Diabeteksen lisätautien ehkäisy ja jarruttaminen

Tyypin 2 diabetes ja sen lisätaudit yleistyvät Suomessa kovaa vauhtia. Diabeteksen hoidossa tulee hallita neljää seikkaa

  • verensokeria
  • hapetusstressiä
  • sokeroitumista (glykaatiota eli glykosylaatiota)
  • tulehdussytokiineja

Ellei näin tehdä, aiheutuu potilaalle lisätauteja. Yli 80 % diabeetikoista sairastuu ja kuolee sydän- ja verisuonitauteihin, ja joka kolmas sairastuu ääreishermoston vaurioihin (polyneuropatiaan). Kohonnut verensokeria alkaa vaurioittaa valtimoita jo muutamassa päivässä. Joka 4. diabeetikolla on mikroverenkierron muutoksia jo siinä vaiheessa, kun diagnoosi asetetaan (Diabetes Care 2007). Naisilla valtimomuutosten riski on  vielä suurempi kuin miehillä. Tästä syystä vhh-dieetti ja ravintolisät olisi otettava käyttöön ensi tilassa.

Low Carb Diet – Fat or Fiction video 29 min

Saksalaiset diabetologit suosittelevat apteekarien ja farmaseuttien ammattilehdessä ravintolisiä diabeetikoille: B-, C-, D- ja K-vitamiineja, ubikinonia (CoQ10), kromia, kuparia, magnesiumia ja sinkkiä. Tämä on täysin vieras ajatus Suomen Diabetesliitolle, sen kouluttamille diabeteshoitajille ja suomalaisille lääkäreille, jotka eivät seuraa aikaansa.

Diabeettinen retinopatia ja D-vitamiini

Ketogeeninen VHH-ruokavalio voi ehkäistä ja jopa parantaa diabeettisiä munuaisvauriota, osoittaa Mount Sinai School of Medicinen tutkimus (2011). Ketogeeninen VHH toimii sekä tyypin 1 että 2 diabeteksessa. VHH:n vaikutus perustuu ennestään tuntemattomien geenivirheiden korjaamiseen, kirjoittavat tutkijat. Tutkimusta johti Charles Mobbs (PhD, Professor of Neuroscience and Geriatrics and Palliative Care Medicine) ja sitä rahoittivat National Institutes of Health (NIH) ja Juvenile Diabetes Research Foundation. On tässä Suomen Diabetesliitolla ja muilla Vhh-ruokavlion vastustajilla ihmettelemistä.

Diabeetikoille voidaan suositella vhh-ruokavaliota myös pätevään ruotsalaiseen tutkimukseen vedoten (Jonasson ym. 2014). Itse lisäisin siihen suosituksen tiettyjen tutkittujen ravintolisien käytöstä. Nekin vähentävät diabeteksen kaikkien lisätautien riskiä ja hidastavat niiden etenemistä. Erityisen tärkeä on mitata seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) ja nostaa se tasolle 125–150 nmol/l. D-vitamiinivaje näet lisää riskiä sairastua diabeettiseen neuropatiaan (Lv ym. 2015).

Tässä muutamia esimerkkejä
Meta-analyysi: Antioksidantit hyödyksi tyypin 2 diabeetikoille
B1-vitamiini ehkäisee diabeettista munuaisvaurioita
Karnosiini suojaa diabeetikon munuaisia
Karnosiini ja diabeettinen munuaisvaurio
Berberiini ja diabeettinen munuaisvaurio
E-EPA suojaa diabeetikon munuaisia

Neljä suomalaista kertoo lehdessä, kuinka he ovat saaneet tyypin 2 diabeteksen ja ylipainon hallintaan vhh:lla, liikunnalla ja ravintolisillä. Heidän kokemuksensa tukee edellä mainittuja Mount Sinain ja Linköpingin yliopiston tutkimuksia:

Pia Granroth (Helsinki)
Matti Naamanka (Marokko)
Laura ja Juhani Similä (Espanja)
Raimo Kantanen (Kotka)

Seuraavat ravintolisät voivat vähentää diabeteksen lisätautien vaaraa ja hidastaa niiden etenemistä

