Insuliiniresistenssi

Insuliiniresistenssi tarkoittaa tilaa, jossa haima tuottaa insuliinia, mutta sen teho on heikentynyt, lihaksisto ja muut elimet ottavat glukoosia vastaan huonosti, maksa tuottaa ja vapauttaa liikaa glukoosia ja siksi veren sokeripitoisuus suurenee eikä se vähene normaalisti aterian jälkeen. Insuliiniherkkyys on alentunut, elimistö on tullut resistentiksi eli vastustuskykyiseksi insuliinille. Tilaa voidaan ehkäistä ja hoitaa säännöllisellä kuntoliikunnalla, vhh-ruokavaliolla ja useilla ravintolisillä, joista kerron tässä artikelissa.

Insuliiniresistenssistä käytetään myös nimitystä insuliiniresistenssisyndroma, IRS. Mitä enemmän ihminen on insuliiniresistentti, sitä todennäköisemmin hänelle kehittyy glukoosi-intoleranssi (heikentynyt sokerinsietokyky), kohonneet triglyseridit ja matala HDL, verenpainetauti ja hänen tulehdussytokiiniensa määrä lisääntyy, mikä johtaa krooniseen matala-asteiseen inflammaatioon. Kaikki nämä muutokset lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä (American Journal of Clinical Nutrition 2006). Insuliiniresistenssissä mitokondriot vaurioituvat, mikä johtaa moniin patoligisiin muutoksiin (ks. kuva alla) (Schrauwen-Hinderling 2006, Serrano ym. 2017). Insuliiniresistenssiä kannattaa hoitaa (myös ravintolisillä), sillä tila lisää Alzheimerin taudin riskiä 65 %. Tyypin 2 diabeetikoilla ilmenevä insuliiniresistenssi johtuu 1,2-diasyyli-sn-glyserolin (DAG) kertymisestä soluihin; berberiini ehkäisee DAG:n kertymistä, osoittaa kanadalainen tutkimus (Chang ym. 2016). Diasyyliglyseroli on lipidi (rasva), jossa glyseroliin on esteröitynyt kaksi rasvahappoa.

insuliiniresistenssi

Insuliiniresistenssillä on monia haitallisia vaikutuksia elimistössä: Se lisää vaarallisen viskeraalisen rasvan kertymistä sisäelimiin, lihaksiin ja maksaan sekä lihottaa ja aiheuttaa laihduttajan jojo-ilmiön. Kaikki nämä muutokset lisäävat kroonisten sairauksien riskiä ja pahentavat jo alkaneiden tautien kulkua. Muutokset johtuvat pääasiassa mitokondrioiden viottumisesta. Lähde: Serrano ym. 2017

Elimistö säätää veren sokeripitoisuutta monella tavalla. Merkittävä tekijä on AMKP, aineenvaihdunnan pääkatkaisija, jota mm. berberiini säätää. Eniten sokeriin vaikuttaa insuliini, jota haima alkaa erittää heti aterian jälkeen. Insuliini kuljettaa sokeria kaikkiin 60 triljoonaan soluun. Niin kauan kuin solujen insuliinireseptorit (vastaanottimet) reagoivat insuliiniin herkästi, veressä aterian jälkeen kohonnut sokeripitoisuus alenee pian normaaliksi eikä haiman tarvitse erittää tavallista enempää insuliinia. Usein kuitenkin reseptorien herkkyys heikkenee (mm. aivoissa ja munuaisissa) eikä sokeri pääse soluihin. Silloin solut tulevat insuliinille resistenteiksi ja veren sokeripitoisuus pysyy korkeana. Solunsisäiset mitokondriot vaurioituvat ja alkavat vuotaa. Muutokset lisäävät riskiä sairastua metaboliseen oireyhtymään, aikuistyypin (tyypin 2) diabetekseen ja sen liitännäistauteihin. Uuden tutkimuksen mukaan aivojen insuliinireseptoreilla on ratkaiseva merkitys insuliiniherkkyyden säilymisessä tai sen menetyksessä. Koska E-EPA ja karnosiini läpäisevät hyvin veriaivoesteen, ne pääsevät vaikuttamaan edullisesti myös aivosolujen insuliinireseptoreihin.

