Benfotiamiini – diabeetikon tärkeä ravintolisä

HUOM! Eu kielsi vuonna 2010 benfotiamiinin myynnin ravintolisänä (koska se oli liian hyvä tuote). Sitä saa myydä vain läkkeenä.

Benfotiamiini – rasvahakuinen B1-vitamiini – suojaa diabeetikkoa diabeteksen kaikkia liitännäistauteja vastaan. Benfotiamiini ehkäisee ja jarruttaa kohonneen verensokerin, insuliiniresistenssin ja diabeteksen aiheuttamia muutoksia silmissä, verisuonissa, aivoissa, munuaisissa ja ääreis- ja keskushermostossa. Benfotiamiini ehkäisee myös alkoholin ja tupakoinnin haittoja. Benfotiamiini ehkäisee myös solujen mitokondrioiden ja DNA:n vaurioita ja ikääntymismuutoksia sekä suojaa sydäntä, verisuonia ja hermoja riippumatta siitä, onko kyseessä diabeetikko vai ei-diabeetikko. Uusien tutkimusten mukaan benfotiamiini ehkäisee täysin ravinnossa olevien AGE-tuotteiden haittavaikutukset valtimoissa. Benfotiamiini on erinomainen antioksidantti, joka suojaa myös vakavilta munuaisvaurioilta.

Mitä asiantuntijat sanovat benfotiamiinista?

"Uskon että benfotiamiini on hyvä AGE-tuotteiden estäjä, eritoten diabeteksessa. Itse ottaisin sitä 300 mg päivässä jatkuvasti. "
– Professori Jaime Uribarri Mount Sinai Hospitalin munuaistautikeskuksen johtaja, New York, USA

"Benfotiamiini on erittäin lupaava aine ehkäisemään AGE-tuotteiden kertymistä diabeetikon elimistöön. Parhaillaan on käynnissä useita kliinisiä tutkimuksia sekä tyypin 1 että 2 diabeetikoilla."
- Apulaisprofessori Josephine Forbes, Albert Einstein Centre for Diabetes Complications, Melbourne, Australia (lue artikkeli)

"Olen todella vakuuttunut benfotiamiinin hyödyllisyydestä diabeteksessa."
- Elena Beltramo, sisätautilääkäri, Torinon yliopisto, Italia

"Ainoa valmiste, joka näyttäisi suun kautta annettuna merkittävästi parantaneen tiamiinivajeesta johtuvaa polyneuropatiaa on benfotiamiini (320 mg/vrk vähintään neljän viikon ajan)."
– Oululaiset professorit Matti Hillbom ja Juhani Pyhtinen Duodecim 2000;116(7):749-53

Japanin lahja lääketieteelle


B1-vitamiinin eli tiamiinin löysi Jansenin työryhmä vuonna 1926. Sen klassinen puutostauti on nimeltään beri-beri, jonka hollantilainen lääkäri Jansen kuvasi Javalla jo vuonna 1630. Beri-beri on paikallista murretta ja merkitsee "kävelee kuin lammas".

1940-luvulla Japanin University-based Vitamin B Research Committee tutki tiaminaasi-nimistä entsyymiä. Tämän tutkimustoiminnan sivutuotteena M. Fujiwara löysi vuonna 1954 ryhmän rasvaliukoisia tiamiinijohdannaisia, joita hän kutsui nimellä allitiamiinit, koska niitä esiintyy luonnostaan Allium-perheen kasviksissa (sipulit, valkosipuli ym.). Wadan työryhmä raportoi Science-lehdessä vuonna 1961 benfotiamiinin fysiokemiallisista ominaisuuksista ja ehdotti sen käyttöä terapeuttisena aineena. Fujiwara julkaisi vuonna 1965 benfotiamiinista artikkelin Tokiossa ilmestyneessä englanninkielisessä kirjassa. Siinä hän ilmaisi huolestuneisuutensa länsimaisten tutkijoiden tietämättömyydestä näistä vitamiineista ja niiden mahdollisesta hyödystä sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.