  • berberiini (1–1,5 g/vrk)
  • benfotiamiini 100–600 mg/vrk
  • karnosiini (400–800 mg/vrk)
  • ubikinoni (100-300 mg/vrk)
  • muut antioksidantit
  • CLA eli konjugoitu linolihappo
  • foolihappo, B6- ja B12-vitamiinit
  • magnesium
  • sinkki
  • kalsiumpyruvaatti (etenkin jos on ylipainoa)
  • kalaöljyn omega-3-rasvahapot (E-EPA 1–2 g/vrk)
  • karotenoidit (verkkokalvon suojaus)
  • maitohappobakteerit
  • D3-vitamiini vähintää 100 mikrogrammaa (µg) päivässä niin, että seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) nousee tasolle 125–150 nmol/l.


Näillä ravintoaineilla on toisiaan vahvistava synerginen yhteis- ja vuorovaikutus elimistössä. Ne ehkäisevät ja jarruttavat diabeteksen lisätauteja, muun muassa munuaisvikoja. Japanissa diabeteslääkärit ovat jo 10 vuotta antaneet potilailleen E-EPAa (900–1800 mg/vrk) suojaksi munuaisvaurioita vastaan. Selostan tuonnempana tarkemmin, miten ravintolisät vaikuttavat.

Sinkin puute lisää diabeetikon sydänkuoleman riskiä

Diabetes lisää sydän- ja verisuonitautien, harmaakaihin, silmänpohja-, munuais- ja hermostomuutosten riskiä. Niitä aiheuttavat endoteliini, hapetusstressi ja glykaatio eli valkuaisaineiden ja rasvojen sokeroituminen (sokereiden liittyminen). Glykaatiota aiheuttaa metyyliglyoksaali, jota syntyy sokerin palaessa "väärää tietä", heksosamiinireittiä (normaalin pentoosifosfaattireitin sijaan). Glykaatio tuottaa kudoksia vanhentavia AGE-tuotteita. Nämä muutokset lisäävät myös masennuksen, rintasyövän ja Alzheimerin taudin tai muun dementian vaaraa. Syynä ovat ilmeisesti myös insuliiniresistenssi ja insuliinihoito sekä niihin liittyvät tulehdussytokiinit. Niinpä insuliiniresistenssin, tulehdussytokiinien ja glykaation ehkäisy suojaravinteilla on entistäkin tärkeämpää. Uusi suomalainen väitöskirja osoittaa, että diabeetikon, etenkin naisen, riski sairastua sydäntautiin on jopa 24-kertainen. Sydäninfarktin riskin suhteen diabetes-diagnoosi vastaa ennestään sairastettua infarktia (lue lisää). Diabeetikon sydänlihas sairastuu pääasiassa siksi, että sen kardiolipiini-niminen suoja-aine tuhoutuu (lue lisää).

Miksi diabeetikon verisuonet kovettuvat?

Tutkimuksen mukaan diabeetikon valtimot alkavat kovettua jo diabeteksen alkuvaiheessa, usein jo paljon ennen kuin edes diabetes-diagnoosi on asetettu. Tämä seikka ilmeni myös Marit Granérin väitöskirjassa. Verisuonimuutosten mekanismeja on selvitytty monissa viimeaikaissa tutkimuksissa. Syitä on löydetty useita (alempana tulee puhetta endoteliinista).

Verisuonia kovettaa kolme patologista tapahtumaa (Brownlee 2005):

  1. glukoosin palaminen "väärää" heksosamiinireittiä myöten (Fig. 3 TÄSSÄ artikkelissa)
  2. AGE-tuotteiden synty soluissa käristettäessä ja grillattaessa.


Kuva: AGE-tuotteiden synty soluissa

Kuva: AGE-tuotteita syntyy glykaatiossa ihmisen elimistössä, mutta AGE-tuotteita syntyy myös ruoassa sitä paistettaessa, käristettäessä ja grillattaessa.

- proteiinikinaasi C:n (PKC) synty ja sen haitat verisuonissa (Fig. 5 TÄSSÄ).