Insuliiniresistenssissa vallitsee tulehdus, inflammaatio. Sen astetta kuvastaa parhaiten seerumin komplimentti 3 (Diabetes Care 2007). Tila lihottaa ja vanhentaa ihmistä ennenaikaisesti ja lisää mm. sydän- ja verisuonitautien sekä syövän vaaraa (Demasi ym. 2017). Verensokerin kohoaminen lisää masennuksen vaaraa ja vakavuutta, todettiin Oulun yliopiston seurantatutkimuksessa. Kohonnut insuliini lisää myös Alzheimerin taudin riskiä ja nopeuttaa telomeerien kulumista ja vaurioittaa mitokondrioita. Silloin ihminen vanhenee ennenaikaisesti. Nykyään uskotaan, että insuliiniresistenssisyndrooman perussyy olisi endoteelin toimintahäiriö ääreisvaltimoiden arterioli- ja kapillaaritasolla. Endoteelin toimintahäiriö on varhaisin ja merkittävin tapahtuma valtimonkovettumataudissa. Sitä voidaan siis ehkäistä ja hoitaa vhh-ruokavaliolla ja tulehdusta ehkäisevillä ja vaimentavilla ravintolisillä, joista tässä katsauksessa on puhe.

6. insuliiniresistenssin maailmakongressi 2009
Insuliini lisää Alzheimerin taudin riskiä
Insuliini ja sen resistenssi lisäävät tupakoivien haimasyövän riskiä

Kaikki diabeetikot ovat insuliiniresistenttejä, mutta tilaa esiintyy yleisesti myös muilla ihmisillä, etenkin ylipainoisilla. Insuliiniresistenssi johtaa usein veren rasvojen nousuun eli hyperlipidemiaan, koska VLDL-kolesterolin synteesi maksassa kiihtyy (lue lisää veren rasvoista). Insuliiniresistenssi on tulehdustila, jossa potilaan tulehdussytokiinit ovat koholla. Siksi insuliiniresistenssi lisää erityisesti sydän- ja verisuonitautien vaaraa. Sydämen suurin uhka ei ole kolesteroli vaan insuliini ja tulehdussyokiinit. Siksi pelkkä verensokerin ja kolesterolin hallinta ei riitä ehkäisemään diabeteksen lisätauteja.

Insuliiniresistenssi on tavallinen myötävaikuttava tekijä triglyseridien kohoamiseen veressä. Kohonneet triglyseridit lisäävät sydän- ja verisuonitautien riksiä (lue lisää). Omega-3-rasvahappojen, sinkin ja kromin piilevä vajaus ylläpitää ja pahentaa insuliiniresistenssiä. Kromi on välttämätöntä glukoosin siirtäjille (GLUT), jotka vievät sokeria verestä soluihin. Valitettavasti suomalainen ravinto sisältää liian vähän kromia, keskimäärin vain 29 µg/vrk, kun suositus on 50–200 µg/vrk ja insuliiniresistentit tarvitsisivat 200–1 000 µg/vrk.Siksi hyvissä laihdutus- ja painonhallintavalmisteissa on yleensä mukana kromia. Myös sinkin vajaus on yleistä etenkin ikääntyneillä. Berberiini aktivoi AMPKT:ta, vähentää sokerin imyerytymistä vereen ja lisää insuliinin tehoa.

Kuva. Kohonnut veren insuliini aiheuttaa monia haitallisia muutoksia ihmisen aineenvahdunnassa. Insuliini ei ole pelkästään myönteinen asia. Liika insuliinin eritys on oikotie vanhenemismuutoksiin, mm mitokondrioiden vaurioitumiseen, telomeerien lyhenemiseen ja Alzheimerin tautiin sekä haimasyöpään. Lisää insuliinin vaikutusmekanismeista alla olevassa linkissä.

Insulin signaling pathway

Lääkkeet ja ravintolisät parantavat insuliiniherkkyyttä

Insuliiniherkkyyttä lisääviä yhdisteitä ovat:

  • metformiini (lääke)
  • tiatsolidinedionit (lääke)
  • glimepiriidi (lääke)
  • berberiini (ravintolisä)
  • vihreä ja musta tee
  • konjugoitu linolihappo, CLA
  • kalaöljyn EPA-rasvahappo, erityisesti E-EPA
  • kromi, erityisesti kromitrinikotinaatti ja -pikolinaatti
  • magnesium.