Benfotiamiinia alettiin käyttää Japanissa jo 1950-luvulla alkoholin ja iskiaksen aiheuttamien hermovaurioiden hoitoon. Benfotiamiini patentoitiin Yhdysvalloissa 1962; patentti vanhentui 1992 ja benfotiamiinin käyttö alkoi yleistyä Saksassa, jossa sitä on myös tutkittu paljon (ks. kirjallisuusluettelo). Vuonna 2002 Saksassa määrättiin reseptillä jo yli 2,4 miljoonaa benfotiamiinin päiväannosta. Lisäksi sitä on ollut saatavana ilman reseptiä ravintolisänä. Unkarissa sisätautilääkärit määräävät ja suosittavat benfotiamiinia erityisesti diabeettisen neuropatian ehkäisyyn ja hoitoon (Várkonyi ja Kempler 2007). Yhdysvalloissa benfotiamiini tuli vuonna 2003 yleiseen tietoisuuteen Albert Einstein Collge of Medicinen diabetestukimuksen professorin Michael Brownleen tutkimusten myötä. Nyt benfotiamiinia saa myös Suomen terveyskaupoista, apteekeista ja hyvin varustettujen markettien luontaistuoteosastoilta. Kannattaa valita sellainen valmiste, jossa on mukana myös orgaanista kromia.

Benfotiamiini ehkäisee aterianjälkeisen verensokerin nousun haitat

Erinomainen biologinen hyöty (bioavailability)

Benfotiamiini on tehokkaampi ja turvallisempi kuin tavallinen vesiliukoinen B1-vitamiini eli tiamiini. Rasvahakuisena se pääsee hermokudokseen, mikä on tärkeää diabeettisen neuropatian ehkäisyssä ja hoidossa. Suun kautta nautittu benfotiamiini nostaa veren ja kudosten tiamiinipitoisuutta paljon enemmän kuin vesiliukoinen tiamiini (tiamiinihydrokloridi). Maksimaalinen pitoisuus plasmassa nousee benfotiamiinilla noin viisinkertaiseksi ja biologinen hyödynnettävyys (bioavailability) noin 3,6-kertaiseksi tavalliseen tiamiiniin verrattuna. Tiamiini muuntuu elimistössä aktiiviseen muotoon tiamiinidifosfaatiksi (TDP), joka on välttämätön monissa aineenvaihdunnan prosesseissa, kuten glykolyysissa ja Krebsin sykluksessa ja hermo-lihasliitoksen toiminnassa.

Laboratoriohiiret sietävät 22 kertaa suuremman annoksen benfotiamiinia kuin tavallista vesiliukoista B1-vitamiinia (lue lisää näistä tutkimuksista). Kun hiirille annetaan benfotiamiinia suun kautta, ilmaantuu maksaan nopeasti vapaata tiamiinia, joka saavuttaa suurimman pitoisuutensa tunnin kuluessa, kun taas vereen huippupitoisuus ilmaantuu noin kahden tunnin kuluttua. Näyttääkin siltä, että maksa "kaappaa" suuren osa suun kautta nautitusta benfotiamiinista ja muuntaa sitä vesiliukoiseksi tiamiiniksi.

Viimeisten 50 vuoden aikana benfotiamiinia ovat käyttäneet miljoonat ihmiset, eikä sillä ole havaittu olevan mitään sivuvaikutuksia eikä haitallisia yhteisvaikutuksia minkään lääkkeen kanssa. Vaikka benfotiamiini on rasvaliukoinen vitamiini, sitä ei kerry liikaa elimistöön.

Biokemiaa ja vaikutusmekanismeja

Ihmisen tiamiinin (B1-vitamiinin) varasto on noin 30 mg, pääosa on varastoituna maksaan. Tiamiinin biologinen puoliintumisaika on noin 10–20 vuorokautta. Ihminen ei kykene varastoimaan tiamiinia, vaan sitä on saatava ruoasta 5–6 tunnin välein, jottei pitoisuus kudoksissa ala vähetä. Alkoholi ja insuliini estävät tiamiinin imeytymistä vereen (Beltramo ym. 2008). Puutostiloja tavataankin alkoholisteilla, diabeetikoilla ja ikääntyvillä (joilla tiamiinin imeytyminen ruoasta on heikentynyt).

