittää sen viemiseksi TV:n iltauutisiin, mutta samaan aikaan vaietaan niistä 50 000 suomalaisesta, jotka joutuvat vuosittain sairaalahoitoon lääkkeiden sivuvaikutusten vuoksi. Sivuvaikutukset ovat – kielipelin sääntöjen mukaan – sinänsä valitettava, asiaankuuluva ilmiö nykyaikaisessa käyvässä hoidossa.

Kielipelissä lisäravinteelta vaaditaan aina 100 %:n hoitovastetta, mutta kolesterolia alentava lääke saa tuottaa toivotun tuloksen vain 48 %:ssa sitä käyttävistä ja nikotiinipurukumi 17%:ssa. Puhumattakaan psykoterapiasta, jolta puuttuu kokonaan tieteellinen pohja.

Duodecimin uutiset

Lääkäriseura Duodecim toimittaa Suomen lehtiin terveysuutisia. Niiden sisältö noudattaa seuran kielipeliä. Sellaisia tutkimustuloksia ei uutisoida, jotka sotivat kielipeliä vastaan. Näin suomalaisille pyritään välittämään sensuroituja uutisia, aivan kuin uutistoimisto Tass teki Neuvostoliitossa.

Tieteen paradigma

Kaikki tieteet noudattavat samaa neljän vaiheen kaavaa silloin kun jokin uusi, mullistava teoria nostaa päätään.
1. Vaikeneminen
Uusi teoria pyritään vaikenemaan kuoliaaksi. Ellei se auta, siirrytään vaiheeseeen 2.
2. Iva, pilkka ja nauru
Uuden käsityksen esittäjiä aletaan ivata ja pilkata. "Uskotko sinä seleeniin?" kysyi minulta 1980-luvulla muuan Kelan tutkijalääkäri pilkallisella äänellä. Vastasin: "Uskotko sinä happeen?". Ellei pilkkaaminen tuota toivottua tulosta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
3. Vaino
Uuden teorian kannattajia aletaan vainota. Heidän tutkimuksiaan ja kirjoituksiaan ei julkaista, heidän ei sallita esiintyä julkisuudessa, heidät suljetaan tiedeyhteisön ulkopuolelle. Esimerkiksi tohtori Kilmer McCallum, joka keksi Harvardissa homokysteiinin merkityksen valtimonkovetustaudissa 1960-luvulla, siirrettiin ensin töihin kellariin, hänen apurahansa lopetettiin ja lopulta hänet erotettiin yliopistosta. Professori Judah Folkman, joka oivalsi angiogeneesin merkityksen syövässä, koki lähes samanlaisen kohtalon. Professori David Horrobin, joka esitti ensimmäisenä, että skitsofrenia johtuu aivojen rasvahappohäiriöistä sai kyllä luennoida kongresseissa, mutta hänelle annettiin aina viimeinen luentoaika, jolloin lähes kaikki kuulijat olivat jo lähteneet. Uuden teorian kannattajat koetetaan tuhota myös taloudellisesti. Ellei mikään auta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
4. Hyväksyntä ja itsekehu
Fiksuimmat vastustajat oivaltavat ensimmäisinä olleensa väärässä ja kiirehtivät selittämään, että itse asiassa juuri he ovat aina tienneet, kuinka asianlaita todellisuudessa on. Eri vastustajat voivat olla eri paradigman vaiheissa, yksi vasta vaikenee, toinen pilkkaa, kolmas vainoaa, kun neljäs jo valmistelee 4. vaiheen julkistusta.

Miksei luontaistuoteala ole jo kuollut?

Jos Duodecimin maailma vastaisi todellisuutta, olisi luontaistuoteala ajautunut konkurssiin ajat sitten. Miksi se kuitenkin kukoistaa paremmin kuin koskaan ennen? Ilmeisesti siksi, että ravintolisien käyttäjät ovat käytännössä kokeneet jotakin aivan muuta kuin mitä lääkärit kielipelissään toistelevat. Uusi amerikkalainen selvitys osoittaa, että enemmän kuin joka kolmas potilas käyttää virallisen lääketieteen rinnalla myös täydentäviä hoitoja. Syöpäpotilaista peräti 80 %.

Finnravinto 2007 -selvityksen mukaan puolet suomalaisita naisista käyttää ravintolisiä, ja miehistäkin huomattava osa. Ovatko ravintolisiä käyttävät ihmiset – esimerkiksi masennukseen kalaöljystä apua saaneet – oikeassa vaiko väärässä? Duodecimin mielestä tietenkin väärässä. Onko Duodecimillä ja sen Hyvä Terveys -lehdellä moraalinen oikeus ja velvollisuus pyrkiä muuttamaan heidän käsityksensä todellisuudesta mieleisekseen aivan kuin ristiretkeläiset kävivät käännyttämässä vääräuskoisia? Ainakin niillä näyttää olevan sellainen käsitys. Minusta ne elävät omassa maailmassaan kuin katolinen kirkko tai dementoitunut vanhus, joka ei tajua mitä ympärillä tapahtuu.

Aiheeseen liittyvää luettavaa:

Ludwig Wittgensteinista ja kielipelistä
Käypä hoito: hoitovasteesta ja sivuvaikutuksista
Verenpaine- ja kolesterolilääkkeet – turhuuden markkinat
Anti- ja pro-oksidantit sydän- ja verisuonitaudeissa

Viitteitä:

Giselle Jones. Prescribing and taking medicines BMJ 2003; 327: 819. [Full text] [PDF]

Robin E Ferner. Is concordance the primrose path to health? BMJ 2003; 327: 821-822. [Full text] [PDF]

Frances Griffiths. Taking hormone replacement therapy BMJ 2003; 327: 820-821. [Full text] [PDF]

Mike Shooter. The patient's perspective on medicines in mental illness BMJ 2003; 327: 824-826. [Full text] [PDF]
Colin O'Donnell, Gary Donohoe, Louise Sharkey, et al. Compliance therapy: a randomised controlled trial in schizophrenia BMJ 2003; 327: 834.[Abstract]
Nicky Britten Commentary: Does a prescribed treatment match a patient's priorities? BMJ 2003; 327: 840. [Full text] [PDF]
Wittgenstein L. Philosophical Investigations, translated by G.E.M. Anscombe (Basil Blackwell, Oxford 1963)