Totuutta etsimässä

Tiede sanoo ensimmäisen sanan kaikesta, eikä viimeistä sanaa mistään.
- Victor Hugo (1802–1885)

Missä todella kaksi yhteensovittamatonta periaatetta kohtaa, siellä jokainen leimaa vastapuolen hulluksi ja harhaoppiseksi.
- Ludwig Wittgenstein 1889–1951

Totuuden etsijöillä on aina monia vastustajia.
- Luukas 21:15

"Näyttöön perustuva tutkimus" on harhaista.
- Richard Smith, British Medical Journalin ex-päätoimittaja

The whole of anything is never told.
- Henry James

Kiinalaisilla on sanonta: "Sairaus menee suusta sisään". Meillä kaikilla, niin maallikoilla kuin terveydenhuollon ammattihenkilöilläkin, on erilaisia käsityksiä ja uskomuksia ravinnon ja ravintolisien vaikutuksista terveyteen ja kroonisten sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Aiheesta käydään vilkasta keskustelua julkisuudessa. Kysymys kuuluu: kuka on oikeassa ja millä perusteella? Lääkäriseura Duodecimissa näyttää ravintolisien vastustaminen loppuvan, kun seura tammikuussa 2016 palkitsi turkulaisen ravintolisätutkijan arvostetulla Matti Äyräpää -palkinnolla.

Puolet ravitsemustieteilijöiden antamista ravitsemusohjeista on pelkkää arvausta, sanoo maailman johtaviin ravitsemuslääketiteen asiantuntjoihin kuuluva professori Dariush Mozaffarian (Tyufts Univeristy). "Tiedämme korkeintaan 50 % siitä, mitä meidän pitäisi tietää", hän tiivistää. Ravitsemustieteilijät elävät kuvitteellisen todellisuuden tilassa. Tämä selittää sitä, että suuri osa ravitsemussuosituksista, mukaan luettuina vitamiinien ja hivenaineiden saantisuositukset, on osoittautunut virheelliseksi.

Suurimpia valheita suomalaisessa ravitsemuskeskustelussa on ollut väite, jonka mukaan Pohjois-Karjala-projekti vähensi kuolleisuutta siksi, että voi vaihdettiin margariiniin. Projektin aikana 1972 jälkeen kuolleisuus väheni Pohjois-Karjalassa, mutta niin se väheni muuallakin Suomessa, vaikkei siellä vähennetty voin syöntiä, katso alla oleva kuvio.

Pohjois-Karjalan kuolleisuus

Kuolleisuus sataatuhatta asukasta kohti Pohjois-Karjalassa (North Karelia) ja muualla Suomessa 1961–1985. Pohjois-Karjala-projekti aloitettiin vuonna 1972. Projektin johtaja Pekka Puska on väittänyt, että hanke pelasti 250 000 ihmishenkeä Pohjois-Karjalassa. Hän on kieltäytynyt tunnustamasta, että kuolleisuus alkoi vähetä samanaikaisesti myös muualla Suomessa (ilman samanlaisia toimia kuin P-K:ssa). Kuten kuvasta näkyy, käyrät laskevat samalla lailla vuoden 1972 jälkeen koko maassa.

Professori Linus Pauling

Kaksinkertainen Nobel-palkinnon saaja, professori Linus Pauling esitti jo vuonna 1968, että mielenterveysongelmissa esiintyy usein vitamiinien ja muiden ravintoaineiden puutetta ja että ravintolisät voivat auttaa potilaiden hoidossa. Lääkärikunta ei uskonut häntä, koska Pauling ei ollut lääkäri vaan kemisti. Vasta nyt (2017) Suomalainen lääkäriseura Duodecim myöntää, että B-vitamiineilla voidaan hoitaa skitsofreniaa ja D-vitamiinilla sydänpotilaita.

Lääkärit ja potilaat eivät aina hahmota todellisuutta samalla tavalla, eivätkä he siten puhu samaa kieltä, etenkään kun on puhe potilaan vaivoista ja taudista, kirjoittivat kommunikaation professori Richard Street Jr., Ph.D (Texas A & M University, Houston) ja tri David Ansell, M.D., M.P.H. (Rush University Medical Center, Chicago) Journal of General Internal Medicinessa. Ravintolisiä vastustavia lääkäreitä ja ravitsemustieteilijöitä vaivaa asennevamma, sitoutumisen eskalaatio, josta he eivät pääse irti. Lääkäreitä, ravitsemustieteilijöitä ja toimittajia vaivaa myös yksimielisyyden paradoksi, joka usein johtaa harhaan. Suomessa lääkintöhallituksen (nyk. Fimea) ylilääkäri Anna-Liisa Enkovaara kiersi muutama vuosi sitten ympäri maata lääkäriseura Duodecimin järjestämänä luennoimassa itsevarmana ja ylimielisenä, ettei länsimaissa enää ole vitamiinien puutteita. Vaan kuinka sitten kävikään?