- Diabeetikon veressä on tavallista enemmän vaarallisia RLP-lipoproteiineja (RLP-kolesterolia ja -triglyseridejä), jotka jäykistävät ja ahtauttavat valtimoita. Laboratoriot eivät vielä mittaa näitä vaarallisia rasvoja, joten sen enempää potilaat kuin lääkäritkään eivät ole niistä tietoisia.

Verisuonimuutokset johtuvat hiljaisesta, kroonisesta tulehdustilasta (inflammaatiosta), jota aiheuttavat ja ylläpitävät muun muassa geenivirheet, vapaat radikaalit, homokysteiini, tulehdussytokiinit ja fibrinogeeni. Geenivirheet tuottavat liikaa entsyymiaktiivisuutta, joka hajottaa valtimoita suojaavia epoksieikosanoidihappoja (EETs). Siksi diabeetikko tarvitsee ravintolisänä E-EPAa, joka auttaa elimistöä vapauttamaan EET-happojen esiastetta (arakidonihappoa, AA). Sokeroituminen on toinen tärkeä valtimoiden kovettumisen mekanismi, jota voidaan ehkäistä nauttimalla ruuan lisänä karnosiinia ja kalsiumpyruvaattia. Sokeroituminen tarkoittaa epänormaalia biologista reaktiota, jossa sokerit ja valkuaisaineet "kiehuvat" ruskeaksi aineeksi kudoksissa (ks. kaavakuva yllä). Tällöin syntyy soluille myrkyllistä yhdistettä metyyliglyoksaalia.

Benfotiamiini estää niitä kaikkia; siksi benfotiamiini on diabeetikolle ensiarvoisen tärkeä ravintolisä. Valitettavasti EU kielsi vuonna 2010 benfotiamiinin myynin ravintolisänä. Suosittelen sen tilalle berberiiniä (mieluiten kromipikolinaattia sisältävää valmistetta).

Diabeetikon veressä on tavallista enemmän vaarallisia RLP-lipoproteiineja (RLP-kolesterolia ja -triglyseridejä), jotka jäykistävät ja ahtauttavat valtimoita. Laboratoriot eivät vielä mittaa näitä vaarallisia rasvoja, joten sen enempää potilaat kuin lääkäritkään eivät ole niistä tietoisia.

Näin karnosiini suojaa diabeetikon munuaisia

E-EPA korjaa diabeetikon valtimonkovettumustautia

Diabeetikolla ja ylipainoisilla ihmisillä yleensä on veressään tavallista vähemmän sydäntä suojaavaa hormonia, adiponektiinia. Sen tuotantoa voidaan edistää syömällä ortoglykeemisesti ja nauttimalla lisäravinteena CLA:ta ja E-EPAa. Nämä molemmat rasvahapot myös vaimentavat tulehdussytokiineja.

Diabeetikoilla yleinen magnesiumin ja sinkin vajaus lisää liitännäistautien vaaraa ja kiihdyttää niiden etenemistä. Magnesiumin ja sinkin puute johtuu siitä, että diabeetikko erittää munuaisten kautta virtsaan normaalia enemmän näitä kivennäisaineita. Riskitekijät yhdessä voimistavat toinen toistensa haittavaikutuksia. Mikään riskitekijä yksin ei ahtauta verisuonia, vaan tauti on monen tekijän summa. Lue artikkeli tulehduksen merkityksestä verisuonitaudeissa klikkaamalla tähän.

Diabeteksen hyvä hoitotasapaino on tärkeä lisätautien ehkäisyssä, mutta se ei yksin riitä, sillä lisätauteja kehittyy liian monille diabeetikoille hyvästä perushoidosta huolimatta. Siksi täydentävä itsehoito parantaa useimmiten potilaan vastustuskykyä ja vähentää lisätautien vaaraa ja niiden etenenemistä.

Diabetes ja lihavuus lisäävät laskimo- ja keuhkoveritulppien vaaran kaksinkertaiseksi normaalipainoisiin ei-diabeetikkoihin verrattuna. Tämänkin havainnon valossa diabeetikon kannattaa käyttää sellaisia lisäravinteita (foolihappo), jotka vähentävät veritulpan vaaraa. Liikakilojen laihdutus ja pysyvä ortoglykeeminen painonhallinta ovat tietenkin ensisijaisia.