Berberiini ja orgaaninen kromi vaikuttavat samaan kohteeseen kuin metformiini, nimittäin glukoosin siirtäjä 4:ään (GLUT4:ään), jota ne kumpikin aktivoivat (lue lisää). Lisäksi sekä berberiini että metformiini aktivoivat AMKP:ta, jonka aktiivisuus vaimenee kun verenerokeri nousee.
Berberiini parantaa insuliiniherkkyyttä

Insuliiniherkkyys paranee lisäämällä adiponektiinin tuotantoa ja vähentämällä tulehdussytokiini TNF-:n syntyä elimistössä (Diabetes Care. 2003). Norjalainen professori Drevonin johtama tutkimus selvittää niitä biokemiallisia mekanismeja, joiden avulla omega-3-rasvahapot parantavat insuliiniherkkyyttä.

Karnosiini puolestaan estää kohonneen verensokerin haittoja mm. verisuonissa. Karnosiini näet estää mm. LDL-kolesterolin hapettumista sekä sokeroitumista eli glykaatiota ja glykolyysin sivutuotteena syntyviä vanhentavia ja myrkyllisiä yhdisteitä glyoksalia ja metyyliglyoksiaalia. Mitä enemmän verensokeri nousee, sitä enemmän valtimoihin kertyy hapettunutta ja sokeroitunutta LDL-kolesterolia, joka ahtauttaa suonta (lue tutkimus). Suurella osalla ikääntyvistä ihmisistä – ja eritoten diabeetikoilla – on piilevää sinkin ja magnesiumin puutetta, mikä heikentää heidän fyysistä suorituskykyään. Ja kääntäen, magnesium käyttö ravintolisiänä parantaa sitä (Am J Clin Nutr 2006). Toisen uuden tutkimuksen mukaan magnesium tehostaa insuliinin toimintaa eli ehkäisee insuliiniresistenssiä ja tyypin 2 diabetesta (Am J Epidemiol 2006). Ikääntyville suositellaan magnesiumia tablettina n. 350 mg/vrk. Sinkin piilevä puute lisää sydäntaudin ja -kuolemanrsikiä osoittaa uusi suomalainen tutkimus. Benfotiamiini on erityisen tärkeä ravintolisä, sillä se ehkäisee ja hillitsee kohoneen verensokerin aiheutamia haittoja kudoksissa.

Näiden ravintolisien käyttö on suositeltavaa myös siksi, että kohonnut verensokeri lisää haitallisten vapaiden radikaalien määrää veressä ja kudoksissa (solujen mitokondrioissa). Radikaalit aiheuttavat hapetusstressiä, jonka torjuntaan benfotiamiinia, C- ja E-vitamiineja, seleeniä, sinkkiä, kalsiumpyruvaattia ja karnosiinia. Insuliiniresistentin ja diabeettisen henkilön elimistössä vallitsee vajausta GABA-nimisestä hermoston välittäjäaineesta, mikä säätää insuliinin toimintaa. GABA.n puute on yhteydessä myös paniikkihäiriöön. Karnosiini lisää GABA:n synteesiä aivoissa.

Kalsiumpyruvaatti ja karnosiini ehkäisevät glykaatiota eli sitä biokemiallista reaktiota, jossa kohonnut verensokeri kovettaa valtimoita. Karnosiini ja eräs toinen lisäravinne, alfalipoiinihappo (jälkimmäinen tosin vain suurina annoksia, 600 mg/vrk) voivat alentaa kohonnutta verensokeria. Magnesiumin nauttiminen parantaa elimistön kykyä siirtää glukoosia verestä lihaksiin, mikä se suojaa sydäntä, verisuonia ja aivoja. Konjugoitu linolihappo eli CLA alentaa kohonnutta verensokeria ja lisäksi se auttaa laihtumaan.

