Aivot ja B-vitamiinit

B-vitamiinit ovat välttämättömiä aivojen hermosolujen, neuronien, normaaleille toiminnoille. Oxfordin yliopisto havaitsi äskettäin, että B12-vitamiinin puute on yllättävän yleistä ikääntyvillä ja että puute voi surkastuttaa aivoja ja johtaa dementiaan. Toisaalta tuoreessa amerikkalaistutkimuksessa foolihapon, B6- ja B12-vitamiinien anto Alzheimerin tautia poteville henkilöille ei kohentanut heidän henkistä tilaansa. Mikä on tämän hetken käsitys B-vitamiinien merkityksestä aivoille?

Vitamiinitutkimus on nykyään erittäin vilkasta. Väestötutkimukset osoittavat, että monet vitamiinit (C-, D- ja E-vitamiinit, beetakaroteeni, foolihappo) ja vitamiinien kaltaiset yhdisteet (ubikinoni) ehkäisevät ja jopa hoitavat monia kansantauteja. B-ryhmän vitamiinit ovat ajankohtaisia, sillä niiden tiedetään ehkäisevän homokysteiinin kertymistä aivoihin ja muihin kudoksiin. Koska homokysteiini on myrkyllistä hermoille, uskotaan B-vitamiinien ehkäisevän dementiaa. Tutkimukset ovat kuitenkin vasta alustavia ja tulokset ristiriitaisia.

Erityisen mielenkiinnon kohteena on B12-vitamiini, sillä sen piilevä puute on yleistä ikääntyvillä, ja se näyttää liittyvän sydäntauteihin, aivohalvaukseen, Alzheimerin tautiin ja muihin dementioihin, masennukseen, luukatoon ja joihinkin syöpäsairauksiin. Noin 15 % suomalaisista yli 70-vuotiaista naisista syö masennuslääkkeitä, vaikka suurella osalla heistä on B12-vitamiinin puute, ja sen korjaaminen olisi ensisijaista.

Väestötutkimukset ovatkin antaneet näyttöä B12-vitamiinin tärkeydestä. Esimerkiksi kuulussa Framinghamin tutkimuksessa mitattiin 2 576 ikääntyvän henkilön veren B12-vitamiinin pitoisuus. Mitä pienempi se oli, sitä hauraammat olivat naisten ja miesten luut. Baltimoressa veren B12-vitamiini mitattiin 703 kotona asuvalta yli 60-vuotiaalta henkilöltä. Mitä pienempi pitoisuus, sitä hauraampia olivat tutkitut. Englannissa Oxfordin yliopistossa tehdyssä 107 ikääntyvän henkilön tutkimuksessa seerumin B12-vitamiinin niukkuus liittyi aivojen surkastumiseen ja dementiaan. B12-vitamiinin puute aiheuttaa tunnetusti myös pernisiöösiä anemiaa; sen hoidossa B12-vitamiinipistoksia on pidetty välttämättöminä. Nämä tutkimukset eivät kuitenkaan vielä todista sitovasti sitä, että B12-vitamiinilisä ehkäisisi tai parantaisi dementiaa. Toisaalta neurologian professori Paul S. Aisenin ei-positiivinen tutkimuskaan ei sulje pois sen mahdollisuutta, varsinkin jos vitamiinihoitoon liitetään karnosiini, E-EPA, fosfoseriini ynnä muita aivojen tarvitsemia yhdisteitä.

Kun Alzheimerin tauti kerran on jo todettu, ei sen riskitekijöiden, kuten kohonneen homokysteiinin vähentäminen enää paranna alkanutta sairautta, huomauttaa Kalifornian yliopiston (UCLA) sisätautien ja neurologian professori Greg Cole. Dementiaa pitäisi alkaa ehkäistä ajoissa.


B12-vitamiinin puute vahingoittaa hermosoluja

Monissa tutkimuksissa tylsistyneiden ihmisten veren B12-vitamiinipitoisuus on ollut vain vähän laboratorioiden antamia viitearvoja pienempi. Joissakin tapauksissa dementian oireita on esiintynyt, vaikka vitamiinin pitoisuus olisi ollut viitearvojen sisällä. Niinpä monet tutkijat ovat asettaneet nykyiset viitearvot kyseenalaisiksi, erityisesti yli 50-vuotiailla.