Silmämuutokset

Silmänpohjan rappeuma (retinopatia diabetica)
Lähes 30 % yli 40-vuotiasta diabeetikoista saa diabeteksen aiheuttaman verkkokalvon rappeuman, jokam on suurin syy aikuisten sokeutumiseen.
Silmänpohjan pienten verisuonten vaurioita (diabeettista mikroaneurysmaa) alkaa ilmaantua nuoruustyypin diabeetikoille 4-7 vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Aikuisdiabeetikoilla niitä todetaan jo silloin, kun diabetes diagnosoidaan. Silmänpohjan rappeuma lisääntyy sairauden edetessä. Joka viidennelle nuoruustyypin diabetesta sairastavalle kehittyy muutoksia, kun tauti on kestänyt 3-4 vuotta. 20 vuotta sairastaneista jo 90 prosentilla on retinopatiaa.

Kuva. Sokeroitunut hemoblobiini (HbA1C eli A1C) korreloi liitännäistautien riskiin. Ylin punainen käyrä = retinopatia; keltainen = nefropatia (munuaistauti); vhreä = neuropatia (hermomuutokset) ja alin punainen = mikroalbuminuria.

Aikuistyypin diabetesta sairastavista joka viidennellä todetaan silmänpohjan muutoksia viiden vuoden kuluttua diagnoosista ja 60 prosentilla 20 vuoden kuluttua taudin alkamisesta.Taudin edetessä silmänpohjiin alkaa vuotaa ns. pehmeitä eksudaatteja, jotka ovat hermosäikeiden pieniä infarkteja. Retinan pintaan vuotaa myös "kovia eksudaatteja", jotka ovat kellertäviä rasvakertymiä.

Todettua retinopatiaa hoidetaan nykyään laserilla. Antioksidantit (kuten karnosiini) ja kalsiumpyruvaatti voivat ehkäistä muutosten kehittymistä ja jarruttaa niiden etenemistä, sillä retinopatia johtuu vapaista radikaaleista ja niistä syntyvistä AGE-tuotteista sekä tulehdussytokiineista. Diabeteksen hyvä hoitotasapaino vähentää retinopatian syntyä, mutta hyväkään verensokerin hallinta ei yksin riitä suojaamaan diabeetikon silmänpohjia retinopatialta.

Retinopatia kuuluu angiogeneesistä riippuvaisiin tauteihin (ks taulukko angiogeneesiartikkelin lopussa). Niinpä on todennäköistä, että angiogeneesin estäjät, kuten vihreäteeuute ja hainrustouute, voivat ehkäistä tautia ja hidastaa sen etenemistä. Italialainen kliininen tutkimus puoltaa antioksidanttien antoa ehkäisemään ja hoitamaan diabeettista retinopatiaa (Domanico ym. 2015).

Mikä silmänpohjaa rappeuttaa?

Hapetusstressillä ja inflammaatiolla on siinä ratkaiseva merkitys. Diabeetikon elimistö tuottaa normaalia enemmän myrkyllisiä vapaita radikaaleja, ja ne puolestaan kiihdyttävät taudin etenemistä. Näin syntyy noidankehä, jossa syntyy tulehdussytokiineja ja tauti alkaa ruokkia itseään. Erään tutkimuksen mukaan vapaat radikaalit aiheuttavat vaurioita solujen DNA:ssa.

Radikaalien haittavaikutusta voidaan estää nauttimalla ruuan lisänä perinteisiä antioksidantteja: C- ja E-vitamiineja, seleeniä ja sinkkiä. Uusimpien tutkimusten mukaan erityisesti silmänpohjaa suojaavia antioksidantteja ovat karnosiini ja karotenoidit: lykopeeni, luteiini, zea- ja mesoksantiini sekä kryptoksantiini. Niitä on vihreissä, kellertävissä ja punertavissa kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa. Muita tehokkaita antioksidantteja ja tulehduksen estäjiä ovat soijan isoflavonoidit. Uusien tutkimusten mukaan myös antioksidantit (mm. berberiini, karnosiini ja ubikinoni) vaimentavat tulehdussytokiineja.