Kromia on annettu insuliiniresistenssin hoidoksi, ja monet pienet kaksoissokkotutkimukset ovat osoittaneet sen olevan avuksi. Myös eräs ylipainoisten henkilöiden kaksoissokkotutkimus osoitti kromin parantavan elimistön insuliinivastetta, minkä katsotaan ehkäisevän diabetesta. Erilaiset tutkimustulokset saattavat johtua siitä, että toisissa on annettu huonosti imeytyvää epäorgaanista kromia ja toisissa taas hyvin imeytyvää kromiyhdistettä kuten kromihiivaa tai kromipikolinaattia taikka B3-vitamiiniin sidottua kromia, trinikotinaattia. Eri tutkimuksissa on ollut erilaisia kromin päiväannoksia. Näyttää siltä, että tarve on paljon suurempi kuin Suomen elintarvike- ja lääkeviranomaiset ja ravitsemuseliitti luulevat.

Kalaöljyn EPA-rasvahappo (E-EPA) on erittäin tärkeä ravintolisä kaikille insuliiniresistenssia (ja metabolista oireyhtymää) poteville, muun muassa siksi että EPA tehostaa insuliiniherkkyyttä ja vähentää RLP-hiukkasia verestä (lue lisää englanniksi). E-EPA vähentää merkittävästi diabeetikon riskiä sairastua sydäntautiin, kertoo tuore japanilainen tutkimus. Näin ollen E-EPA on välttämätöntä kaikille insuliiniresistenteille henkilöille (diabeetikoille). Vihreä ja musta tee parantavat insuliiniherkkyyttä yli 15-kertaisesti, sanovat Yhdysvaltain maatalousministeriön tutkijat raportissaan. Muut riippumattomat tukijaryhmät ovat vahvistaneet nämä havainnot. Siksi eräissä laihdutukseen tarkoituissa valmisteissa on mukana vihreäteeuuteta.
Lue raportti englanniksi

Useiden tutkimusten mukaan runsas kahvin juonti heikentää insuliiniherkkyyttä eli lisää insuliiniresistenssiä. Muita insuliiniresistenssin syitä tarkastellaan Lancetin kirjoituksessa. Siinä mainitaan mm. esteröitymättömät rasvahapot ja tulehdussytokiinit.

Glukagonin, kolekystokiniinin, insuliinin ja kromin tehtävät ja vuorovaikutukset

Ravinnon nopeat hiilihydraatit (tärkkelys) muuttuvat sokeriksi (glukoosiksi), joka imeytyy vereen. Yhdessä litrassa verta on tavallisesti yksi gramma glukoosia. Sieltä sitä siirtyy kudoksiin – pääasiassa maksaan, lihaksiin ja aivoihin–, joihin sitä varastoituu vastaisen tarpeen varalle. Sokeri on kudostemme tärkein energian lähde.

Veren sokeripitoisuuden laskiessa alle gramman/litra maksa alkaa vapauttaa vereen glukagoni-nimistä hormonia, jonka ansiosta kudoksista alkaa vapautua vereen glukoosia. Näin elimistö pyrkii pitämään veren sokeripitoisuuden tasaisena ja varmistamaan muun muassa aivojen riittävän polttoaineen saannin.

Aterian jälkeen veren glukoosipitoisuus nousee, jolloin haima alkaa erittää insuliinia. Se alentaa veren glukoosin pitoisuutta yhdessä kromin kanssa. Yhdessä ne siirtävät sokeria verestä muualle elimistön kudoksiin ja niiden soluihin. Kromi toimii insuliinin apurina (kofaktorina), joka avaa solukalvojen "oven", jonka kautta glukoosi pääsee solujen sisään. Kromia sitovalla kromoduliini-nimisellä oligopeptidillä on tässä keskeinen merkitys.

Tehokkaimpia ravintokromin muotoja ovat sen orgaaniset suolat pikolinaatti ja trinikotinaatti. Epäorgaaninen kromi sitä vastoin imeytyy huonommin suolesta vereen. Insuliinin ja kromin ansiosta aterian jälkeen kohonnut verensokeri alenee ja usein painuu jopa alle lähtötasonsa (1g/l), jolloin voi ilmetä hypoglykemian oireita (heikkoutta, päänsärkyä, väsymystä, käsien vapinaa, kylmää hikeä jne.).

