D-vitamiinin puute aiheuttaa diabetesta ruotsalaislapsillakin

Lihavien ruotsalaislasten tutkimus osoittaa, että D-vitamiinin piilevä puute on yleinen ja lisää lasten riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen. Tutkimuksen tekivät yhdessä Tukholman Karoliininen Instituutti ja Huddingen yliopistosairaalan endokriininen tukimusyksikkö. Tulokset vahvistavat professori Elina Hyppösen työryhmän vuonna 2001 julkaisemaa Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneiden lasten seurantatutkimusta, jonka mukaan D-vitamiinin saantisuosituksen pienentäminen (100 µg -> 10 µg) on lisännyt rajusti tyypin 1 diabeteksen ilmaantumista. Samoin aikaisempi 10 erillistutkimuksen meta-analyysi osoittaa vahvan yhteyden D-vitamiinivajeen ja tyypin 1 diabeteksen välillä (Liu ym. 2015).

Pohjois-Euroopassa saadaan niin vähän auringovaloa, että väestöt potevat D-vitamiinin puutetta, kirjoittavat ruotsalaislääkärit. Ruuasta ei ole mahdollista saada D-vitamiinia riittävästi, vaikka kuinka joisi vitaminoitua maitoa. Ennestään tiedetään, mm. Upsalan yliopiston tutkimuksesta, että ylipainoisilla sekä lihavilla lapsilla ja aikuisilla on tavallista vähemmän D-vitamiinia veressään, koska rasvaliukoinen D-vitamiini kertyy rasvakudokseen. Sitä ei riitä tarpeeksi aivoihin ja muihin kudoksiin.

Tähän tutkimukseen valittiin 202 lihavaa lasta, iältään 4,5–17,8 vuotta, jotka oli ohjattu hoitoon Tukholman Karoliinisen Instituutin lihavuusyksikköön. Heistä mitattiin seerumin D-vitamiini (S-D-25), paastoverensokeri, HbA1c, paastoveren insuliini ja muita aineenvaihdunnan (metabolian) häiriön merkkiaineita: (kokonais-, LDL- ja HDL-kolesterolit, triglyseridit, apoA.1, apoB, hs-CRP, ja maksaentsyymit ASAT, ALAT. ja gamma-GT

D-vitamiinivajetta (S-D-25 < 30 nmol/) potevien lasten tuloksia verrattiin lapsiin, joilla ei ollut puutetta (S-D-25 > 30 nmol/l) näiden tutkijoiden kriteerien mukaan. Puutteen rajana pidettiin tosi alhaista lukemaa 30 nmol/l (mikä oli paljon pienempi kuin kansainväliset viitearvot 75–150 nmol/l). Perusteluna 30 nmol/l:n raja-arvolle pidettiin the US Institute of Medicinen (IOM) ilmoittamia viitearvoja: < 30 nmol/l = deficiency, 30–50 nmol/l = insufficiency, 25(OH)D and adequate > 50 nmol/l = adequate. IOM on antanut nämä viitearvot vain luustovaurioiden (riisitauti, osteomalasia, luukato) ehkäisyä ajatellen – ei diabeteksen ehkäisyyn.

Joka kolmannen lapsen S-D-25 oli alle 30 nmol/l. [Jos rajana olisi pidetty 75 nmol/l, olisi puutteesta kärsiviä ollut paljon paljon enemmän.] Tytöillä oli keskimäärin korkeammat lukemat kuin pojilla. Matalimmat arvot todettiin vanhimmilla lapsilla. D-vitamiinivajetta potevilla lapsilla oli muita useammin häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta. Alle 30 nmol/l -ryhmän lapsista 16,7 prosentilla oli kohonnut paastoverensokeri, kun yli 30 nmol/l -ryhmässä näin oli vain 5,3 prosentilla. Vastaavasti häiriintynyt haiman betasolujen toimintaa ja insuliiniherkkyyttä osoittava HOMA ≥ 2.1 % oli 91,8 prosentilla ja 80,5 prosentilla.Toisin sanoen, mitä matalampi S-D-25, sitä enemmän häiriöitä betasolujen toiminnassa ja sitä enemmän insuliniresistenssiä. Kolesteroli-, trglyseridi- ja gamma-GT-lukemat olivat suurimmat alle 30 nmol/l -ryhmän lapsilla. hs-CRP, ALT ja ASAT eivät korreloineet S-D-25:een. Maahanmuuttajaperheiden lapsilla oli kaikissa ikäryhmissä matammat S-D-25-lukemat kuin Ruotsissa syntyneillä lapsilla, mutta sokeritasapainossa ei ollut eroja näiden lapsiryhmien välillä. 10–14-vuotiaiden lasten S-D-25-lukemat olivat pienemmät loka-huhtikuussa kuin touko-syyskuussa (muissa ikäryhmissä ei ollut sanottavia eroja eri vuodenaikoina).

