Omega-3:n puute ja skitsofrenia

Neurofarmakologi Wilhelm Feldberg ja neuroendokrinologi David Horrobin esittivät 1976-77 uuden teorian, jonka mukaan skitsofreniassa vallitsee solukalvojen rasvahappojen epätasapaino. Tämä epätasapaino (omega-3:n puutostila) on todennäköisesti yksi skitsofrenian merkittävä syytekijä. Käsitys saa nyt tukea psykiatreilta ja ravitsemustutkijoilta eri puolilla maailmaa, muun muassa Suomen Turusta. Heidän mukaansa skitsofreniaa voidaan ehkäistä ja hoitaa kalaöljyllä.

Cincinnatin yliopiston psykiatrian apulaisprofessori Robert K. McNamara lähetti minulle uuden kirjoituksensa (Letter to Editor) Schizophrenia Research -lehdessä otsikolla Omega-3 fatty acid deficiency: A preventable risk factor for schizophrenia? McNamara kirjoittaa muun muassa näin:

Riskitekijällä tarkoitetaan seikkaa, jolla on kausaalinen syysuhde kyseiseen sairauteen (tässä tapauksessa skitsofreniaan), ja tämän riskitekijän korjaaminen vähentää sairastumisen todennäköisyyttä. Riskitekijälle asetetaan useita kriteerejä, kuten ennustettavuus, johdonmukaisuus, hoitovaste, annos-vaste-suhde, spesifisyys (tällä taudille) ja biologinen uskottavuus. Omega-3-rasvahappojen merkityksestä skitsofreniassa on saatu äskettäin uutta vakuuttavaa näyttöä, jonka mukaan omega-3-rasvahappojen puute on skitsofrenian todellinen riskitekijä (Amminger ym. 2010). Ja kaiken lisäksi helposti, edullisesti ja turvallisesti poistettava riskitekijä. Siihen tarvitaan vain riittävä päiväannos tehokasta kalaöljyä!

Ennustettavuus: Suuressa skitsofrenian riskissä olevilla nuorilla (joiden toinen biologisista vanhemmista sairastaa tautia) on jo ennen sairastumistaan tavallista vähemmän punasolujensa kalvoilla omega-3-rasvahappoja, EPAa ja DHA:ta. Heidän omega-3-indeksinsä on keskimäärin vain 3,1 % eli noin 40 % pienempi kuin terveillä nuorilla. Tämä täyttää ennustettavuuden kriteerin. [Pieni, alle 4 %:n omega-3-indeksi ennustaa myös sydän- ja valtimotauteja, jotka ovatkin skitsofreenikoilla yleisiä.]

Johdonmukaisuus: Skitsofreniaan sairastuneilla, lääkeresistenteillä potilailla on todettu johdonmukaisesti tavallista pienemmät seerumin EPAn ja DHA:n pitoisuudet.

Hoitovaste: Ensimmäiseen psykoosiinsa sairastuneiden nuorten hoitaminen omega-3-rasvahapoilla antaa paremman hoitovasteen kuin lume (plasebo). On myös havaittu, että psykoosilääkkeet (rispedidoni, olantsapiini ja klotsapiini) suurentavat seeerumin omega-3-rasvahappojen pitoisuutta. Risperidoni vähentää suuressa riskissä olevien nuorten sairastumisen todennäköisyyttä.

Annos-vaste-suhde: Mitä pienempi riskihenkilön seerumin tai punasolun omega-3-indeksi on, sitä suurempi on hänen riskinsä sairastua. Omega-3-indeksin suurentaminen kalaöljyllä vähentää sairastumisen [ja sen komplikaatioiden] todennäköisyyttä.

Spesifisyys: Tätä kriteeriä omega-3-hoito ei täytä, sillä se vaikuttaa edullisesti moniin muihinkin sairauksiin, kuten allergioihin, masennukseen, nivelrikkoon ja -tulehduksiin, sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpiin.

Biologinen uskottavuus: Tämä kriteeri täyttyy hyvin, sillä omega-3-rasvahappojen biologisista vaikutuksista aivoissa (mm. neurotransmissiossa) on olemassa paljon luotettavaa näyttöä.

Yhteenvetona McNamara toteaa, että omega-3:n puutos on skitsofrenian riskitekijä. Sen toteaminen verikokeella ja puutoksen hoitaminen voi ehkäistä miljoonien riskihenkilöiden sairastumista ja invalidisoitumista. Kaiken lisäksi riskitekijän poistaminen kalaöljyllä on helppoa, halpaa ja turvallista ja hyvin siedettyä pitkäaikaisessa käytössä.

Horrobinin teoria omega-3:sta skitsofrenian syytekijänä

McNamara R.K. Omega-3 fatty acid deficiency: A preventable risk factor for schizophrenia? Schizophrenia Research 2011, doi: 10.10016/j.schres.2010.12.017 Free Full Text