Insuliinilla ja nälkähormoni leptiinillä sekä "kylläisyyshormoni" kolekystokiniinillä on monia keskinäisiä vuorovaikutuksia elimistössä. Leptiini on tulehdssytokiini, joka nostaa erityisesti CRP:tä. Kolekystokiniini aiheuttaa kylläisyden tunteen, mutta ruokavaliolla on vaikutusta hormonin eritykseen. Rasvaa ja proteiinia sisältävä ruoka stimuloi hormonia, kun taas hiilihydraattien vaikutus on vähäisempi. Siksi ne eivät pidä nälkää. Lihavien ihmisten leptiinipitoisuus on usein moninkertainen normaalipainoisiin verrattuna ja se voi johtaa ahmimiseen ja insuliiniresistenssiin. Alkoholi kohottaa veren leptiiniä.

Toistuvat korkeat ateranjälkeiset insuliinin nousut johtavat ajan kanssa veren insuliinipitoisuuden pysyvään lisääntymiseen, hyperinsulenemiaan. Se lihottaa. Ylipainoisen ihmisen rasvasolut erittävät ylimäärin sytokiinia nimeltään tuumorinekroositekijä-alfa (TNF-alfa), joka voi aiheuttaa insuliiniresistenssiä, väsymystä, voimattomuutta ja kuumeilua. Toistuva ja jatkuva korkean glykemiakuorman hiilihydraattien syönti ja juonti voi johtaa hyperinsulinemiaan, insuliiniresistenssiin ja lihomiseen.

Insuliiniresistenssi yleistyy

Insuliiniresistenssi johtuu geenivirheestä ja se voi siis olla perinnöllinen. Joka kolmas valkoihoinen kantaa insuliiniherkkyyttä heikentävää geenimuunnosta. IRS:n raju yleistyminen kaikkialla länsimaissa johtuu ilmeisesti kuitenkin pääasiassa vääristä ruokailutavoista. Me syömme nykyään liikaa korkean glykeemisen kuorman ruokia, liikumme liian vähän ja istumme liikaa työssä ja kotona paikallamme. Nämä elintapavirheet vaikuttavat epäedullisesti geenien rakenteisiin ja toimintoihin.

Suomen väestöstä 25–30 % potee insuliiniresistenssia. Tutkijoiden kauhuksi Englannissa vastikään valmistuneessa tutkimuksessa havaittiiin, että jo 30 % 5–16-vuotiaista lapsista potee IRS:a. Myös Ruotsissa sydänlääkärit ovat huolissaan lasten ja nuorten lihomisesta ja insuliiniresistenssin yleistymisestä.

Ennenaikaisina sekä täysiaikaisina, mutta pienipainoisina syntyneillä lapsilla on taipumus insuliiniresistenssiin ja siten riski sairastua tyypin 2 diabetekseen myöhemmin elämässäään, kirjoittaa New England Journal of Medicine. Havainto tukee Barkerin hypoteesia, jonka mukaan kohdunsisäinen ympäristö voi vaikuttaa lapsessa vuosien tai vuosikymmenten kuluttua ilmeneviin sairauksiin.

Ylipainoisilla insuliiniresistenssi lisää haiman insuliinin eritystä, mutta kudokset eivät kykene otamaan sokeria vastaan normaalisti. Syynä on solujen reseptoreiden eli vastaanottimien heikkeneminen. Kun verensokeri ei alene, haima pumppaa lisää insuliinia verenkiertoon, jolloin hyperinsulinemia pahenee, mikä johtaa noidankehään. Insuliiniresistenssi pahentaa hyperinsulinemiaa ja päinvastoin. Ennen luultiin, että lihavuus aiheuttaa hyperinsulinemiaa ja insuliinresistenssia, mutta todellisuudessa asia onkin päinvastoin: Ruokatavat ja ruuan liika glykemiakuorma manifestoivat insuliiniresistenssin ja diabeteksen niillä, joilla on geenivirhe.

Erään suomalaistutkimuksen mukaan miehistä n 15 % ja naisista 8 % sairastaa insuliiniresistenssiä. Nämä lukemat saattavat kuitenkin olla alakantissa, sillä suomalaiset sairastuvat eniten diabetekseen koko maailmassa suhteessa väkilukuun.

