D-vitamiini ja diabetes: uutta tietoa

Veren D-vitamiinin vähyys ennustaa tyypin 2 diabeteksen riskiä, mutta vain yhdessä lisäkilpirauhas- eli parathormonin (PTH) kanssa, ilmenee uudesta Toronton yliopiston tutkimuksesta. D-vitamiinin puute ja kohonnut PTH yhdessä aiheuttavat insuliiniresistenssiä ja veren sokeritasapainon häiriötä, tyypin 2 diabetesta. Tutkimustieto selittää, miksi D-vitamiinista ja diabeteksesta on julkaistu paljon ristiriitaisia tutkimustuloksia, kun PTH:ta ei ole mitattu ja otettu huomioon. Uusi tutkimus julkaistiin Diabetes-lehdessä 29.5.2014.

Useissa tutkimuksissa – mutta ei kaikissa – on havaittu negatiivinen korrelaatio seerumin D-vitamiinin ja tyypin 2 diabeteksen riskin välillä. Toisin sanoen, mitä matalampi S-D-25, sitä suurempi riski sairastua diabetekseen. Esimerkiksi Málagan yliopistosairaalan seurantatutkimuksessa diabetekseen sairastui vain henkilöitä, joiden S-D-25 oli alle 75 nmol/l. Silloin on ollut luonnollista ajatella, että diabetesta voitaisiin ehkäistä antamalla D-vitamiinia ruoan lisänä. Kaikki tutkijat, kuten Helsingin yliopiston professori Christel Lamberg-Allardt, eivät kuitenkaan ole uskoneet siihen. Nyt tähän ristiriitaan on saatu valaistusta.

D-vitamiinilisä ei todennäköisesti ehkäise diabetesta henkilöillä, joiden PTH on normaali, sanoo tutkimusta johtanut endokrinologi Ravi Retnakaran. Hän on kliinikkotutkija Toronton Mount Sinai Hospitalin Lunenfeld-Tanenbaum -laitoksessa. Hän johtaa myös sairaalan diabeteskeskusta ja toimii sisätautiopin apulaisprofessorina Toronton yliopistossa.

Seerumin D-vitamiinimittauksen (S-D-25) lisäksi pitää mitata plasman PTH, jos halutaan selvittää, onko D-vitamiinilisästä hyötyä häiriintyneeseen sokeritasapainoon, Retnakaran tiivistää. Hän korostaa, että sokeritasapaino häiriintyy vain silloin, kun D-vitamiinivaje aiheuttaa PTH:n lisääntymisen. Silloin on kyseessä D-vitamiinin toiminnallinen puutos, hän tarkentaa. Toisin sanoen, pelkästään viitearvoja pienempi S-D-25 ei vaikuta sokeritasapainoon kaikilla ihmisillä samalla tavalla. Diabetesriski on suurentunut vain niillä, joiden PTH on kohonnut.

Retnakaranin työryhmä mittasi S-D-25:n ja PTH:n 494 vasta synnyttäneeltä naiselta, joille tehtiin sokeriaineenvaihdunnan tutkimuksia. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä joka kolmannella naisella, jolla oli esidiabetes tai diabetes, oli sekä D-vitamiinivaje että kohonnut PTH-arvo. Heillä todettiin vuoden kuluttua synnytyksestä heikentynyt haiman beetasolujen toiminta, alentunut insuliiniherkkyys ja poikkeavat lukemat kahden tunnin sokerirasituksessa. Sitä vastoin pelkkä matala S-D-25-arvo ilman PTH:n nousua ei ennakoinut näitä muutoksia.

D-vitamiinivaje ja PTH:n nousu vaikuttavat yhdessä beetasolujen toiminnanhäiriöön, insuliiniresistenssiin ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöön, päättelevät tutkijat. He korostavat, että potilailta tulee mitata sekä S-D-25 että PTH, kun halutaan selvittää sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä. Tähän mennessä julkaistuissa tutkimuksissa ei ole aina tehty niin, ja siitä on seurannut ristiriitaisia tuloksia ja hämmennystä asiantuntijoiden keskuuteen.

Tutkimusta rahoittivat Canadian Institutes of Health Research, Canadian Diabetes Association, Canada Research Chair, Ontario Ministry of Research and Innovation ja Mount Sinai Hospital Foundation.

Toinen uusi tutkimus (USA:sta) osoittaa, että D-vitamiinilisä parantaa merkittävästi nuorten tyypin 2 diabeetikkojen sokeritasapainoa (mm. HbA1c), maksa-arvoja ja vähentää ylipainoa. Kaikille diabeetikoille, joiden S-D-25 oli alle 50 nmol/l annettiin D-vitamiinilisää (jopa 100–175 µg/vrk, ks taulukko) tavoitteena nostaa S-D-25 yli 75 nmolin/l, joka oli puutteen raja-arvo (Nwosu ja Maranda 2014). Nyt kaivataan laajoja D-vitamiinisupplementatiotutkimuksia raskaudiabeteksen ehkäisemiseen (Burris ja Camargo 2014).

Kiinassa Shanghain Fudan Universityn naistenklinikalla annettiin 133 raskausdiabetesta sairastavalle naiselle 24–28 raskausviikolla eri annoksia D-vitamiinia: 20 naista sai lumetta, 38 naista 5 µg/vrk, 38 naista sai 50 µg päiväää kohti ja 37 naista sai 100 µg/vrk. Seerumin insuliini, insuliiniresistenssi (HOMA-IR) ja kokonaiskolesteroli alenivat ja antioksidanttikapasitetti ja seerumin glutationin pitoisuus suurenivat merkitsevästi 100 µg:n annoksella (P<0.01). Johtopäätös: 1250 µg joka toinen viikko (=100 µg/vrk) parantaa merkitseväsrti raskausdiabetesta potevien naisten insuliiniresistenssiä (Zhang ym. 2016).

Uudet tiedot ovat erittäin tärkeitä Suomen kansanterveyden kannalta, sillä meillä on jo yli 500 000 tyypin 2 diabeetikkoa (esidiabeetikot mukaan luettuina) ja määrän ennustetaan nousevan jopa miljoonaan. Ennaltaehkäisyksi tulisi väestöstä alkaa seuloa S-D-25- ja PTH-kokein esille riskiryhmään kuuluvat henkilöt ja heille tulisi antaa pätevät ravitsemus- ja muut elämäntapaohjeet.

Lähteet:

Lunenfeld-Tanenbaum Research Institute
Kramer CK, Swaminathan B, Hanley AJ, et al. Prospective Associations of Vitamin D Status with Beta-cell function, Insulin Sensitivity and Glycemia: The Impact of Parathyroid Hormone Status. Diabetes  Published online before print May 29, 2014, doi: 10.2337/db14-0489

Nwosu BU, Maranda L. The Effects of Vitamin D Supplementation on Hepatic Dysfunction, Vitamin D Status, and Glycemic Control in Children and Adolescents with Vitamin D Deficiency and Either Type 1 or Type 2 Diabetes Mellitus. PLoS One. 2014 Jun 11;9(6):e99646. doi:10.1371/journal.pone.0099646. eCollection 2014.

Burris HH, Camargo CA Jr. Time for large randomised trials of vitamin D for women with gestational diabetes mellitus to improve perinatal health outcomes. Diabetologia. 2014 Jul 4. Free Full Text
Zhang Q, Cheng Y, He M, et al. Effect of various doses of vitamin D supplementation on pregnant women with gestational diabetes mellitus: A randomized controlled trial. Experimental and Therapeutic Medicine. 2016 Sep;12(3):1889-1895. Abstract