Yksimielisyyden paradoksi

Puolustaessaan julkisuudessa virheellistä rasvaoppiaan Pekka Puska vetosi aina siihen, että tiedeyhteisö on täysin yksimielinen siitä, että maaläinrasva ja siitä saatava kolesteroli ahtauttavat ja tukkivat valtimoita ja aiheuttavat sydänkohtauksia ja -kuolemia. Samaa yksimielisyyttä ovat vakuuttaneet myös Itä-Suomen yliopiston kuopiolaiset ravitsemustutkijat. Takaako tutkijoiden yksimielisyys sen, että oppi on oikea? Miksi vallitsevista dogmeista poikkeavia uusia tutkimustuloksia on vaikea tai mahdoton saada julkaistuksi? Miksei valtamedia kirjoita ravintolisillä saaduista hyvistä hoitokokemuksista? Syynä on yksimielisyyden paradoksi.

Vanhan juutalaisen lain mukaan syytetty oli vapautettava, jos kaikki 23 tuomaria olivat yksimielisiä hänen syyllisyydestään tekoon, josta voidaan tuomita kuolemaan. Tuomio edellytti vain, että enemmistö tuomareista kannatti tuomiota. Tämä vaikuttaa ensinäkemältä tosi oudolta ja ristiriitaiselta. Lainsäätäjät olivat kuitenkin todenneet, että yksimielinen päätös voi merkitä virheellistä tuomiota. He olivat intuitiivisesti oivaltaneet, että jos jokin oli liian hyvää ollakseen totta, silloin tehtiin todennäköisesti virhe.

Yksimielisyys ei takaa totuutta. Esimerkiksi keskiajalla uskottiin yksimielisesti, että maapallo oli pannukakku, jota aurinko kiersi. Toisin väittäviä vainottiin ja poltettiin roviolla.

Ranskalais-australialainen työryhmä pohtii The Proceedings of The Royal Society A -lehdessä yksimielisyyden paradoksia (engl. paradox of unanimity). Yksimielisyyden kuvitellaan merkitsevän sitä, että yhteinen käsitys ei voi olla väärä. Käytännössä näin ei ole kuitenkaan välttämättä asianlaita. Meillä Suomessa Pekka Puskan rasvaoppien virheellisyys on tästä erinomainen esimerkki. Puska vetosi aina tiedeyhteisön yksimieliseen käsitykseen, kun joku – esimerkiksi Valion entinen tutkimusjohtaja, professori Kari Salminen – uskalsi olla eri mieltä. Puska ei huomannut, että hänen edustamansa systemaattisesti tietyn olettamuksen mukaisesti kerätty ja julkaistu yhdenmukainen tieto oli kaikki harhaista.

Volkswagenin pakokaasupäästöskandaali on hyvä esimerkki systemaattisesti saadusta virheellisestä tiedosta. Yhtiö asensi moottoreihin tietokonesirun, jonka avulla pakokaasupäästöt saatiin näyttämään todellista vähäisemmiltä katsastusaseman mittauksissa. Mutta tien päällä todellisissa oloissa ajettaessa päästöt olivatkin suuremmat. Pienet päästölukemat katsastuksissa olivat ”liian hyviä ollakseen totta”. Epäilykset heräsivät, kun havaittiin, että päästöt olivat yhtä vähäisiä uusissa ja viisi vuotta vanhoissa autoissa. Tämä näennäinen johdonmukaisuus päästömittauksissa johti lopulta mittareita huijaavan tietokonesirun paljastumiseen.