Veren tiamiinin (fB-B1-Vit) viitearvoksi laboratoriot ilmoittavat Suomessa 75–220 nmol/l. Diabeetikoilla pitoisuudet ovat keskimäärin vain noin 16 nmol/l, osoittaa englantilainen Warwickin yliopiston tutkimus, jota johti tunnettu diabetestutkija professori Paul Thornalley (Diabetologia 2007). Tiamiinin puutetta arvioidaan myös mittaamalla punasolun transkelolaasin aktiivisuus, E-TK (Jermendy 2006). Syynä puutteeseen on se, että diabeetikko erittää tiamiinia 15 kertaa nopeamin virtsaan kuin ei-diabeetikko. Puutetta ei voida korjata ruokavaliolla, vaan tiamiinia tarvitaan ravintolisänä, mieluiten benfotiamiinina, sanoo Thornalley.

Benfotiamiinin ylivoimaisuus hoidossa (perinteiseen vesiliukoiseen B1-vitamiinin eli tiamiiniin nähden) perustuu sen kykyyn tunkeutua rasvoista muodostuneisiin solukalvoihin (fosfolipideihin, katso kuva vasemmassa palstassaa). Niinpä benfotiamiini pääsee perifeeriseen hermokudokseen ja aivoihin, jotka muodostuvat suureksi osaksi rasvasta. Tähän ominaisuuteen perustuu benfotiamiinin teho erilaisissa hermovaurioissa (diabeettinen ja alkoholin aiheuttama neuropatia ja iskias).

Benfotiamiini aktivoi sekä alfalipoiinihappoa (monipuolinen antioksidantti) että transketolaasi-entsyymiä, joka ohjaa glukoosin palamista pois epänormaalilta ja tuhoisalta heksosamiinireitiltä normaalille pentoosifosfaattireitille (Diabetes Care 2006). Sokeri palaa pentoosifosfaattireitillä solulimassa (sytosolissa). Reitti kytkee toisiinsa glykolyysin (sokerin palamisen) ja rasvahappojen sekä nukleotidien aineenvaihdunnan. Benfotiamiini vaikuttaa tässä palamisessa transketolaasin koentsyyminä siten, että se siirtää ylimääräisen fruktoosi-6-fosfaatin ja glyseraldehydi-3-fosfaatin (G3P) glykolyysistä pentoosifosfaattireitille, mikä ehkäisee myrkyllisten metaboliittien syntyä solulimassa (Beltramo ym. 2008, 2009). Benfotiamiini – kuten myös berberiini ja metformiini – aktivoi AMPK:ta, jolla on keskeinen asema sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan säätäjänä.

Glukoosin polttaminen heksosamiinitietä tuhoaa haiman beetasoluja (jotka erittävät insuliinia) ja aiheuttaa hapetusstressiä (lue lisää). Transketolaasi on tiamiinista riippuvainen sokeriaineenvaihduntaa ohjaava entsyymi, jonka aktiivisuutta tiamiini lisää. Vesiliukoinen tiamiini kykenee nostamaan sen aktiivisuutta vain 20 %, kun taas benfotiamiini lisää sitä peräti 250–300 % (Brownlee 2005). Benfotiamiini normalisoi sekä glukoosin että insuliinin toimintoja (Oh ym. 2008). Benfotiamiinilla on myös suora antioksidatiivinen vaikutus, joka selittää sen erinomaista tehoa diabeteksen lisätautien ehkäisyssä ja hoidossa (Schmid ym. 2008).

