Pitkäaikainen D-vitamiinin käyttö, 2 500 µg/kk, ei aiheuta sivuvaikutuksia

D-vitamiinin käyttö ravintolisänä on yleistynyt kaikkialla maailmassa, ja virheelliset kuvitelmat yliannostelun vaaroista voidaan heittää romukoppaan (nolo juttu suomalaisillekin ravitsemuseliitille ja THL:lle). Monissa uusissa lyhytaikaisissa kliinisissä tutkimuksissa on annettu suuria, 100–250 µg:n päiväannoksia, eikä niistä ole tullut haittoja. Koska yliannostelun pelko elää edelleen, on kaivattu pitkäaikaisia seurantatutkimuksia suurilla annostuksilla. Nyt sellainen on tehty ja julkaistu Uudessa Seelannissa. Tulokset kumosivat aiheettomat pelot haittavaikutuksista.

Hankkeen tarkoituksena oli tutkia suuren D-vitamiiniannostelun vaikutuksia neljän vuoden kuluessa sydän- ja verisuonisairauksiin, hengitystietauteihin, uusiin syöpätapauksiin ja hoitoon joutumisiin lääkäreiden vastaanotoille tai sairaaloihin sekä kuolemantapauksia ja mahdollisia sivuvaikutuksia. Tässä raportissa julkaistiin tulokset mahdollisista sivuvaikutuksista (joita ei ollut). Tulos ei yllätä D-vitamiinin historiaa tuntevia: Suosittelihan arkkiatri Arvo Ylppö lasille D-vitamiinia reilut 100 µg päivässä, ja terveyssisaret antoivat 1940-luvulla lapsille 7500 µg:n "stoosseja" pistoksina 3 kuukauden välein. Eikä mitään haittoja ilmennyt.

Yli 5 000 aikuiselle (50–84 v) annettiin suun kautta joko lumetta tai D3-vitamiinia 100 000 IU eli 2 500 mikrogrammaa (µg) kerran kuukaudessa keskimäärin 3,3 vuoden ajan (hajonta 2,5–4,2 v). Koejärjestely oli satunnaistettu kaksoissokko. Vaikutusjakso oli 2011-2015.

Osallistujat raportoivat kyselylomakkeella itse mahdollisesti kokemiaan haittavaikutuksia seuraavasti: D-vitamiiniryhmässä 419 henkilöä (16,5 %) ja lumeryhmässä 399 (15, 8 %). Ero oli merkityksetön. Haitat olivat siis kuvitteellisia. Kuvitellut haittatuntemukset johtuvat siitä, että ihmiset tarkkailevat itseään. Erilaiset tuntemukset ovat tavallisia myös lääketutkimuksissa, joissa verrokit saavat lumevalmisteita.

Päätelmät: Kuukausittain annettu 2 500 mikrogramman (µg) kerta-annos (vastaa noin 83 µg/vrk) keskimäärin 3,3 vuoden aikana ei aiheuttanut koehenkilöiden itsensä raportoimia haittoja sen enempää kuin lumevalmisteiden käyttö.

Tulos ei yllätä D-vitamiinin historiaa tuntevia: Suosittelihan arkkiatri Arvo Ylppö jo 1920-luvulla lapsille D-vitamiinia reilut 100 µg päivässä, ja terveyssisaret antoivat koululaisille 1940-luvulla 7500 µg:n "stoosseja" pistoksina 3 kuukauden välein. Eikä mitään haittoja ilmennyt.

Nyt julkaistuista tuloksistakin voidaan päätellä, että Suomen ravitsemuseliitti* on lietsonut D-vitamiinin yliannostelusta aiheetonta pelkoa, mikä on aiheuttanut D-vitamiinin puutetta ja tuottanut siten vuosikymmenten ajan valtavaa vahinkoa kansanterveydelle ja -taloudelle.

Malihi Z, Lawes CMM, Wu Z, et al. Monthly high-dose vitamin D3 supplementation and self-reported adverse events in a 4-year randomized controlled trial. Clinical Nutrition 2018 in Pres. DOI: https://doi.org/10.1016/j.clnu.2018.07.034

RCT backs long-term safety of high-dose vitamin D supplements. Nutraingredients.com 14.8.2018
Clinicaltrials.gov Identifier: ACTRN12611000402943;

Tohtori Tolosen kommentti*

Ketkä lietsovat aiheetonta pelkoa? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), kuopiolainen ravitsemusterapian professori (agronomi) Ursula Schwab ja helsinkiläiset ravitsemustieteilijät, professorit Mikael Fogelholm ja Christel Lamberg-Allardt,  Kelan johtava tutkija Paula Hakala sekä "maalaislääkäri" Tapani Kiminkinen ovat toitottaneet jatkuvasti julkisuudessa, että viranomaissuosituksen ylittävä päiväannos (10-20 µg) on terveydelle vaarallinen. Todellisuudessa suuri osa väestöstä, mm. koululaiset, potee edelleen D-vitamiinin puutetta. Se lisää sairastumista (mm. masennusta), ennenaikaisia kuolemia ja ikääntyvien ihmisten muistihäiriöitä, tylsistymistä (dementia) ja gerasteniaa. Eikö olekin merkillistä, että eläinlääkärivetoinen Valtion ravitsemusneuvottelukunta, THL ja ravitsemuselittii valehtelevat D-vitamiinista ja Suomen valtamedian toimittajat uskovat ja levittävät valeuutisia? Ne ovat haitallisia kansanterveydelle ja -taloudelle muun muassa siksi, että D-vitamiinin saannin vähyys lapsuudessa saattaa lisätä aikuisiän sydäntautiriskiä.