Angiogeneesillä on suuri merkitys diabeettisen retinopatian kehittymisessä. Niinpä luonnosta peräisin oleviin angiogeneesin estäjiin, kuten vihreä tee-, viininlehti-uutteisiin, hainrustouutteeseen ja soijan isoflavonoideihin pannaan suurta toivoa näiden muutosten ehkäisyssä.

Muita diabeetikon silmänpohjaa rappeuttavia tekijöitä ovat muun muassa verenvirtauksen ja hapetuksen muutokset, lisääntynyt kapillaarisuonien läpäisevyys ja kapillaarien sulkeutuminen, retinan seinämäsolujen kato ja mikroaneurysmien muodostus.

Diabeetikon valtimoiden seinämiin kertyy liikaa endoteliinia. Sen vaimentaminen (esimerkiksi nauttimalla E-EPAa) ehkäisee verkkokalvomuutoksia. Endoteliini nostaa verenpainetta ja heikentää sydänlihasta (lue tutkimus). Koska asia lienee useimmille lukijoille uusi, laitan tähän dokumentin:

Shaw, SG, Boden JP, Biecker E et al. Endothelin antagonism prevents diabetic retinopathy in NOD mice: a potential role of the angiogenic factor adrenomedullin. Exp Biol Med (Maywood). 2006;231(6):1101-5 [PubMed].

Näkökyvyn kontrastiherkkyys alenee

Nuorilla 1-tyypin diabeetikoilla on usein alentunut näkökyvyn kontrastiherkkyys, vaikkei varsinaista retinopatiaa vielä olisikaan kehittynyt. Näkökyvyn kontrastiherkkyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon kontrastia tarvitaan tietyn visuaalisen ärsykkeen havaitsemiseksi. Kontrastiherkkyyden aleneminen kuvastaa alkavaa makulan rappeutumaa. Makula on silmänpohjan keskellä oleva kellertävä tarkan näkemisen alue.

Retinopatiassa kontrastiherkkyyden aleneminen on selvempi. Hyvä hoitotasapaino vähentää kontrastiherkkyyden alentumista ja voi jopa parantaa alkavaa alentumaa, mutta ei enää vaikea-asteista retinopatiaa.

Karotenoidit suojaavat makulaa. Karotenoideja on runsaasti vihreissä sekä kellertävissä ja punertavissa kasviksissa sekä hedelmissä ja marjoissa. Parhaiten makulaa suojaavat karotenoidit ovat nimeltään lykopeeni, luteiini, krypto- ja zeaksantiinit.

Homokysteiini ja diabeteksen lisätaudit

Nuoruuden diabetesta eli 1-tyyppiä sairastavien homokysteiini on keskimäärin 5 mikromoolia korkeampi kuin terveiden. Diabeetikoiden lukema on keskimäärin 12,0 ja terveillä 7,7 mikromoolia litrassa (µmol/l) (paitsi Suomessa jossa keski-ikäisten miesten keskiarvo on yli 11 mmol/l). Joka kolmannen 1-tyypin diabeetikon veren homokysteiini on vaarallisen korkealla. Tutkimusten mukaan viiden mikromoolin nousu lisää sepelvaltimotaudin vaaraa 60–80%, aivoinfarktin riskiä 50% ja se nostaa valtimonkovetustaudin todennäköisyyden peräti 6-kertaiseksi.

Niillä 1-tyypin diabeetikoilla, joiden homokysteiini on koholla, esiintyy merkittävästi enemmän lisätauteja kuin niillä diabeetikoilla, joiden homokysteiini on normaali. Erot ovat huomattavia. Munuaismuutoksia esiintyy 76%:lla niistä, joiden homokysteiini on koholla; 33%:lla kun homokysteiini on normaali. Silmänpohjamuutoksia 69%:lla (korkea homokysteiini) ja vastaavasti 51%:lla (normaali homokysteiini). Hermostomuutoksia 57%:lla (korkea), 41%:lla (normaali). Isojen verisuonten muutoksia 57%:lla (korkea), 33%:lla (normaali).