Hoitamattomana IRS voi johtaa diabetekseen, aivohalvaukseen, sydäntautiin ja munuaisvaurioihin. Lisäksi IRS heikentää muistia ja surkastuttaa aivojen hippokampusta, aluetta, joka käsittelee tunteita ja tiedollis-taidollista osaamista.
Psyykenlääkkeistä diabetestä, lihavuutta ja sydäntauteja

Aikuisdiabetes kaksinkertaistuu Suomessa lähivuosina. Perinteiset koululääketieteen keinot eivät näytä purevan sen ehkäisyssä. Syynä IRS:n ja diabeteksen lisääntymiseen ovat muuttuneet ruoka- ja liikuntatottumukset ja niistä johtua lihominen. Tilanne ei parane terveyspalveluja lisäämällä, sillä jokainen on tässä suhteessa oman onnensa seppä.

Sokeristuminen syynä verisuonimuutoksiin

Kohonnut verensokeri sokeristaa (glykolysoi) plasman valkuaisaineita (mm. hemoglobiinia, joka muuttuu glykohemoglobiiniksi HbA1c), jotka puolestaan jäykistävät ja kovettavat verisuonten seinämiä. Insuliiniresistentin henkilön ja diabeetikon "hyvä" HDL-kolesteroli menee pilalle eli glykolysoituu tavallista nopeammin kohonneen verensokerin vaikutuksesta. Niinpä diabetestutkijat selvittävät vilkkaasti mahdollisuuksia ehkäistä glykaatiota ja siten kohonneen verensokerin haittavaikutuksia elimistössä. Uuden tutkimuksen mukaan "hyvä" HDL ei suojaakaan diabeetikon valtimoita, kuten tähän asti on uskottu.
Glykaation esto uusi keino diabeteksen lisätautien ehkäisyyn
Karnosiini ja liikunta säätävät yhdessä verensokeria

Kriteerit

Metabolisen oireyhtymän kriteerinä pidetään sitä, että henkilöllä on vähintään kolme seuraavista viidestä oireesta tai löydöksestä:

  • vyötärölihavuus
  • kohonneet veren triglyseridit
  • matala HDL (hyvä kolesteroli)
  • kohonnut verenpaine
  • kohonnut verensokeri

Näihin liittyy vielä usein kohonnut veren virtsahappo ja kihti.

Oireet

Insuliiniresistenssia poteva henkilö kokee vointinsa väsyneeksi, hänessä on "vähän virtaa" ja hän on hermostunut. Mieliala saattaa vaihdella ilman näkyvää syytä. Hänelle tulee äkisti himo syödä leivos, viineri, suklaata, makeisia tai muuta makeaa. Himo voittaa harkinnan ja laihtumispyrkimys unohtuu, ainakin hetkeksi. Henkilö saattaa juoda runsaasti kahvia tai kofeiinipitoisia virvoitusjuomia pysyäkseen virkeänä ja valveilla. Ne vain pahentavat IRS:a, syntyy noidankehä, joka ruokkii itse itseään. Paino nousee tai se ei ainakaan laske, vaikka henkilö jatkuvasti "laihduttaa".

Potilaat, terveydenhoitajat ja lääkärit eivät yleensä tunnista oireyhtymää ajoissa. Siinä vaiheessa, kun potilaalla todetaan diabetes, ovat verisuonet jo kovettumassa ja muutkin diabeteksen lisätaudit jo hyvällä alulla.

Nopeat hiilihydraatit

Avainkysymys on, kuinka elimistö kykenee käsittelemään sokeria (glukoosia). Viime aikoihin asti on uskottu, että vain diabeetikoilla on glukoosiongelma. Nyt on käynyt ilmeiseksi, että nykyajan istuva elämäntyyli ja lisääntynyt sokerin ja muiden nopeasti imeytyvien hiilihydraattien syönti vaikuttaa haitallisesti elimistön kykyyn käyttää hyväkseen insuliinia.

