D-vitamiini torjuu flunssaa

D-vitamiinin nauttiminen ehkäisee ylähengitystietulehduksia, mutta se edellyttää sellaisia annoksia, että pitoisuus seerumissa (S-D-25) nousee vähintään 90 (mielellään yli 100) nanomoliin litrassa (nmol/l). Suomalaiset viranomaiset ja muut "asiantuntijat" kuvittelevat ja toitottavat jatkuvasti viestimissä virheellisesti, että 50 nmol/l riittäisi kaikille. Se riittää ainoastaan riisitaudin ja luukadon ehkäisyyn.

Tukholman Karoliinisen Instituutin (KI) tutkimukset osoittavat, että 100 µg D-vitamiinia päivässä vähentää dramaattisesti infektioherkkien ihmisten sairastumista ja antibioottien tarvetta. Ruotsissakin viranomaissuositus on vain 10 µg/vrk. Lääkärit viittaavat sille kintaalla.

Lontoon Queen Mary Universityn (QMUL) julkaisema 25 pätevän tutkimuksen meta-analyysi, johon oli osallistunut yli 11 000 henkilöä, osoitti että

  • D-vitamiinin nauttiminen ravintolisänä ehkäisee paremmin hengitystieinfektioita kuin rokotteet.
  • D-vitamiini on tehokkaampaa, kun sitä otetaan päivittäin tai viikoittain verrattuna kerran kuukaudessa otettuun superannokseen.
  • Ravintolisät ovat tehokkaimmillaan henkilöillä, joiden seerumin D-vitamiinin pitoisuus on vähäinen. Analysoiduissa tutkimuksissa infektiot vähenivät D-vitamiinilla keskimäärin 12 prosenttia. Alle 16-vuotiaiden infektiot vähenivät 13 %. Tosin monissa tutkimuksissa annettiin kovin pieniä D-vitamiiniannoksia.
  • D-vitamiinin riittävä nauttiminen ehkäisisi Isossa-Britanniassa vuosittain 3,25 miljoonaa hengitysinfektiota, sanoo tutkimusta johtanut infektiotautien professori Adrian Martineau.

Uusi kiinalainen 3-12 kuukautta vanhojen vauvojen tutkimus puolestaan osoitti, että jo 30 µg D-vitamiinia päivässä voi vähentää influenssa A:n riskiä (Zhou ym. 2018).

Kreikkalainen lasten endokrinologi Dimitrios T. Papadimitrou kertoi arvostetussa tiedelehdessä koko maailmalle minkä suuren virheen Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) on tehnyt pienentäessään D-vitamiinin saantisuosituksen niin pieneksi, että sen noudattaminen lisää lasten ja nuorten sairastumista tyypin 1 diabetekseen [ja turhiin infektioihin]. Vastuun asiasta kantavat VRN:n D-vitamiinityöryhmän puheenjohtaja, professori Christel Lamberg-Allardt ja kuopiolainen ravitsemusterapian professori Ursula Schwab, "rikoskumppaninaan" ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm. Koko artikkelin voi lukea maksutta alla olevasta linkistä.

Dimitrios T. Papadimitriou. The Big Vitamin D Mistake. Journal of Preventive Medicine and Public Health. 2017; 50(4): 278–281.

Myös harvinaiseen granulomatoottiseen polyangiittin liittyy ylä- ja alahengitystieinfektioita, joita sairastavilla brasilialisilla on vähemmän D-vitamiinia veressään (keskimäärin 62,5 ± 29 nmol/l) kuin terveillä verrokeilla (90 ± 30 nmol/l), osoittaa uusi tutkimus (Perez ym. 2017). Tämäkin havainto vahvistaa käsitystä, jonka mukaan D-vitamiini torjuu infektioita.

Itse neuvon ottamaan arkkiatri Arvo Ylpön jo 1920-luvulla suosittelemaa annosta 100 µg/vrk, jota suomalaislapset saivat vuoteen 1964 saakka. Mitään haittoja ei ilmennyt. Valitettavasti Kansanterveyslaitos alkoi alentaa saantisuositusta niin, että nykyisin lapsille ja alle 75-vuotiaille aikuisille suositellaan vain 10 µg/vrk. Se on ehdottomasti liian vähän infektiotautien ja kroonisten sairauksien torjunnassa ja täydentävässä hoidossa.

BBC: Can vitamin D really stop you getting cold and flu?

Martineau AR, Jolliffe DA, Hooper RL, et al. Vitamin D supplementation to prevent acute respiratory tract infections: systematic review and meta-analysis of individual participant data BMJ 2017; 356 doi: https://doi.org/10.1136/bmj.i6583 (Published 15 February 2017)

Zhou J, Du J, Huang L, et al. Preventive Effects of Vitamin D on Seasonal Influenza A in Infants: A Multicenter, Randomized, Open, Controlled Clinical Trial. Pediatric Infectious Disease Journal. 2018 Jan 8. doi: 10.1097/INF.0000000000001890.

Perez MO, Oliveira RM, Levy-Neto M, et al. Serum 25-hydroxyvitamin D levels in patients with Granulomatosis with Polyangiitis: association with respiratory infection. Clinics (Sao Paulo). 2017 Dec;72(12):723-728. doi: 10.6061/clinics/2017(12)02. Free Full Text