Masennuksen biologiaa

Masennus on suomalaisten kansantauti. Yleisesti kuvitellaan, että se johtuu ihmisen ulkopuolisista tekijöistä, kuten ihmissuhteista, psykososiaalisesta stressistä ja muista psyykkisistä syistä. Kukaan ei kiistä niiden merkitystä, mutta samalla on todettava, ettei siinä ole koko totuus. Masennus on myös biologinen sairaus, jossa myllertävät hapetus- ja nitrosatiivinen stressi sekä krooninen matala-asteinen tulehdus. Ilman niiden hoitoa tauti paranee huonosti ja uusiutuu ja kroonistuu usein. Masennuksen biologiaa on tutkittu paljon viime aikoina ja siitä on saatu runsaasti uutta tietoa.

Vallitseva serotoniiniteoria vuotaa kuin seula. Psykiatrit eivät usko siihen enää itsekään, mutta määräävät silti SSRI-lääkkeitä, vaikka tietävät että ne ovat useimmiten tehottomia tai heikkotehoisia lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Lääkitys näyttää tehoavan vain vakavassa masennuksessa. Kaiken kukkuraksi mielialalääkkeet aiheuttavat masennuksen kroonistumisen.

Belgialainen neuropsykiatrian professori Michael Maes esitti ensimmäisenä näkemyksen, jonka mukaan masennus on biologinen häiriötila, jota luonnehtii inflammaatio (kudostulehdus). Nyt hän laajentaa näkemystä tuoden mukaan syytekijänä myös hapetus- ja nitrosaktiivisen stressin ja niiden myötä antioksidanttien käytön hoidossa.

Vakavaa masennusta potevilla henkilöillä on veressään liian vähän magnesiumia ja keskeisiä antioksidantteja, kuten E-vitamiinia, sinkkiä ja ubikinonia (koentsyymi Q10). Tästä syystä potilaiden antioksidanttikapasiteetti on heikentynyt. Keskeisen antioksidanttientsyymin, glutationoperoksidaasin (GPX) aktiivisuus on masennuksen tunnusmerkkejä, kirjoittaa Maesin työryhmä uudessa katsauksessaan (2010).

Heikentynyt antioksidanttikapasiteetti ei kykene suojaamaan aivoja ja muuta elimistöä vapaiden happiradikaalien aiheuttamaa hapetusstressiä vastaan, jolloin vapaat radikaalit pääsevät vaurioittamaan solukalvojen rasvahappoja, proteiineja ja solujen DNA:ta. Samalla myllertää toinenkin stressi, nimittäin nitrosatiivinen stressi (Wigner ym. 2017). Vapaiden radikaalien ylimäärä ilmenee plasman peroksidien ja ksantiinioksidaasin lisääntymisenä. Hapetus- ja nitrosakviiviset stressit lisäävät malonialdehydin (MDA) määrää; MDA on tyydyttymättömien rasvahappojen myrkyllinen hapetustuote. Samalla lisääntyy myös 8-hydroksi-2-deoksiguanosiini, joka osoittaa DNA-vaurioita. Hapetus- ja nitrosaktiiviset stressit vaikuttavat haitallisesti myös immuunijärjestelmään ja aiheuttavat siinä autoimmuunireaktioita. Niinpä masennuksessa potilaan plasman IgG-vasta-aineet ox-LDL-kolesterolia vastaan lisääntyvät, ja muiden muassa IgM-välitteiset immuunireaktiot solukalvojen rasvahappoja vastaan. Samalla monien geenien toiminta muuttuu.

nitrosatiivinen stressi

Hapetus- ja nitrosatiivinen stressi aiheuttavat monia haittavaikutuksia aineenvaihdunnassa.

Masennuksen koe-eläinmallit osoittavat johdonmukaisesti alentunutta antioksidanttikapasiteettia ja lisääntyneitä hapetus- ja nitrosatiivisia stressejä. Masennuslääkkeet kykenevät jossakin määrin lisäämään antioksidatiivista kapasiteettia eläinkokeissa. Antioksidantit, kuten N-asetyyli-kysteiini, sinkki ja GPX-aktiivisuutta matkivat yhdisteet toimivat antidepressiivisinä aineina. Tässä katsauksessa tarkastellaan biokemiallisia reittejä, joiden kautta alentunut antioksidanttikapasiteetti ja lisääntyneet hapetus- ja nitrosatiiviset stressit vaikuttavat masennukseen ja tautiin liittyviin hermostoa rappeuttaviin prosesseihin. Johtopäätös on, että nämä stressit ja tulehdus (inflammaatio) ovat masennuksen avaintekijöitä. Masennus kuuluu neurodegeneratiivisiin ja neuroinflammaatiosairauksiin.  Sen syntyyn myötävaikuttaa myös vuotava suoli -oireyhtymä  (katso kuva sivulla 30, Maes ym. 2009).

Näiden ravintolisien lisäksi mm. D-vitamiinilla on aivan keskeinen merkitys masennuksen ehkäisyssä,  jopa aurinkoisessa Italiassa saati sitten etenkin Suomen leveysasteilla. Myös karnosiini suojaa aivoja hapetus- ja nitrosaktiiviselta stressiltä sekä neuroinflammaatiolta. Magnesium voi parantaa nopeasti kliinisen masennuksen, osoittaa Vermontin yliopiston kliininen tutkimus (Tarleton ym. 2017). Suosittelen kuitenkin usean ravintolisän yhtaikaista käyttöä; se antaa paremman tehoa ja vähentää lääkityksen tarvetta sekä sivuvaikutusten ja taudin kroonistumisen riskiä.

Maes M, Yirmia R, Noraberg J, et al. The inflammatory & neurodegenerative (I&ND) hypothesis of depression: leads for future research and new drug developments in depression. Metabolic Brain Disease 2009; 24:27–53 Free Full Text

Maes M, Galecki P, Chang YS, Berk M. A review on the oxidative and nitrosative stress (O&NS) pathways in major depression and their possible contribution to the (neuro)degenerative processes in that illness. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry. 2010 May 12. Epub ahead of print

Maes M, Ruckoanich P, Chang YS, et al. Multiple aberrations in shared inflammatory and oxidative & nitrosative stress (IO&NS) pathways explain the co-association of depression and cardiovascular disorder (CVD), and the increased risk for CVD and due mortality in depressed patients. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry. 2010 Jun 15. [Epub ahead of print]
Tarleton EK, Littenberg B, MacLean CD, Kennedy AG, Daley C. Role of magnesium supplementation in the treatment of depression: A randomized clinical trial. PLoS One. 2017 Jun 27;12(6):e0180067. doi: 10.1371/journal.pone.0180067. eCollection 2017.
Wigner P, Czarny P, Galecki P, Su KP, Sliwinski T. The molecular aspects of oxidative & nitrosative stress and the tryptophan catabolites pathway (TRYCATs) as potential causes of depression.Review.  Psychiatry Research. 2017 Sep 20. pii: S0165-1781(17)30595-4. doi: 10.1016/j.psychres.2017.09.045.