Diabeetikko sairastuu vanhuuden tauteihin – kuten sepelvaltimotautiin, sydäninfarktiin ja sydämen vajaatoimintaan – vuosia muita aikaisemmin, koska hänen kudostensa "sokerikuormitus" tulee täyteen vuosikausia pikemmin kuin muiden ihmisten. Tämä koko elämän aikana kertynyt sokerikuorma on ratkaisevaa sokeroitumisen (glykaation) aiheuttamissa kudosvaurioissa. Brownleen työryjhmän tutkimusten mukaan benfotiamiini suojaa diabeetikon sydäntä sokeristumisen aiheuttamilta haitoilta (Ma ym. 2008). Siksi diabeetikon kannattaa alkaa käyttää benfotiamiinia säännöllisesti mahdollisimman varhain (Goepp 2008).

Benfotiamiini salpaa samanaikaisesti kolmea neljästä merkittävästä patologisesta tapahtumasta diabeetikon elimistössä (Brownlee 2001, Sourris ym. 2008):

1) glukoosin palamista heksosamiinireittiä myöten (Figure 3 TÄSSÄ)


Kuva. Hyperglykemia (kohonnut verensokeri) aiheuttaa glukoosin palamista heksosamiinireittiä myöten, jolloin soluissa ja niiden mitokondrioissa syntyy myrkyllisiä happiradikaaleja (Brownlee M: Biochemistry and molecular cell biology of diabetic complications. Nature 414:813-820, 2001.)

2) AGE-tuotteiden (Advanced Glycation Endproducts) syntyä soluissa (ks. Figure 4 TÄSSÄ)
3) proteiinikinaasi C:n (PKC) syntyä ja sen haittoja verisuonissa (Figure 5).

Diagramatically, the mechanisms looks like this
Albert Einstein College of Medicinen tutkimusuunnitelma

AGE-tuotteita on myös ruoka-aineissa, ja niitä syntyy valmistettaessa liharuokaa korkeassa lämpötilassa (grillattaessa, käristettäessä ja paistettaessa), mutta niitä syntyy myös elimistössä sokereista, rasvoista ja valkuaisaineista normaalissa aineenvaihdunnassa etenkin vanhemmiten (Huebschmann et al. 2006, Uribarri ym. 2007, Dandona ym. 2007).

Australialaistutkijoiden käsitys diabeetikon ravintolisistä

Kaavakuva: AGE-tuotteiden synty. Niitä on valmiina elintarvikkeissa, ja AGE-tuotteita syntyy sekä ruoanlaitossa että elimistössä, etenkin diabeetikon elimistössä. Benfotiamiini on hyvä anti-AGE-vitamiini, sanoo muun muassa professori Jaime Uribarri (Mount Sinai Hospital, New York). Suositeltava päiväannos on 300 mg.

AGE-tuotteiden synty (laajempi kaavakuva)

Ei-diabeetikon hemoglobiinista alle 6 % on sokeroitunut (glykoitunut), mutta diabeetikolla osuus on usein suurempi (HbAc1 eli "pitkä sokeri"). Ei-diabeetikon seerumin albumiinista enintään 25 % on sokeroitunutta, mutta diabeetikolla osuus voi olla jopa 100 %. Tutkimusten mukaan benfotiamiini vähentää sokeroitumista noin 60 % (Ärtze Zeitung 2001). Baynes ym. (2005) ovat kirjoittaneet laajan katsauksen AGE-tuotteiden merkityksestä sairauksien synnyssä ja etenemisessä.

Grillattu kana-ateria, jossa on paistetut perunat, sisältää yli 15.000 yksikköä AGE-tuotteita (vasen kuva). Keitetyssä kana-ateriassa, jossa on keitetyt perunat, niitä on vain 2.500 yksikköä (oikea kuva). Elintarviketeollisuus lisää AGE-tuotteita ruskettamaan tuotteita, mm. juomia ja karamellejä. Erääs virvoitusjuomat sisältävät runsaasti AGE:tä, ja ne haittavat valtimoiden endoteelin toimintaa, mikä supistaa valtimoita. Pitkäaikainen ja runsas kolajuomien nauttiminen voi johtaa valtimonkovettumatautiin (Uribarri ym. 2007, Dandona ym. 2007).

