D-vitamiinia sydänpotilaalle ja diabeetikolle

D-vitamiinin merkityksestä sydäntautien ja diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa käydään kiivastakin väittelyä. Uudet tutkimukset puoltavat reilun D-vitamiinilisän käyttöä. Tämän vitamiinin puute on yleistä, ja se lisää verenpaine-, sepelvaltimo- ja sydäntautien sekä diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän riskiä ja heikentää niihin sairastuneiden ihmisten ennustetta. Uusi amerikkalainen tutkimus julkaistiin johtavassa sydänlääkäreiden lehdessä American Journal of Cardiologyssa.

Lähes 11 000 avohoidon potilaalta mitattiin seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) 5 vuotta 8 kuukautta kestäneessä seurannassa. Potilaiden keski-ikä oli 58 ± 15 vuotta, ja suurin osa (71 %) heistä oli naisia (n = 7758). Keskimääräinen painoindeksi oli 30 ± 8. Toisin sanoen he olivat lihavia. S-D-25 oli keskimäärin 60 ± 34 nmol/l. Koko aineiston 10,899 potilaasta vain 3294:lla (29,7 %) oli riittävä S-D-25, ja 7 665 potilasta (70,3 %) poti puutetta.

D-vitamiinin puute liittyi useisiin sydän- ja verisuonitauteihin, kuten verenpaine- ja sepelvaltimotautiin, kardiomyopatiaan (sydänlihassairauteen) sekä diabetekseen. Puutos ennusti kokonaiskuolleisuutta. Sitä vastoin D-vitamiinin käyttö ruoan lisänä paransi ennustetta ja eloonjäämisen todennäköisyyttä erityisesti niillä, joilla oli todettu puutostila.

Vacek JL, Vanga SR, Good M, et al. Vitamin D Deficiency and Supplementation and Relation to Cardiovascular Health. American Journal of Cardiology. 2011 Nov 7. Epub ahead of print

Tohtori Tolosen kommentti

Jokaisen suomalaisenkin diabeetiokon ja sydänpotilaan tulisi mittauttaa laboratoriossa seeruminsa D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25). Se kannattaisi nostaa D-vitamiinilla 125-150 nmoliin/l. Siihen voidaan tarvita 125-150 mikrogrammaa (µg) D-vitamiinia päivässä, sillä yksi mikrogramma nostaa S-D-25:tä keskimäärin yhdellä nanomoolilla litraa kohti. Viranomaissuositus (7,5 µg/vrk) on aivan liian pieni.