Lihavilla ruotsalaislapsilla D-vitamiinin matala pitoisuus seerumissa (S-D-25< 30 nmol/) oli yleinen, ja se liittyy vahvasti suurentuneeseen paastoverensokeriin, päättelivät lääkärit. D-vitamiinin puute on itsenäinen sokeritasapainon höiriön riskitekijä. Toisin sanoen, se voi aiheuttaa esidiabetesta tai diabetesta, joskaa tämä tutkimusasetelma ei voi todistaa kausaalista syysuhdetta.

D-vitamiinin puute oli ruotsalaislapsilla kaksi kertaa yleisempi kuin suuressa eurooppalaisessa tutkimuksessa Healthy Lifestyle in Europe by Nutrition in Adolescence (HELENA). Tulos osoittaa, että Pohjolassa elävillä lihavilla lapsilla on todella suuri D-vitamiinin puutteen riski vuodenajasta riippumatta.

Tulos vahvistaa 10 erillistutkimuksen meta-analyysia (koontitutkimusta), joka osoittaa että D-vitamiinivaje on yleistä ja se aiheuttaa tyypin 1 diabetesta (Liu ym. 2015).

Ennestään tiedetään myös, että D-vitamiinin puute altistaa lihavia lapsia valtimotaudeille. Amerikkalainen tutkimus on osoittanut, että D-vitamiinin puute jäykistää valtimoita. Diabeetikoiden valtimotaudit liittyvät liian vähäiseen D-vitamiinin saantiin, osoitti amerikkalaisen Washington University School of Medicinen (St. Louis) tutkimus. .Äsken on selvitetty, kuinka D-vitamiini ehkäisee valtimonkovetustautia. Tutkimusten eprusteella voidaan siis päätellä, että lasten D-vitamiinivaje aiheuttaa paitsi tyypin 1 diabetesta myös valtimotauteja. Tämä selittää, miksi diabeetikot ovatkin suurin sydäninfarktin riskiryhmä.

Ekbom K, Marcus C. Vitamin D deficiency is associated with pre-diabetes in obese Swedish children. Acta Paediatrica 2016 Feb 12. doi: 10.1111/apa.13363. [Epub ahead of print]

Liu C, Mi Lu M, Xia X et al. Correlation of serum vitamin D level with type 1 diabetes mellitus in children: a meta-analysis. Nutrición Hospitaleria. 2015;32(4):1591-1594 Free Full Text

Tohtori Tolosen kommentti

Ruotsalaistutkimus tukee professori Elina Hyppösen työryhmän Lancetissa vuonna 2001 julkaisemaa yli 10 000 vuonna 1966 syntyneen pohjoissuomalaisen lapsen seurantatutkimusta. Se osoitti, että joka kerran, kun D-vitamiinin saantisuositusta pienennettiin Suomessa, alkoivat lasten tyypin 1 diabetestapaukset lisääntyä rajusti (alla oleva grafiikka). 15 vuotta on kulunut, eikä D-vitamiinin saantisuositusta ole vieläkään saatu palautetuksi sille arkkiatri Arvo Ylpön suosittelemalle tasolle (noin 100 µg/vrk), joka ehkäisee lasten sairastumista diabetekseen ja muihin kroonisiin tauteihin. Yhteys D-vitamiinivajeen ja lasten diabeteksen välillä on siis selvä, vaikka professori Christel Lamberg-Allardt mediassa muuta väittääkin. Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan D-vitamiinityöryhmän johtajana hän kantaa moraalisen vastuun lasten turhista sairastumisista elinikäiseen parantumattomaan tautiin, tyypin 1 diabetekseen.