Yksimielisyyden paradoksi koskee myös tieteellisiä tutkimuksia. Tyydytetyn maaeläinrasvat on uskottu tukivvan valtimoita ja aiheuttavan sydänvikoja. Kyseessä on historian suurin ravintorasvahuijaus. Kolesterolia alentavien lääkkeiden, statiinien, laajamittainen käyttö on myös erinomainen esimerkki lääkäreiden yksimielisyyden paradoksista. Lääkärit on saatu uskomaan lähes yksimielisesti – tutkimuksia manipuloimalla – että terveidenkin pitää syödä statiineja, koska niiden kuvitellaan ehkäisevän sydän- ja valtimotauteja. Uuden analyysin mukaan tämä käsitys ei pidä paikkaansa. Ranskalaiset kardiologit antoivat statiinivaroituksen.

Hyvänä esimerkkinä ovat myös tutkimukset ravintolisien terveysvaikutuksista. Lääkäreiden ja ravitsemustieteilijöiden (lähes) yksimielisen käsityksen mukaan ravintolisiä ei tarvita, ne ovat siis turhia ja suorastaan terveydelle vaarallisia. Tanskalais-ruotsalainen lääkäriryhmä sai taistella lähes seitsemän vuotta saadakseen julkaistuksi tiedelehdissä tutkimuksensa, jonka mukaan ubikinonin nauttiminen ravintolisänä puolitti sydänkuolemat lumehoitoon verrattuna. Suomen valtamedia ei ole kirjoittanut sitä sanaakaan, koska suomalaisten kardiologien ja toimittajien keskuudessa vallitsee yksimielisyys siitä, ettei ubikinonia tarvita. ”Toivottavasti tämä turha ravintolisä poistuu pian markkinoilta”, kirjoitti Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) ex-professori Antti Aro Diabetes-lehdessä.

D-vitamiinilla on tehty ja tehdään parhaillaan kliinisiä tutkimuksia, joiden mukaan suurilla päiväannoksilla (jopa 250–260 mikrogrammaa/vrk) saadaan aikaan erinomaisia hoitotuloksia astmassa, MS-taudissa, suolistotulehduksissa, reumataudeissa jne. "Vitamiinihoidon antamatta jättäminen on epäeettistä", sanoi Pittsburghin yliopiston gastroenterologian professori David G. Binion, jonka työryhmä on hoitanut potilaita viisi vuotta D-vitamiinilla ja saanut erinomaisia tuloksia: Oireet vähenevät, osa tulee oireettomaksi, lääkkeiden tarve vähenee, potilaiden elämänlaatu kohenee. Suomessa valtamedia ei kirjoita asiasta, kun toimituksissa vallitsee yksimielisyden paradoksi. Toimittajat kuvittelevat yksimielisesti, että 10 µg/vrk riittää kaikille, niin terveille kuin sairaille.

Kalaöljy ehkäisee ja hoitaa tutkitusti ADHD:ta, ahdistusta, masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, skitsofreniaa ja muita mielenterveyshäiriöitä, mutta Suomen valtamedia ei suostu kirjoittamaan näistä tutkimuksista, johtuen toimittajien keskuudessa vallitsevasta yksimielisyyden paradoksista.

Vaikka monista asioista näyttää valitsevan yksimielisyys, konsensus, niin aivan kaikki eivät kuitenkaan ole samanmielisiä. Kaikki vain eivät uskalla tuoda esille eriävää mielipidettään. Muuan eläkellä oleva ystävälääkäri sanoi  pelkäävänsä, "mitä kollegatkin ajattelisivat", jos hän kertoisi julkisesti syövänsä ravintolisiä. Nykyisin moni toisinajattelija ilmaisee somessa mielipiteensä nimimerkin turvin.

Vallitsevia käsityksiä vastaan puhuvia uusia tutkimustuloksia pitää julkaista ja niistä pitää kirjoittaa ja puhua tiedelehdissä, valtamediassa ja muualla, koska vain siten tiede lähestyy totuutta.

Why too much evidence can be a bad thing
Chapeau-Blondeau F, McDonnell M, Davis B, et al. Too good to be true: when overwhelming evidence fails to convince. Proceedings of The Royal Society A. To be published 2016. Arxiv pre-print: arxiv.org/abs/1601.00900