Lisää kliinisiä kontrolloituja tutkimuksia tarvitaan ja niitä tehdäänkin, mutta niissä on usein menetelmä- ja analyysiongelmia. Vaikka tutkimuksia tekevät arvostettujen yliopistojen kokeneet neurologit, heillä ei ole kokemusta ravitsemushoidosta. Niinpä he usein testaavat yhtä tai paria kolmea vitamiinia kerrallaan lyhyen aikaa, ja ellei tulos vastaa odotuksia, tutkijat antavat pettyneitä lausuntoja medialle. Lapsi lentää pesuveden mukana.

Huolimatta muutamista ei-positiivisista hoitokokeiluista monet neurologit ovat sitä mieltä, että yli 50-vuotiaiden kannattaa ottaa B12-vitamiinia ravintolisänä. Siitä ei ole mitään haittaa, mutta hyöty on todennäköinen.

Amerikkalainen biokemisti Donald Jacobsen (Cleveland Clinic) on tutkinut 40 vuotta B12-vitamiinia. Hän muistuttaa, että jokainen ihmisen 60 triljoonasta solusta tarvitsee tätä vitamiinia joka ikinen päivä. B12-vitamiini on vesiliukoinen ja vain pieni osa suun kautta nautitusta vitamiinista imeytyy vereen ja kudoksiin. Ravinnossa sen hyviä lähteitä ovat liha, kala, siipikarja, munat, maito ja ravintohiiva. Kasvikset eivät sisällä B12:ta. Niinpä vegaanit tarvitsevat B12:ta purkista, sanoo Jacobsen.

Eläinperäisessä ruoassa B12 kiinnittyy valkuaisaineeseen, mutta ennen sen biologista hyödyntämistä vitamiini pitää irrottaa valkuaisesta mahalaukussa. Vitamiini yhdistyy suolessa “sisäiseen tekijään” (intrinsic factor), jonka mukana se pääsee suolistosta verenkiertoon. Vähähappoinen (atroofinen) maha ei tuota riittävästi sisäistä tekijää, jolloin ihmiselle voi kehittyä B12-vitamiinin puute. Monet näistä ihmisistä käyttävät närästyslääkkeitä, jotka voivat peittää varsinaista tautia (vitamiinin puutosta).

B12-vitamiinin imeytymishäiriö voi joskus paljastua vasta vuosien kuluttua, koska maksassa voi olla varastossa tätä vitamiinia. Uusien tutkimusten mukaan myös geenivirhe voi estää B12-vitamiinin normaalia imeytymistä ja johtaa siten puutostilaan. Puutteen riskiryhmiä ovat mahalaukun leikkauksessa olleet henkilöt, koska heidän sisäisen tekijänsä eritys lakkaa. Viime aikoina on havaittu, että B12-vitamiinin puute on yllättävän yleistä yli 60-vuotiailla. Sitä esiintyy jopa 30 prosentilla.

"Kyseessä on valtavan laaja ongelma," sanoo neurologi J. David Spence (Robarts Research Institute in London, Ontario). "Lähes 80 prosenttia ikääntyvistä, joilla on puute, ei ole siitä tietoisia. Eivätkä myöskään lääkärit osaa epäillä puutetta, koska he uskovat tavallisen ruoan riittävän”, hän sanoo International Hrald Tribunen -lehden haastattelussa 14.10.2008. Laboratorioiden viitearvon (160–250 pikomoolia litrassa seerumia) alaraja tuskin on ihanteellinen. Alakantissa oleville ihmisille voi kehittyä pitkäaikaisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja ja neuropsykologisia häiriöitä. Spence pitää 350 pmol/l riittävänä.

Useimmat lääkärit luulevat vieläkin, että B12-vitamiini toimii vain pistoksina, koska heille on niin opetettu. Tosiasiassa B12 vaikuttaa hyvin myös suun kautta otettuna, sanoo Spence. Myös Emory-yliopiston epidemiologi Godfrey Oakley on sitä mieltä, että pernisiöösiä anemiaa voi hyvin hoitaa antamalla B12-vitamiinia suun kautta 1000 mikrogrammaa päivässä. Useimmille yli 50-vuotiaille, joilla on jonkin verran sisäistä tekijää, mutta ei täyttä määrää, riittää 5–6 mikrogrammaa B12:ta päivässä, sanoo Oakley. Hän suosittelee B12:n lisäämistä jauhoihin foolihapon tapaan (USAssa ja Kanadassa). Se poistaisi suurimman osan koko ongelmasta ja vähentäisi sydän- ja verisuonitauteja, dementiaa ja luukatoa, hän uskoo. Kaikki tutkijat eivät ole samaa mieltä. Esimerkiksi Ralph Carmel, New York-Methodist Hospitalin veritautien erikoislääkäri vaatii ensin kliinisiä kaksoissokkokokeita.