Islannissa kaksi kolmesta vakavasti sairaasta potee D-vitamiinin puutetta

Paksusuolen syöpä ja D-vitamiinivaje

Tässä toinen tuore esimerkki: Yli 60 % saksalaisista paksusuolen syöpää sairastavista potilaista potee D-vitamiinin puutetta (S-D-25 on alle 50 nmol/l), ilmenee uudesta ColoCare-tutkimuksesta (German Cancer Research Center (DKFZ) , Heidelberg ). Aineistona oli 137 potilasta. Jos puutteen raja-arvoksi olisi asetettu 75 nmol/l, olisi vajeesta kärsivien osuus paljon suurempi. Saan joka viikkoa palautetta syöpäpotilaista, joita lääkäri on kieltänyt nauttimasta mitään ravintolisiä. Kammottavaa tietämättömyyttä, joka huonontaa potilaiden ennustetta ja aiheuttaa valtavia terveydenhuollon kustannuksia.

Skender S, Böhm J, Schrotz-King P, et al. Plasma 25-Hydroxyvitamin D3 Levels in Colorectal Cancer Patients and Associations with Physical Activity. Nutrition and Cancer. 2017 Jan 17:1-9. doi: 10.1080/01635581.2017.1265131.

Ruokavaliosta ja ravintolisistä kiisteleminen solubiologiaa ja nutrigenomiikkaa tuntemattoman ihmisen kanssa on kuin kinaaminen kristinuskosta sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan kuullutkaan Raamatusta. Entä mitä tarkoitan ravintolisiin liittyvällä solubiologialla ja nutrigenomiikalla? Niistä voit saada aavistuksen klikkaamalla alla oleviin linkkeihin
Mitokondriot
Tulehdus

Paradigma – ajattelutapa

Paradigma on on vanhan ja uuden ajattelutavan välinen kiista, muutos. Ravintolisäkeskusteluun osallistuvat yksilöt ja tahot (potilaat, lääkärit, psykologit ja terapeutit taikka sosiologit) hahmottavat todellisuutta kukin omalla tavallaan omien taustaoletustensa, omien teoreettisten tietämystensä (omien paradigmojensa), oman perus- ja täydennyskoulutuksensa ja käytännön kokemustensa kautta. Tuo todellisuus on olemassa vain käsitteiden soveltamisen kautta. Monet tunnetut lääkärit ja ravitsemustieteilijät esiintyvät julkisuudessa ravintolisien asiantuntijoina, vaikkei heillä ole asiasta mitään kokemusta eikä edes teoreettista tietoa. Moni joutuukin tarkemmin kysyttäessä myöntämään, ettei edes tunne ravintolisiä eikä edes ravintorasvoilla tehtyjä tutkimuksia. He ovat vain ajautuneet "virran mukana". Esimerkiksi Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm:

C-vitamiini, munuaiskivet ja professori Mikael Fogelholm
Fogelholm myöntää vihdoin: Maaeläinrasva ei olekaan vaarallista

Suomalainen lääkäriseura Duodecim on pilkannut vuosikausia ravintolisien käyttäjiä ja kutsunut ravintolisien nauttimista uskomushoidoksi. Huhtikuussa 2009 seura teki täydellisen takinkäännöksen ja lisäsi kalaöljyn omega-3-rasvahapot veren rasvahäiriöiden (dyslipidemioiden) hoitosuosituksiin. Syksyllä 2008 ubikinoni oli jo lisätty migreenin Käypä hoito -suositukseen. Näin "totuus" kääntyi päälaelleen näissä taudeissa. Lisää on varmasti tulossa. Maaliskuussa 2009 Duodecim kustansi Ravitsemushoito-oppaan, jossa suositellaan ravintolisiä monen taudin hoitoon. Vuoden 2016 alussa Duodecim palkitsi professori Erika Isolaurin probioottitutkimuksistaan. Kesällä 2016 Duodecim välitti medialle uutisen, jonka mukaan 100 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä voi olla tarpeen sydänpotilaille. Marraskuussa 2014 Duodecim oli jo myöntänyt, että D-vitamiinin saantisuositus perustuu virheelliseen tilastoanalyysiin.

