Itä-Suomen yliopisto mukana: Sydänpotilaille D-vitamiinia 178 µg/vrk

Itä-Suomen yliopiston farmasian laitos (Kuopio) osallistui Iranissa tehtyyn sepelvaltimotautipotilaiden kliiniseen kaksoissokkotutkimukseen,  jossa heille annettiin kaksi kuukautta 50 000 IU eli 1 250 mikrogrammaa D-vitamiinia viikossa. Päivää kohti laskettuna se merkitsi 178 µg. Siitä ei aiheutunut mitään haittaa – päinvastoin seerumin D-vitamiinin pitoisuus suureni merkitsevästi ja samalla systolinen ja diastolinen verenpaine alenivat, kehon rasvaprosentti ja vyötärönympärys pienenivät. Muutokset ovat eduksi sepelvaltimotaudin kannalta, päättelivät tutkijat. Tulokset kumoavat ravitsemuseliitin julkisuudessa toitottamia väitteitä ja valtamedian valeuutisia D-vitamiinin yliannostelun vaaroista.

Tutkimuksen taustaa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ensisijaisesti D-vitamiinilisän vaikutusta sepelvaltimotautipotilaiden lämposokkiproteiini 60:een (HSP 60) ja toissijaisesti muihin tulehdussytokiineihin (IL-17, TNF-α, PAB), samoin toissijaisesti potilaiden verenpaineeseen, kehon rasvaprosenttin ja vyötärön ympärysmittaan. Nyt tiedetään, että sepelvaltimotauti on luonteeltaan tulehdussairaus, mikä näkyy veren tulehdussytokiinien lisääntymisenä sekä sepelvaltimoiden tietokonekuvauksissa. [Itse asiassa Nobelilla palkittu saksalainen patologian isä Rudolf Virchow (1821–1902) esitti jo 1850-luvulla, että sepelvaltimotauti on tulehdustauti, mutta asia jäi unhoon. Virheellinen kolesteroliteoria tuli 1950-luvulla vallitsevaksi ja vasta viime vuosina tulehdusteoria on tullut yleisesti hyväksytyksi.] Viime vuonna julkaistu suuri CANTOS-tutkimus osoitti, että sepelvaltimotautia voidaan hoitaa tulehdusta vaimentamalla ilman kolesterolin alentamista. Uusi käsitys sepelvaltimotaudista on siivittänyt tulehdusta vaimentavien ravintolisien (berberiini, kalaöljy, karnosiini, ubikinoni jne.) tutkimusta tässä sairaudessa. D-vitamiini onkin nyt kuumin tutkimuskohde kardiologiassa, toteavat tutkijat (Barharmi ym. 2018).

Näin tutkimus tehtiin

Teheranin Rasool-e-Akram Hospitalissa tehtyyn tutkimukseen valittiin 80 sepelvaltiotautia sairastavaa ylipainoista miestä ja naista, iältään 30–60 vuotta, joiden painoindeksi (BMI) oli yli 35 kg/m2 ja seerumin D-vitamiinin pitoisuus oli alle 75 nmol/l. [HUOM! Tämä on puutteen raja Iranissa ja monissa muissa maissa. Suomessa THL, ravitsemuseliitti ja valtamedian valeuutiset väittävät virheellisesti sen olevan 50 nmol/l.] Alla oleva kuva esittää tutkimuksen kulkukaavion.

Tutkimuksen kulkukaavio

Tutkimuksen kulku. Alunperin valitusta 110 potilaasta mukaan kelpuutettiin 80, joista lopussa analysoitiin 35 D-vitamiinia ja 32 lumetta saaneen tuokset. Muutama osallistuja putosi pois vauhdissa.

Potilaiden verestä mitattiin ennen 8 viikon vaikutusjaksoa ja sen jälkeen S-D-25, IL-17, TNF-α, PAB, veren rasvaprofiili (kolesterolit, triglyseridit ym.) ja parathormoni (PTH). Potilaat arvottiin kahteen ryhmään, joista toinen sai D-vitamiinia (1 250 µg/viikko) ja toinen lumetta. D-vitamiini suurensi S-D-25:ttä keskimäärin 117 nmolilla/l, kun lumeryhmässä pitoisuus suureni vain 18 nmol/l). PTH aleni D-ryhmässä 19,81 pg/ml ja suureni lumeryhmässä 2,92 pg/ml.

