Näin karnosiini suojaa ja vahvistaa sydäntä

Oxfordin yliopiston protonityöryhmän tutkimukset antavat aivan uutta tietoa karnosiinin vaikutuksista sydänlihassoluissa. Suosittelen, että jokainen sydänpotilas ottaisi karnosiinia (800 mg/vrk) ruoan lisänä. Jos olet sydänpotilas tulosta tämä sivu mukaan seuraavalle lääkärin vastaanotolle; hän ei ole ehkä vielä kuullutkaan näistä tutkimuksista.

Oxfordin yliopiston tutkimus valottaa karnosiinin vaikutusmekanismeja sydänlihaksessa: Se estää lihassolujen happamoitumista (pH:n laskua, asidoosia), jota aina esiintyy sepelvaltimotaudissa (sydänlihaksen hapen puutteessa). Karnosiini siis ehkäisee ja hoitaa "uudella" tavalla asidoosia solutasolla; sitä eivät yleisesti käytetyt sydänlääkkeet tee. Siksi karnosiinia suositellaan lisähoidoksi sydäntauteihin. Se on sitäkin tärkeämpää, kun sydäninfarktin tiedetään lisäävän suuresti aivohalvauksen riskiä (lue lisää).


Karnosiini kuuluu solunsisäisiin liikkuviin puskuroiviin dipeptideihin, jotka suojaavat sydänlihasta hapenpuutteen aiheuttamien happopulssien haitoilta. Karnosiini puskuroi maitohappoa (laktaattia + vetyinonia eli protonia) ja säätää siten solunsisäistä pH:ta, osoittavat Oxfordin yliopiston tutkimukset ( Proton Transport Group lead by Prof Richard D. Vaughan-Jones).

Happopulssi voi tulla sydänlihassolun ulkopuolelta tai sen sisältä. Yllä olevassa kuvassa happopulssi tulee terveeseen soluun ulkopuolelta, esim. toisesta, hapenpuutteen vaurioittamasta sydänlihassolusta. Happopulssi laskee soluliman normaalia pH:ta (joka on 7,1–7,3), jolloin tämäkin solu vaurioituu, ellei mikään puskuroi happohyökkäystä. Vaurio voi levitä sydäninfarktiksi, jonka laajuus ratkaisee kuinka vaarallinen se on.

Jos solulima sisältää runsaasti karnosiinia, sen pH ei laske eikä solu vahingoitu. Vaurio jää pieneksi eikä uhkaa potilaan henkeä. Solun suojaamisessa tarvitaan sekä kiinteitä (fixed) että liikkuvia puskureita (mobile buffers). Kiinteitä puskureita ovat suuret proteiinimolekyylit, jotka eivät kykene liikkumaan solukalvoilla eivätkä solusta toiseen. Niinpä ne eivät kykene liikkumaan kaikkialle, mihin happopulssi etenee. Tällöin tulevat avuksi liikkuvat puskurit, joihin karnosiini kuuluu. Se hakee nopeasti laktaatti- ja protonipesäkkeet ja neutraloi ne ennen kuin vaurio ehtii vaurioittaa solua ja levittää sitä naapurisoluihin. Mitä suurempi solunsisäinen karnosiinipitoisuus on, sitä suurempi on sen liikkuva puskurikapasiteetti (ß-mob). Kokonaispuskukapasiteetti (ß-tot) = ß-fix + ß-mob). Solun suojautumiskyky asidoosia vastaan riippuu siis suuresti solunsisäisestä karnosiinipitoisuudesta.


Monokarboksyylihappokuljettaja (monocarboxylic acid transporter, MCT) "heittää" maitohappoa ja protoneja (vetyioneja) ulos solusta. Karnosiini ei siis kuljeta happoa ulos solusta, vaan puskuroi (neutraloi sitä solun sisällä. Solulla on siis erilaisia suojautumismekanismeja asidoosia vastaan.

Toinen uusi raportti osoittaa kuinka karnosiini suojaa hermosoluja puskuroimalla sinkkiä ja kuparia. Ellei hermosoluissa ole riittävästi karnosiinia, voivat vapautuneet sinkki ja kupari vaurioittaa hermosoluja ja myötävaikuttaa mm. rytmihäiriöiden ja keskushermostovaurioiden syntyyn (lue lisää). Sydäntautien synnyssä on nyt esillä kaksi eri vaikutustapaa, ns. sydänkeskeinen (cardio-centric) ja hermovälitteinen (neuro-centric) (lue lisää). Karnosiini näyttää vaikuttavan suotuisasti kumpaankin.

Vaughan-Jones RD, Spitzer KW, Seiwtach P. Spatial aspects of intracellular pH regulation in heart muscle. Prog Biophys Mol Biol. 2005 Aug 25; [Download] [Related research]

Alkuperäisen raportin (18 sivua) voi myös tilata sähköpostilla Bio-Vitasta.
Olen lähettänyt sen tiedoksi Suomen Sydänliittoon. Ei vastausta!

Indianan yliopiston sydäntutkimuksia karnosiinilla
Karnosiini – tohtori Tolosen katsaus
Ravintolisät sydän- ja verisuonitaudeissa
Muita uusia tutkimusraportteja