Runsaasti AGE-tuotteita sisältävä ruoka vähentää seerumin adiponektiinin pitoisuutta, kun taas benfotiamiini lisää sitä (ks Bloomgarden 2006). Adiponektiini ehkäisee diabetesta ja sen komplikaatioita.

Benfotiamiini normalisoi diabeetikon sokerin palamista
Benfotiamiini aktivoi transketolaasi-nimistä entsyymiä, joka ohjaan sokerin palamisen pois AGE:tä tuottavalta heksosamiinireitiltä pentoosifosfaattitreitille. Näin benfotiamiini vähentää vapaiden radikaalien, AGE:n ja hapetusstressin syntyä. Heksosamiinireitin aktiivisuus myötävaikuttaa myös diabeetikon haiman beetasolujen tuhoutumiseen, jolloin haiman kyky tuottaa insuliinia vähenee tai loppuu. Lievemmässä tapauksessa voi kehittyä insuliiniresistenssi, vaikeammassa tapauksessa puhkeaa diabetes (Kaneto ym. 2001). Diabetes on siis luonteeltaan mitokondriotauti. Siksi kaikki mitokondrioita huoltavat ja hoitavat ravintolisät ovat hyödyksi diabeetikolle. Vapaiden radikaalien (superoksidin) ylituotanto mitokondrioissa aktivoi neljä patologista reaktiota: Polyoli-, heksosamiini, PKC- ja AGE-reaktiot (kuva). Karnosiini estää vapaiden radikaalien aktiivisuutta sekä glykaatiota ja benfotiamiini puolestaan estää kolmea yllä mainittua reittiä. Benfotiamiini suojaa mitokondrioita ja ehkäisee niissä syntyviä vapaita radikaaleja ja niiden myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita; AGE-tuotteet vähenivät 60 % ja PKC 55%, kun diabeettisille rotille annettiin benfotiamiinia 36 viikkoa 80 mg/kg (lue raportti).

Kuva. Mitokondrio. Diabeteksen komplikaatiot johtuvat vime kädessä solujen mitokondrioissa tapahtuvista patologisista biokemiallisista reaktioista. Klikkaa TÄHÄN niin näet, kuinka kohonnut verensokeri lisää superoksidia mitokondrioissa ja mitä siitä seuraa. Vaurioita voidaan ehkäistä karnosiinilla, ubikinonilla ja E-EPAlla.

Kohonneen verensokerin aiheuttamat vauriot mitokondrioissa ilmenevät muun muassa lihasvoiman heikentymisenä (lue tutkimus) sekä sydämen pumppausvoiman pettämisenä. Niinpä 80 % diabeetikoista sairastuu ja kuolee sydän- ja verisuonitauteihin. Benfotiamiinin, ubikinonin ja E-EPAn käyttö ravintolisänä suojaa sekä luuranko- että sydänlihasta.

Miksi diabeetikon sydän sairastuu?

Itse asiassa benfotiamiini on (karnosiinin ja ubikinonin ohella) niitä harvoja "anti-ageing"-valmisteita, joiden on osoitettu todella toimivan koe-eläimissä ja ihmisissä (eikä vain koeputkessa). Siksi benfotiamiini on kliinisesti erittäin hyödyllinen vitamiini, joka ehkäisee ja jarruttaa vanhenemismuutoksia ja ennen kaikkea diabeteksen komplikaatioita.