D-vitamiiniryhmän vyötärönympärys pieneni keskimäärin 1 cm ja lumeryhmän 0,26 cm, rasvaprosentit vastaavasti -0,13 ja 0,1 %, systolinen verenpaine -3,85 ja -2,11 mmHg, diastolinen verenpaine -4 ja 1,86 mmHg (kaikki P-arvot <0,05). Muissa mitatuissa suureissa ei ilmennyt merkittäviä muutoksia. Sekoittavat tekijät kontrolloitiin hyvin, joten suotuisat muutokset johtuivat D-vitamiinilisästä.

Päätelmät: Viikottainen 1 250 mikrogramman D-vitamiiniannos alensi kahdessa kuukaudessa ylipainoisten sepelvaltimotautipotilaiden systolista ja diastolista verenpainetta sekä pienensi vyötärön ympärysmittaa ja kehon rasvaprosenttia. D-vitamiinilla ei todettu vaikutusta veren tulehdusmarkkereihin eikä rasvaprofiilin. D-vitamiini ei aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia.

Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan farmasian laitokselta tutkimukseen osallistui farmasian tohtori Amir Sadeghi Boroujeni. [Saman tiedekunnan ravitsemusyksikön ravitsemusterapian professori pelottelee julkisuudessa, että yli 10 µg:n D-vitaminiiannos on myrkyllistä.]

Tutkimuksen voi lukea kokonaisuudessaan maksutta alla olevasta linkistä

Bahrami LS, Sezavar Seyedi Jandaghi SH, Janani L, Pahlavan M, Arabi SM, Sadeghi H, Vafa M. Vitamin D supplementation and serum heat shock protein 60 levels in patients with coronary heart disease: a randomized clinical trial. Nutrition and Metabolism (Lond). 2018 Aug 6;15:56. doi: 10.1186/s12986-018-0292-9. eCollection 2018. Free Full Text

Tohtori Tolosen kommentti

Tämän tutkimuksen tulokset tukevat kanadalaista jättisuurta koontitutkimusta, jonka mukaan seerumin D-vitamiinitason nostaminen D-vitamiinilisällä yli 75 (mieluiten >100) nmol/l voi ehkäistä ja hoitaa sydän- ja verisuonisairauksia. Samoin tulokset tukevat oululaisten sydänpotilaiden tutkimusta, jossa suurella osalla oli katastrofaalisen pienet D-vitamiinin pitoisuudet. Mitä pienempi pitoisuus, sitä huonompi ennuste.

Itä-Suomen yliopistossa ei enää pelätä suuria D-vitamiiniannoksia: biolääketieteen laitoksen ja ravitsemusyksikön tutkijat antoivat 27 opiskelijalle 2 000 mikrogrammaa D-vitamiinia yhden päivän aikana (boluksena) ja 8 henkilölle lumetta. Lue lisää tutkimuksesta.

Muuallakin lääkärit antavat nykyisin suuria D-vitamiiniannoksia eri sairauksien hoitoon. Esimerkiksi Itävallassa Grazin yliopiston sisätautiklinikassa annettiin 25 tehohoitopotilaalle (age 62 ± 16 v) kerta-annoksena joko lumetta tai 540 000 IU eli 13 500 µg D-vitamiinia. Potilaiden S-D-25 oli ollut sairaalaan tullessa alle 50 nmol/l. Pitoisuus nousi kahdessa päivässä D-vitamiinilla keskimäärin 62,5 nmolilla/l, enimmillään 160 nmoliin/l (samaan tasoon kuin Kuopiossa). Mitään sivuvaikutuksia (hyperkalsiumiaa tai hyperkalsiuriaa) ei ilmennyt (Amrein ym. 2011). Lue lisää alla olevasta linkistä uusista tutkimuksista. Ne osoittavat suomalaisen ravitsemuseliitin nolanneen itsensä julkisuudessa esittämissään lausunnoissa, joilla valtamedia niin mielellään johtaa kansaa harhaan.
Onko D-vitamiini myrkyllistä?