Mitä korkeampi homokysteiinin pitoisuus on, sitä vakavampia munuaisvaurioita potilaalle kehittyy. Joidenkin tutkimusten mukaan osalla 1-tyypin diabeetikoista on kuitenkin normaalia alempi homokysteiinipitoisuus, eikä näissä tutkimusraporteissa homokysteiiniä pidetä syyllisenä (varsinkaan miesten) varhaisiin mikroverenkierron muutoksiin eikä neuropatiaan. Kaikissa aikuisdiabeetikkojen tutkimuksissa ei ole todettu syy-yhteyttä kohonneen homokysteiinin ja munuaisvaurioiden välillä, mutta näissäkin tutkimuksissa on osalla munuaisvauroista kärsivistä diabeetikoista ollut foolihapon puutetta. Vitamiinilisä on heille perusteltu.

Aikuistyypin diabeteksen verisuonimuutoksissa (sekä munuaisvaurioissa) homokysteiinillä on niinikään merkittävä osuus.

- potilaiden veren homokysteiinitaso on keskimäärin korkeampi kuin terveiden
- 40%:lla potilaista on sairaalloisen korkea homokysteiinipitoisuus (yli 14 µmol/l; kun tavoitetaso on 5-7 µmol/l ja hoitoa vaativa riskiraja 10 µmol/l
- kohonneen homokysteiinin ja sepelvaltimotaudin välillä on useissa tutkimuksissa (mutta ei aivan kaikissa) todettu syy-yhteys
- kohonnut homokysteiini heikentää muistia.

Aikuisiän diabetestä hoidetaan yleisesti suun kautta nautittavilla lääkkeillä, joista yksi on nimeltään metformiini. Sitä myydään apteekeissa kolmena rinnakkaisvalmisteena: Diformin (Leiras), Glucophage (Merck) ja Metforem (Orion). Lääketilaston mukaan sitä käyttää Suomessa noin 26 000 diabeetikkoa.

Diabeteslääke metformiini nostaa veren homokysteiiniä, mikä puolestaan voi lisätä sydän- ja aivoinfarktien vaaraa. Monet tutkijat suosittelevatkin metformiinihoitoa saaville diabeetikoille suojaksi foolihappoa, joka kumoaa tämän metformiinin haittavaikutuksen. Pelkkä foolihappolisä (250 µg/vrk) alentaa diabeetikon kohonnutta homokysteiiniä 12 viikon kuluttua 22%. Kun foolihappoon yhdistetään B6- ja B12-vitamiinit, alenee homokysteiini 4-6 viikon kuluessa 25-40% lähtötasosta riippuen.

Hermostomuutokset

Diabetes lisää ääreishermoston vaurioiden riskiä. Niidenkin syynä ovat hapetusstressi ja inflammaatio. Hermovaurioita voidaan todeta mittaamalla hermojen johtumisnopeutta. Erääseen kaksoissokkotutkimukseen valitttiin 154 nuoruustyypin diabeetikkoa. Heistä 23:lla todettiin EMG-laitteella ääreishermojen johtumisnopeuden hidastuneen. Heidän punasolujensa magnesiumpitoisuus oli normaalia pienempi (alle 2,3 mmol/l). Näille diabeetikoille annettiin vuoden ajan magnesiumia suun kautta lisäravinteena. Samasta aineistosta valittiin 20 muuta diabeetikkoa verrokeiksi, jotka saivat vastaavaa plaseboa. Magnesiumin nauttiminen ruuan lisänä paransi hermon johtumisnopeutta, etenkin nuorehkoilla diabeetikoilla, joiden sairaus ei ollut kestänyt vielä kovin monta vuotta. Diabeetikon kannattaa siis nauttia magnesiumia ruuan lisänä. Saksan Diabetesliitto suosittaa benfotiamiinia hermostovaurioiden ehkäisyyn ja hoitoon (lue lisää).
Diabetes, hermovaurio ja triglyseridit

Sääri- ja muut ihohaavaumat

Diabeetikoilla on tavallista enemmän sääri- ja muita haavoja etenkin jaloissa. Karnosiini parantaa haavaumia, kuten monilta sen käyttäjiltä saadusta palautteesta ilmenee.

