Sydäntautiriski ja veren lipoproteiini (a)

Sydäntautiriskiä voidaan arvioida mittaamalla verestä lipoproteiini (a) (LPA), raportoivat englantilaisen Oxfordin yliopiston sydäntautien geenitutkijat jouluaattona ilmestyneessä Amerikan johtavassa yleislääketieteen lehdessä New England Journal of Medicine. ”Nyt on varmaa, että lipoproteiini (a) on sepelvaltimotaudin suora aiheuttaja [syytekijä]”, tulkitsee tutkimusta johtanut verisuonitautien genetiikan professori Martin Farrall. Tuloksen painoarvoa osoittaa, että lehti julkaisi aiheesta myös pääkirjoituksen.

LPA on liitetty jo vuosikymmeniä suurentuneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin, mutta sitova näyttö on puuttunut. Vaikka LDL-kolesterolia pidetään yhä laajalti sepelvaltimotaudin riskitekijänä, ”meidän geenitutkimuksemme osoittaa, että LPA:lla on myös tärkeä merkitys [tässä taudissa]”, sanoo Farrall. Hänen työryhmänsä tulokset eivät ehkä yllätä sydänlääkäreitä, mutta muut lääkärit ja terveydenhuollon ammattihenkilöt, maallikoista puhumattakaan, eivät ehkä vielä tunne LPA:n merkitystä.

”Löydös on perustavaa laatua”, tulkitsee tohtori Sekar Kathiresan, joka johtaa Massachusetts General Hospitalin ehkäisevän kardiologian laitosta. Hän osallistui lehden pääkirjoituksen laatimiseen tästä aiheesta. "Lääketieteessä monet seikat liittyvät sydänkohtauksen suurentuneeseen riskiin. Useimmat näistä assosiaatioista eivät kuitenkaan ole kausaalisia luonteeltaan. Tämä tutkimus tuo LPA:n kausaalisten syytekijöiden joukkoon. Ja ellei se olisikaan kausaalinen, se antaa kuitenkin toivoa siitä, että sen pienentäminen voi vähentää sydänkohtauksen riskiä. LPA on potentiaalinen hoitokohde”, Kathiresan sanoo Reutersin uutistoimistolle.

LPA on LDL-kolesterolia kuljettavan lipoproteiiniperheen jäsen. Lipoproteiini (a) muodostuu LDL-partikkelista, jonka apolipoproteiini B-osaan on kiinnittynyt apoproteiini (a).

Tutkimuksen yksityiskohtia

Farrallin työryhmä tarkasteli 3 145 sepelvaltimotautia sairastavan eurooppalaisen valkoihoisen henkilön ja 3 352 terveen ihmisen geenejä. Yli 2 100 geenistä löytyi 48 000 varianttia, joista kaksi säätää LPA:n määrää ja assosioituu sepelvaltimotautiin. Lisäksi testattiin 4 846 muuta potilasta ja 4 594 tervettä verrokkia.

"Arvelemme, että löydöksemme voi päteä myös muissa valtimotaudeissa, kuten joissakin aivohalvauksen muodoissa”, Farrall sanoo. Hän myöntää, ettei vielä tiedetä, miksi LPA on valtimoille haitallista. Nyt julkaistu tutkimus ei vastaa tähän kysymykseen.

Tutkimuksen seurauksena aletaan ehkä mitata nykyistä laajemmin verestä LPA:ta, arvelee Kathiresan. "Tutkimus osoittaa, että ihmisillä, joiden LPA-pitoisuus on perimän vuoksi suurentunut, on riski sairastua. Tämä tieto voi lisätä innostusta LPA:n määrittämiseen verestä eritoten henkilöillä, jotka ovat sairastuneet nuorella iällä sydäntautiin tai joiden suvussa on sydäntauteja”, hän tulkitsee. ”Ainakin yksi lääke, niasiini (B3-vitamiini) alentaa LPA:ta, mutta tarvitsemme niitä lisää ja niitä onkin tulossa. Lisäksi tarvitaan suuren luokan satunnaistettu tutkimus, joka osoittaa, että LPA:n alentaminen vähentää sepelvaltimotaudin riskiä”, hän lisää.

HDL-kolesteroli ei aina suojaakaan valtimoita, kuten yleisesti vielä luullaan. Esimeriksi diabeetikon HDL muuttuu tulehdusta aiheuttavaan ja ylläpitävään muotoon (Wihte ym. 2009).

Clarke R, Peden JF, Hopewell JC, et al. Genetic Variants Associated with Lp(a) Lipoprotein Level and Coronary Disease. New England Journal of Medicine 2009; 361;26:2518-2528 Abstract

White CR, Datta G, Mochon P et al. Vasculoprotective Effects of Apolipoprotein Mimetic Peptides: An Evolving Paradigm in HDL Therapy Vascular Disease Prevention. 2009; 6, 122–130
doi: 10.2174/1567270000906010122 (pdf)


Tohtori Tolosen kommentti

Veressä kiertää muitakin valtimotauteihin liitettyjä lipoproteiineja, joita suuri yleisö ei vielä tunne kovinkaan hyvin. Tällainen on Apo B, lipoproteiinien apoproteiini. Sitä voidaan vähentää merkittävästi nauttimalla etyyliesteröityä kalaöljyä, joka sisältää E-EPAa ja E-DHA:ta, kuten Málagan yliopiston tuore tutkimus osoittaa.