Nopeat hiilihydraatit (tärkkelys) ovat pitkän päälle terveydelle vaarallisia, koska ne imeytyvät niin helposti suolesta vereen. Ihminen muuntaa elimistössään kaikki syömänsä hiilihydraatit glukoosiksi, jota vapautuu vereen. Täysjyvätuotteiden, hedelmien ja vihannesten hiilihydraattien pilkkoutuminen ruuansulatuskanavassa kestää useita tunteja ja niistä syntyy verrattain vähän sokeria vereen. Sitä vastoin virvoitusjuomien, makeisten, leivonnaisten, perunan, riisin ja pastan sokerit imeytyvät hetkessä, jolloin verensokeri nousee äkisti ja laskee nopeasti. Tilapäinen verensokerin suuri nousu ei sinänsä ole terveydelle vaarallista, mutta kun se toistuu vuosikausia päivästä toiseen ja usein monta kertaa päivässä - kuten nuorisolla, joka juo makeita virvoitusjuomia ja syö karkkia ja nopeasti imeytyviä sokereita sisältäviä ruokia - seuraukset voivat olla vakavat. Amerikkalaisessa tutkimuksessa havaittiin äskettäin, että virvoitusjuomien runsas käyttö huonontaa nuorten unta, haittaa oppimista ja keskittymistä ja lisää käytöshäiriöitä. Calpe Collegessa "vesilinja" paransi koulurauhaa (lue raportti).

Kun veren sokeri nousee, lisää haima insuliinin eritystä, jonka tehtävänä on siirtää sokeria verestä kudoksiin. Jatkuva, pitkäaikainen haiman rasittaminen nopeasti imeytytyvillä sokereilla johtaa vähitellen siihen, ettei verensokeri enää reagoikaan insuliiniin normaalisti. Kehittyy IRS, esidiabeettinen tila, jossa veressä on tavallista enemmän sekä insuliinia että glukoosia. Vyötärön ympärysmitta alkaa kasvaa ja verisuonet alkavat kovettua.
Lue lisää glykeemisestä indeksistä ja kuormasta (myös ruoka-ainetaulukoita)

Psyykenlääkkeistä insuliiniresistenssiä

Mielialalääkkeiden käyttö aiheuttaa insuliiniresistenssiä ja voi johtaa diabeteksen puhkeamiseen. Aiheesta on julkaistu useita kymmeniä tieteellisiä tutkimuksia, mutta monet lääkärit eivät vielä tunne koko asiaa, eivätkä osaa epäillä lääkityksen osuutta IRS:an synnyssä. Lue raportti

RLP-kolesteroli lisää insuliiniresistenssiä

Veressämme kiertää tiettyjä kolesterolihiukkasia, joista käytetään nimitystä RLP-kolesteroli (remnant-like cholesterol). Se heijastaa veressä kiertävien kylomikronien ja VLDL-kolesterolihiukkasten määrää.

RLP-kolesterolin määrä veressä korreloi insuliiniresistenssin kanssa - mitä enemmän RLP-kolesterolia, sitä heikommin insuliini toimii. (lue lisää englanniksi). Nämä parikkelit lisäävät kaikkein eniten valtimoita ahtauttavia plakkeja (lue lisää englanniksi). RLP-kolesteroli on erillinen (tavallisesta kolesterolista riippumaton) sydäntautien riskitekijä, jonka merkitys on erityisen suuri nimenomaan naisten sydäntaudeissa (Lue lisää Framinghamin tukimuksesta). Diabeetikoilla on erityisen runsaasti RLP-kolesterolia, mikä selittää osaltaa heillä ilmenevää ylisairastuvuutta ja -kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin.

Onneksi kalaöljyn omega-3-rasvahapot (joista tehokkainta on E-EPA) alentavat veren RLP:a. Lisäksi omega-3-rasvahapot vaikuttavat solujen sisällä oleviin ns. PPAR-a-reseptoreihin. Niiden stimulointi tehostaa rasvahappojen palamista ja triglyseridiä sisältävien rasvapartikkeleiden (kylomikronien ja VLDL-hiukkasten) pilkkoutumista, HDL-partikkeleiden apolipoproteiinien (apo A1:n ja apo A 2:n) lisääntymistä.

Mitä pitäisi tehdä?