Munuaismuutokset

Pätevät utkimukset osoittavat, että berberiini, karnosiini ja omega-3-rasvahapot suojaavat diabeetikon munuaisia kohonneen verensokerin haitoilta. Karnosiini ehkäisee geneettisesti alttiiden diabeetikkojen sairastumista munuaisvaurioon. Suosittelen kaikille diebeetikoille berberiiniä 1–1,5 g/vrk, karnosiinia (400–800 mg/vrk ) ja puhdistettua EPAa (500–1800 mg/vrk).

Tutkimus: Karnosiini suojaa diabeetikon munuaisia
Näin karnosiini suojaa diabeetikon munuaisia
Berberiini suojaa diabeetikon munuaisia

Mitä pitäisi tehdä?

Diabeetikon veren homokysteiiniä pitäisi mitata ja seurata ja kohonnut arvo (yli 7 mikromoolia/litra) tulisi alentaa normaaliksi foolihapon, B6- ja B12-vitamiinien avulla. Diabetes lisää hapetusstressiä, tulehdusta ja homokysteiiniä, joten diabeetikko tarvitsee monipuolisen "patterin" suojaravinteita: antioksidanttien yhdistelmän, karotenoidien yhdistelmän ja foolihapon, B1-, B6- ja B12-vitamiinien yhdistelmän.

Suoja paranee vielä, kun päivittäistä ravitsemusta täydennetään magnesiumia ja kalaöljyn EPA- ja DHA-rasvahappoja sekä helokköljyn GLA-rasvahappoa. Kalaöljyn tarve on paljon suurempi kuin aikaisemmin on uskottu, sillä se alentaa tehokkaasti veren RLP-lipoproteiineja ja ehkäisee matala-asteista kroonista tulehdusta. Lisäksi se korjaa veren rasvahäiriöitä, mikä ehkäisee altimo- ja sydäntauteja.
E-EPA alentaa kohonneita veren rasvoja

Nestemäinen hainrustouute on tehokas angiogeneesin estäjä, josta voi olla hyötyä retinopatian ehkäisyssä ja hidastamisessa. Karnosiini (800–1200 mg/vrk), berberiini (1–1,6 g) ja E-EPA (1–2 g) ovat biologisilta ominaisuuksiltaan sellaisia ravintolisiä, joita kaikkien diabeetikkojen ehdottomasti kannattaisi alkaa käyttää jo ennen kuin lisätaudit puhkeavat. Ja tietenkin niiden puhjettua.

Poplawski MM, Mastaitis JW, Isoda F, et al. Reversal of Diabetic Nephropathy by a Ketogenic Diet PLoS ONE: Research Article, published 20 Apr 2011 10.1371/journal.pone.0018604. Free Full Text

Lue lisää, pysy ajan tasalla:

Lue suomeksi uudet diabetestutkimukset uutisarkistosta.

Domanico D, Fragiotta S, Cutini A, et al. Circulating levels of reactive oxygen species in patients with nonproliferative diabetic retinopathy and the influence of antioxidant supplementation: 6-month follow-up. Indian Journal of Ophtalmology 2015 Feb DOI: 10.4103/0301-4738.151455 Free Full Text
Jonasson L. Guldbrand H, Lundberg AK, Nyströn FH. Advice to follow a low-carbohydrate diet has a favourable impact on low-grade inflammation in type 2 diabetes compared with advice to follow a low-fat diet. Annals of Medicine, 2014; 46: 182–187 DOI: 10.3109/07853890.2014.894286 Free Full Text
Montero D, Walther G, Stehouwer CDA, et al. Effect of antioxidant vitamin supplementation on endothelial function in type 2 diabetes mellitus: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Obesity Reviews 2014;15(2) 107–116. DOI: 10.1111/obr.12114