D-vitamiini ja suolistotulehdukset

Vähäinen seerumin D-vitamiinin pitoisuus liittyy tulehduksellisiin suolistosairauksiin, osoittaa Pittsburghin yliopiston gastroenterologian klinikan tutkimus, jossa lähes tuhatta potilasta seurattiin yli viisi vuotta. D-vitamiinihoito vähensi vatsavaivoja ja kohensi potilaiden elämänlaatua. Vitamiinihoidon antamatta jättäminen olisi epäeettistä, kirjoittavat tutkijat American Journal of Gastroenterologyssa 6. maaliskuuta 2016. Suolistosairaudet ovat kolminkertaistuneet viimeisten 16 vuoden aikana. Yhtenä syynä on liian niukka D-vitamiinin saanti.

Unkarilaiset gastroenterologit totesivat 169 suolistotulehdusta potevan potilaan aineistossa vuonna 2013, että vain joka viidennen potilaan seerumissa oli viitearvon mukainen D-vitamiinipitoisuus (S-D-25). Yli puolella potilaista se oli alle 75 nmol/l, mikä on puutteen raja-arvo Unkarissa. Nämä lääkärit eivät tässä yhteydessä antaneet potilailleen D-vitamiinia, mutta kehottivat tutkimaan sen vaikutusta suolitulehdusten hoidossa. D-vitamiinilla on näet tärkeä merkitys immunijärjestelmälle, he muistuttivat (Lőrinczy ym. 2013). Tällaisia kliinisiä hoitotutkimuksia olikin aloitettu, muun muassa Yhdysvalloissa Pittsburghin yliopistoklinikassa, jonka raportti on nyt julkaistu.

"Meille valkeni D-vitamiinin tärkeä merkitys seuratessamme monta vuotta lähes tuhatta suolistotulehduksista kärsivää potilasta [joille annoimme D-vitamiinia]. Tällaiset ajassa etenevät seurantatutkimukset ovat välttämättömiä vitamiinihoitojen tehon selvittämiseksi. Jos ne osoittautuvat tehokkaiksi [kuten suolistotulehduksissa nyt osoitimme], vitamiinien antamatta jättäminen hoidossa olisi epäeettistä, sanoo tutkimusta johtanut professori David G. Binion.

Tutkimuksessa seurattiin viisi vuotta 965 potilasta, joista 62 prosentilla oli Chrohnin tauti ja 38 prosentilla haavainen paksusuolen tulehdus (colitis ulcerosa). Potilaista 52 prosenttia oli naisia, keski-iältään 44 vuotta. Kaikista potilaista mitattiin alussa ja lopussa seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25), jota verrattiin taudin vaikeusasteeseen, elämnänlattuun ja terveyspalvelujen käyttöön. Alussa 9 % poti vakavaa D-vitamiinin puutetta S-D-25 alle 30 nmol/l), 33% lievempää vajetta (30–50 nmol/l). Vitamiinihoito vähensi puutoksia niin, että viiden vuoden kulutua vakavaa puutosta poti enää 5 % ja lievää vajetta 24 % potilaista. Kaksi kolmasosaa potilaista ylitti puutteen rajapyykin. [Tästä voidaan päätellä, että vitamiiniannos oli liian pieni korjatakseen kaikkien vajeet!]

Mitä vähemmän seerumissa oli D-vitamiinia, sitä vaikeammat olivat oireet ja sitä enemmän potilaat tarvitsivat terveyspalveluita, kuten päivystysklinikan vastaanottoja, vuodeosastohoitoja ja mahan alueen kuvantamistutkimuksia ja leikkauksia, kirjoittavat tutkijat. D-vitamiinin puutetta tai vajetta potevilla oli muita enemmän mahakipuja, heidän elämänlaatunsa oli huonompi ja he tarvitsivat muita enemmän kortisoni- ja muita lääkkeitä.

Tuloksemme osoittavat, että D-vitamiinin puutteen korjaaminen auttaa potilaita pääsemään kliiniseen remissioon (oireettomaksi). Muissa tutkimuksissa on osoitettu, että D-vitamiini lievittää taudin kulkua ja tehostaa hoitoa myös muissa sairauksissa, kuten astmassa. Meidän tutkimuksemme laajentaa tämän käsityksen suolistotulehdustauteihin", professori Binion sanoo Healio Gastroenterologylle antamassaan lausunnossa. Lehti julkaisi tutkimuksen perusteella pääkirjoituksen (Ananthakrishnan 2016).

Toinen kliininen amerikkalaistutkimus vahvistaa, että seerumin D-vitamiinin pitoisuus korreloi käänteisesti haavaisen paksusuolen tulehduksen aktiivisuuteen (Meckel ym. 2016). Tutkimus puoltaa reilun D-vitamiiniannoksen käyttöä tässä taudissa.

Seerumin D-vitamiinin pitoisuuden tulee olla vähintään 75 nmol/l – mieluiten 100–175 nmol/l mikä on ihanteellinen immunijärjestelmön toiminnalle –, kirjoittavat irlantilaisen Trid´nidad-yliopiston tutkijat (Raftery ja O'Sullivan 2015). Bostonin lastensairaalan tutkimus osoitti, ettei 50 mikrogrammaa (µg) D2-vitamiinia päivässä riitä nostamaan suolistotulehdusta potevien lasten S-D-25:ttä riittävästi (Pappa ym. 2014). Suomalaisella viranomaissuosituksella (10 µg/vrk) ei saavuteta ihannepitoisuutta, vaan D-vitamiinin tarve on siihen nähden moninkertainen.

Kabbani TA, Koutroubakis IE, Schoen RE, et al. Association of Vitamin D Level With Clinical Status in Inflammatory Bowel Disease: A 5-Year Longitudinal Study. American Journal of Gastroenterology. 2016 March 8;doi:10.1038/ajg.2016.53.

Ananthakrishnan AN. Editorial: Vitamin D and IBD: Can We Get Over the "Causation" Hump? American Journal of Gastroenterology. 2016 May;111(5):720-2. doi: 10.1038/ajg.2016.47.
Meckel K, Li YC, Lim J et al. Serum 25-hydroxyvitamin D concentration is inversely associated with mucosal inflammation in patients with ulcerative colitis. American Journal of Clinical Nutrition ajcn123786; First published online June 8, 2016. doi:10.3945/ajcn.115.123786
Lőrinczy K, Lakatos PL, Tóth M, et al. [Vitamin D level in Hungarian patients with inflammatory bowel diseases]. Orvosi Hetilap. 2013 Nov 17;154(46):1821-8. doi: 10.1556/OH.2013.29750.
Raftery T, O'Sullivan M. Optimal vitamin D levels in Crohn's disease: a review. Procedings of the Nutrition Society. 2015 Feb;74(1):56-66. doi: 10.1017/S0029665114001591. Free Full Text
Pappa HM, Mitchell PD, Jiang H, eet al. Maintenance of optimal vitamin D status in children and adolescents with inflammatory bowel disease: a randomized clinical trial comparing two regimens. Journal of Clinical and Endocrinological Metabolism. 2014 Sep;99(9):3408-17. doi: 10.1210/jc.2013-4218.