Benfotiamiinin päivittäinen käyttö ravintolisänä lisää tiamiinipyrofosfaatti-nimisen entsyymin (TPP) pitoisuutta veressä ja muissa kudoksissa, jolloin transketolaasi-entsyymi aktivoituu. Entsyymi muuntaa soluissa myrkyllisiä sokerin aineenvaihduntatuotteita (metoboliitteja) vaarattomiksi, mikä ehkäisee soluvaurioita eritoten pienten valtimoiden endoteelisoluissa (sydämessä, munuaisissa ja silmänpohjissa). TPP:n aktivoitumisesta on hyötyä hermojen terveydelle yleensä ja aivan erityisesti iskiaksessa, diabeettisessa neuropatiassa, polyneuropatiassa, retinopatiassa (verkkokalvon rappeutumassa), munuaistaudissa (nefropatiassa), herpes zoster -infektioissa, fibromyalgiassa ja muissa tiloissa, joissa esiintyy hermostovaurioita ja -oireita.
Meksikolainen rottakoe vahvistaa käsitystä, jonka mukaan benfotiamiini auttaa hermovaurioihin.

Benfotiamiini suojaa diabeetikon munuaisia
Benfotiamiini ehkäisee ja hoitaa diabeettista hermovauriota

Benfotiamiini ei alenna veren sokeria eikä HbA1c-pitoisuutta (kuten karnosiini tekee), mutta benfotiamiini ehkäisee sokerin palaessa "väärää" heksosamiinireittiä syntyvästä metyyliglyoksaalista kehittyviä vapaita radikaleja (superoksidia), tulehdussytokiineja ja vanhentavia AGE-tuotteita, kuten edellä jo oli puhe. Benfotiamiini (320 mg/vrk) poistaa viikossa tiamiinin piilevän puutteen (lue lisää).

Benfotiamiini ehkäisee myös tupakoinnin aiheuttamia biokemiallisia haittavaikutuksia verisuonissa, ilmenee saksalaisen tohtori Alin Stirbanin työryhmän tutkimuksissa. Niissä koehenkilöt ottivat 1050 mg:n päiväannoksen benfotiamiinia (European Heart Journal 2007).

Benfotiamiini ehkäisee genomista munuaisvauriota.
Vakavaa munuaistautia (end-stage renal failure) sairastavilla henkilöillä – siis muillakin kuin diabeetikoilla – on suuri määrä DNA-vaurioita (genomisia vaurioita) ja veressä kiertäviä AGE-tuotteita ja lisäksi karbonyylistressi (Fragedaki ym. 2005). Saksalaistutkimusten mukaan benfotiamiini ehkäisee niitä kumpiakin (Schmid ym. 2008; Schupp ym. 2008). [Genominen DNA: Solun DNA-fraktio, joka muodostuu kromosomeista.] Näin ollen benfotiamiinia tulisi käyttää munuaispotilaiden täydentävään hoitoon. Karnosiini puolestaan ehkäisee karbonyylistressiä, joten sitäkin tulisi käyttää suojana.

Annosteluohjeita

Benfotiamiinia tutkineet diabetologit, kuten professori Jaime Uribarri, suosittavat yleensä noin 300 mg päivässä jatkuvaan käyttöön. Jotkut diabeetikot ottavat benfotiamiinia enemmän, jopa 600–1200 mg/vrk. Brownleen amerikkalais-saksalainen työryhmä antoi eräässä tutkimuksessa koehenkilöille 600 mg/vrk, mikä ehkäisi hyvin AGE-tuotteiden muodostusta (lue raportti, pdf). Varotoimet

Benfotiamiinin LD50 on hiirillä 15 000 mg/kg ja tiamiinihydrokloridin vastaavasti 8224 mg/kg. Kuten kaikki tabletit, myös benfotiamiinivalmisteet voivat joissakin harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa allergisen reaktion. Raskauden ja imetyksen aikana benfotiamiinia suositellaan käytettäväksi vain lyhyitä aikoja, koska toistaiseksi sen vaikutuksia sikiöön ei ole riittävästi tutkittu. Imettävän äidin nauttima benfotiamiini erittyy äidinmaitoon, mutta siitä ei ole raportoitu olevan vauvoille mitään haittaa.

Benfotiamiinin rakenne
Vesiliukoisen B1-vitamiinin rakenne.
FAQ
Tutkimusabstrakteja
Diabetes-lehti kirjoittaa benfotiamiinista ja muista ravintolisistä

Kirjallisuusviitteet