- laihdutus normaalipainoon, vyötärön ympärysmitta normaaliksi (miehet alle 100 cm, naiset alle 80 cm)
- kuntoliikuntaa vähintään 30 minuuttia/vrk, vähintään kolme kertaa viikossa. Reipas kävely riittää ainakin aluksi, kunnes kunto nousee niin, että jaksaa hölkätä. Kuntosali, pyöräily, uinti yms. omilla isoilla lihaksilla tehty liikunta on parasta.

Laihdutuksessa kannattaa käyttää apuna tehokkaita valmisteita, jotka sisältävät kromia, mieluiten pikolinaattina tai trinikotinaatina. En suosittele synteettisiä laihdutuslääkkeitä, sillä niistä on apua vain harvalle ja sivuvaikutusten riski on suuri. Turhia psyykenlääkkeitä tulisi välttää.

Verenpaineen hoitoon ei pitäisi käyttää beetasalpaajia, koska ne lisäävät insuliiniresistenssiä. Kolesterolia alentavat lääkkeet (statiinit) voivat aiheuttaa masennusta, mikä puolestaan yleensä lisää ns. lohtusyömistä, painonnousua ja vähentää liikuntamotivaatiota.

Monet uskovat elintarvikkeisiin, joita mainostetaan vähärasvaisina. Ne ovat kuitenkin osoittautunteet pettymyksiksi, koska niissä on usein runsaasti nopeita hiilihydraatteja, jotka vain pahentavat tilannetta. Uudet tutkimukset osoittavat niiden vähentävän hyvää HDL-kolestrolia ja lisäävän pahaa LDL-kolesterolia. Matalaglykeeminen ruokavalio sitävastoin on eduksi. Se tarkoittaa ruokia, jotka eivät nosta verensokeria nopeasti. Tällaisia ovat muun muassa puurot ja täysjyvätuotteet. Vältettäviin ruokiin kuuluvat mm. maissihiutaleet, leivonnaiset, banaanit ja punajuuri.

Wu W, Yang JJ, Wan YG, et al. Pathogenesis and treatment of insulin resistance in chronic kidney disease and interventional effects of Chinese herbal medicine. Review. Zhongguo Zhong Yao Za Zhi. 2017 Jan;42(1):49-55. doi: 10.19540/j.cnki.cjcmm.20161222.054.
Serrano JCE, Cassanye A, Martín-Gari M, Granado-Serrano AB, Portero-Otín M. Effect of Dietary Bioactive Compounds on Mitochondrial and Metabolic Flexibility. Review. Diseases. 2016 Mar 10;4(1). pii: E14. doi: 10.3390/diseases4010014. Free Full Text pdf
Demasi M, Lusting RH, Malhotra A. The cholesterol and calorie hypotheses are both dead — it is time to focus on the real culprit: insulin resistance. Clinical Pharmacist14 JUL 2017 Free Full Text
Magnesium shows insulin benefits in non-diabetics. Nutraingredients.com. 31.10.2013

Wang J, Persuitte G, Olendzki, BC et al. Dietary Magnesium Intake Improves Insulin Resistance among Non-Diabetic Individuals with Metabolic Syndrome Participating in a Dietary Trial. Nutrients 2013, 5, 3910-3919. Free Full Text pdf

Hata A,Doi Y, Ninomiya T, el al. Magnesium intake decreases type 2 diabetes risk through the improvement of insulin resistance and inflammation: The Hisayama study. Diabetic Medicine. 2013, doi: 10.1111/dme.12250.

Song YQ,Dai Q, He K. Magnesium intake, insulin resistance, and type 2 diabetes. North American Journal of. Medicine and Science. 2013;6, 9–15.23. Free Full Text
Schrauwen-Hinderling VB, Kooi ME, et al. Impaired in vivo mitochondrial function but similar intramyocellular lipid content in patients with type 2 diabetes mellitus and BMI-matched control subjects. Diabetologia. 2006 Nov 9; [Epub ahead of print]

Aiheeseen liittyviä tutkimusraportteja:
Vyötärön ympärysmitta vs painoindeksi
Ylipaino aiheuttaa hapetusstressiä
Brittilapsista jo 30 % insuliiniresistenttejä
CLA parantaa insuliinin toimintaa
Verenpainelääkitys lisää sydäninfarkteja