D-vitamiini ja lasten diabetes

Lähde: Hyppönen E, Läärä E, Reunanen A, Järvelin MR, Virtanen SM. Intake of vitamin D and risk of type 1 diabetes: a birth-cohort study. Lancet. 2001 Nov 3;358(9292):1500-3.

Uusi suomalaistutkimus Turusta, Tampereelta ja Oulusta ei kyennyt osoittamaan yhteyttä lasten seerumin D-vitamiinin ja tyypin 1 diabeteksen välillä (Mäkinen ym. 2015). Tutkimuksessa mitattiin kuitenkin joillakin lapsilla yhtä matalia lukemia kuin Ruotsissa (< 25 nmol/l), vaikka neuvoloiden pitäisi suositella D-vitamiinin nauttimista. Oululaisilla lapsilla oli matalammat lukemat kuin turkulaisilla. Tästä tutkimuksesta on syytä todeta, ettei tällainen epidemiolognen tutkimus voi osoittaa negatiivista kausaalista syysuhdetta, toisin sanoen, etteikö jokin altistus (esim.D-vitamiinivaje) voisi aiheuttaa tautia (esim. tyypin 1 diabetesta). Suomalais- ja ruotsalaistutkimuksen ja tuoreen meta-analyysin (Liu ym. 2015) välillä vallitsee siis ristiriita, joka jää vaivaamaan mieltä. Jossakin jokin mättää. Yksi tutkimus ei voi kumota 12 muuta, joissa on saatu päinvastainen tulos.

Neljä viidestä 6–8-vuotiaasta suomalaislapsesta saa liian vähän D-vitamiinia, osoittaa tuore kuopiolaistutkimus (Soininen ym. 2016). Saanti on keskimäärin vain 5,9 (SD 2,1) mikrogrammaa (µg) päivässä (tytöt 5,4 ja pojat 6,4 µg). kun viranomaissuosituskin on 10 µg/vrk (mikä sekin on aivan liian vähän esimerkiksi diabeteksen ehkäisyä ajatellen). Vain 41 % lapsista saa D-vitamiinilisää (koska Lamberg-Allardt, Ursula Schwab, Mikael Fogelholm, Paula Hakala ym. ravitsemustieteilijät toitottavat mediassa, ettei D:tä tarvitse ottaa "purkista" ja monet vanhemmat uskovat heitä). Neljä viidestä lapsesta ei saa D:tä edes 10 µg päivässä, vaikka juovat D-vitaminoitua maitoa. Maito antaa lähes puolet lasten saamasta D-vitamiinista. Joka viidennen lapsen S-D-25 on alle 50 nmol/l eli heillä on  huutava D-vitamiinin puute (kansainvälinen viitearvo on 75–150 nmol/l, Virossa, Espanjassa, Ranskassa 75–250 nmol/l). Vain 31 % tutkituista lapsista pääsi yli 75 nmolin/l  eli viitearvon puitteisiin. Puutetta oli jopa sellaisilla lapsilla, jotka joivat päivittäin yli puoli litraa maitoa, harrastivat yli 2,2 tuntia liikuntaa päivässä ja saivat päivänvaloa yli 13 h/vrk ja joiden verikoe oli otettu kesän jälkeen (jolloin pitoisuus on yleensä suurimmillaan). Monet näin vähän D-vitamiinia saavista lapsista tulee sairastumaan diabetekseen, valtimonkovetustautiin, mielenterveyshäiriöihin ja muihin pitkäaikaissairauksiin.

Mäkinen M, Mykkänen J, Koskinen M, et al. Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentrations in Children Progressing to Autoimmunity and Clinical Type 1 Diabetes. Journal of Clinical and Endocrinolical Metabolism. 2016 Feb;101(2):723-9. doi: 10.1210/jc.2015-3504. Full Free Text
Liu C, Mi Lu M, Xia X et al. Correlation of serum vitamin D level with type 1 diabetes mellitus in children: a meta-analysis. Nutrición Hospitaleria. 2015;32(4):1591-1594 Free Full Text
Soininen S, Eloranta A-M, Lindi V, et al. Dietary Surveys and Nutritional Epidemiology. Determinants of serum 25-hydroxyvitamin D concentration in Finnish children: the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) study.  British Journal of Nutrition / Published online: 03 February 2016. DOI: http://dx.doi.org/10.1017/S0007114515005292, 12 pages. Free Full Text