D-vitamiini rauhoittaa punahukkaa

Reumatauteihin kuuluvaa yleistynyttä punahukkaa (SLE) sairastaa Suomessa noin 1 500 henkilöä. Heistä 90 prosenttia on naisia. Näillä potilailla on usein D-vitamiinin puute, koska he eivät siedä auringonvaloa. Mitä vähemmän potilaan veressä on D-vitamiinia, sitä aktiivisempi on tauti, ilmenee Australiassa tehdystä kliinisestä tutkimuksesta. Punahukkaa, kuten muitakin reumatauteja sairastavat henkilöt tarvitsevat D-vitamiinia paljon viranomaissuositusta enemmän.

Punahukka lyhentää elinikää. Vuonna 1995 sairaalahoitoon joutuneiden potilaiden keskimääräinen elinikä oli 65 vuotta, eikä se ole pidentynyt vuoteen 2011 mennessä, raportoi reumtologi Leonard Harty (Cork University Hospital in Ireland). "Hoidamme potilaita lian myöhään, jolloin heille on jo kehittynyt sydämen vajaatoimintaa ja keuhkofibroosia (sidekudostumista) ", hän sanoo. Havainto puoltaa hoidon tehostamista. Yksi keino voi olla D-vitamiinin saannin huomattava lisääminen.

Immuunisoluissa on D-vitamiinireseptoreja (vastaanottimia), joten D-vitamiinilla täytyy olla tärkeä merkitys näiden solujen toiminnalle, sanoo australialaista tutkimusta johtanut tohtori Kristy Yap Monash-yliopiston immunologisten tautien klinikasta (Centre for Inflammatory Diseases at Monash University, Melbourne).

D-vitamiinin puute liittyy moniin autoimmuunitauteihin, kuten multippeliskleroosiin (MS-tautiin), nivelreumaan, tyypin 1 diabetekseen ja punahukkaan. Aikaisemmin on osoitettu, että D3-vitamiini vaikuttaa suotuisasti punahukkapotilaiden soluissa sijaitseviin geeneihin.

Uuteen tutkimukseen osallistui 119 SLE-potilasta, jotka olivat tulleet hoitoon 2007-2013 Monash-yliopiston Lupus-klinikkaan. Potilaat olivat keskimäärin 42-vuotiaita, ja kolme neljäsosaa heistä oli naisia. Tauti oli kestänyt keskimäärin 9 vuotta ja taudin aktiivisuutta kuvaava indeksi SLEDAI oli keskimäärin 5,6. Kaikkia potilaita oli hoidettu malarialääkkein, ja 60 % oli saanut glukokortikoideja, 33 % immunosuppressantteja ja 14 % prednisolonia. Lähes puolet potilaista (44,5 %) otti ruoan lisänä D-vitamiinia. Kaikista mitattiin tutkimuksen alkaessa ja seurannan aikana seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25), keskimäärin 7 kertaa kustakin potilaasta. Alussa S-D-25 oli keskimäärin 56 nmol/l, reilulla neljäsosalla potilaista se oli alle 40 nmol/l. Potilaisten mitattiin myös lasko ("senkka"), CRP, DNA-vasta-aineita, munuaisten toimintakokeita ja komplementti sekä SLE Disease Activity Index 2000 SLEDAI-2K). Luuston tiheys mitattiin niinikään.

S-D-25 korreloi käänteisesti SLEDAI-2K:hon ja laskoon.  Siis mitä vähemmän seerumissa oli D-vitamiinia, sitä aktiivisempi tauti. Alussa S-D-25 ei korreloinut CRP:hen, luuston tiheyteen eikä immunosuppressanttien tai glukokortikoidien käyttöön.

SLE-potilaiden seerumin D-vitamiini

SLE-potilaiden seerumin D-vitamiinipitoisuus (nmol/l) ja lasko (ERS) tutkimuksen alussa. Yksikään tutkituista potilaista ei yltänyt suosittelemaani D-vitamiinipitoisuuteen 125–150 nmol/l. Mitä suurempi D-vitamiinin pitoisuus, sitä lievempi tauti.

D-vitamiinin käyttäjien S-D-25-pitoisuus oli keskimäärin 25 nmol/l suurempi kuin muilla, jolloin SLEDAI-2K oli 2 yksikköä pienempi (ei merkitsevästi). Seurannan aikana 36 prosentilla potilaista oli edelleen matala S-D-25 ja suuri taudin aktiviteetti (SLEDAI >10). D-vitamiinilisät ja S-D-25:n suurentuminen vaimensivat taudin vaikeusastetta, totesivat tutkijat. Myös nivelreumapotilailla on usein D-vitamiinin puute, mikä heikentää heidän lääkehoitonsa tehoa (DiFranco. 2015). Tutkimukset osoittavat, että ravintolisähoito voi olla hyvinkin hyödyllistä vaikeissa kroonisissa sairauksissa.

Yap KS, Northcott M, Hoi B-Y, et al. Association of low vitamin D with high disease activity in an Australian systemic lupus erythematosus cohort. Lupus Sci Med 2015; DOI: 10.1136/lupus-2014-000064. Free Full Text
Di Franco M, Barchetta I, Iannuccelli C, et al. Hypovitaminosis D in recent onset rheumatoid arthritis is predictive of reduced response to treatment and increased disease activity: a 12 month follow-up study. BMC Musculoskeletal Disorders. 2015 Mar 15;16(1):53. Free Full Text