Ravitsemushoito-opas: Ajattelutavan muutos
Omega-3:t tulivat 2009 valtimotautien käypään hoitoon
Ubikinoni tuli 2008 migreenin Käypä hoito -suositukseen
Duodecim palkitsi ravintolisätutkijan

Olin itse osapuolena 1980-luvulla vallinneessa ns. seleenisodassa. Itse määräsin potilailleni ruoan lisänä seleeniä, jonka saanti Suomessa oli aivan liian vähäistä ja sen seurauksena veren seleenipitoisuudet olivat liian pieniä. Seleenin antoa vastustettiin kuitenkin ankarasti. Turun yliopiston kansleri, fysiologian professori Kaarlo Hartiala pelotteli tiedotusvälineissä, että seleeni aiheuttaa syöpää. Nyt suuri eurooppalainen EPIC-tutkimus (jossa Suomikin on mukana) osoittaa, että asia on päinvastoin (aivan kuten esitin jo 1980-luvulla): Seleenin puute lisää syöpäriskiä. Näin "totuus" kääntyy päälaelleen.

Käsitteiden ymmärrys ja käyttö ovat välttämättömiä, sillä puhtaista teorioista (esimerkiksi: ”vitamiineista on tai ei ole hyötyä tavallisten sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa”) ei ole olemassa ennalta – a priori – tietoa, toisin sanoen neutraaleja ja oikeita havaintoja. Eri tahoilla voi olla hyviä perusteita vastakkaisille uskomuksille, kuten julkisesta keskustelusta käy ilmi. Kielteisiä ajatuksia ja väitteitä esitetään joskus myös tarkoitushakuisesti, kuten esim. Itä-Suomen yliopiston ravitsemusyksiköllä on tapana. Uuden vastustaminen on ihmisille ominaista: halutaan uskoa vain sellaiseen, mikä vahvistaa omia käsityksiä. Koontitutkimuksiin (meta-analyyseihin) valikoidaan tarkoitushakuisesti kirjoittajien ennakkokäsityksiä tukevia tutkimuksia ja muut suljetaan pois. Toinen riippumaton asiantuntijaryhmä voi päätyä aivan päinvastaiseen lopputulokseen (lue alla olevat linkit).

Antioksidanttihyökkäys mediassa
Antioksidanttiraportti analysoitu uudelleen

Kilpailevat ajatustavat
Kahden kilpailevan ajattelutavan (selitysmallin, paradigman) vertailu on ongelmallista, ellei voida löytää havaintoja tai testejä, jotka ratkaisevat, kumpi teoria on oikeassa. Lisäongelma aiheutuu siitä, ovatko eri paradigmat yhteismitallisia. Useimmiten ne eivät sitä ole. Tulkitsijoilla voi olla erilaiset taustaoletukset ja tämän vuoksi myös tulkinnat, jopa samoista havainnoista, voivat vaihdella. Erilaisia näkemyksiä edustavat tahot puhuvat toistensa ohi, eivätkä aina ole kiinnostuneita perehtymään vastakkaisen teorian ilmaisuihin, käsitteisiin, menetelmiin, havaintoihin eikä niiden merkityksiin. Niihin tutustuminen voisi järkyttää vastustajan maailmankuvaa, joten hän tarkastelee kilpailevaa teoriaa yksipuolisesti ymmärtämättä sitä ja torjuu sen suoralta kädeltä usein vielä argumentoimalla ad hominem (ihmistä vastaan). Ad hominem -argumentointi osoittaa puutteellista tietoa asiasisällöstä ja sivistymättömyyttä. Valitettavasti suomalainen some-keskustelu on sitä tulvillaan.

Todellisuus voi olla enemmän kuin osiensa summa
Todellisuus on aina monimuotoinen ja kerrostunut kokoelma erilaisia yksityiskohtia, jotka yhdessä voivat olla jopa enemmän kuin osiensa summa. Terveyskysymyksiä tutkivat ja niihin ottavat kantaa monen eri tieteen edustajat, mm. sosiologia (terveyssosiologi Markku Myllykangas, Kuopio), psykologia, biologia, farmakologia, fysiologia, liikuntatieteet, elintarvike- ja ravitsemustieteet, kemia, fysiikka, nanotieteet. Eri tieteiden käyttämät menetelmät ja tulkinnat eroavat toisistaan monin tavoin ja tutkivat terveyden eri puolia ja kerrostumia. Luonto, kasvatus ja ravinto vaikuttavat eri tavoin tiettyyn samaan asiaan eli ihmisen kykyyn muodostaa aivojen hermoliitosten kytkentöjä, synapseja. Synapsit puolestaan koodaavat sen, kuka olet. Eräät ruotsalaiset sosiologit ovat kiistäneet ADHD:n olemassaolon, kun taas psykiatrit pitävät sitä lasten tärkeimpänä psykiatrisena sairautena, jota tulisi hoitaa lääkkein.

Psykologia vs. luonnontieteet
Psykologia tutkii ihmismieltä ja käyttäytymistä, kun taas biologia ja biokemia tutkivat yleensä kokeellisesti elollista luontoa, joka poikkeaa merkittävästi (epäorgaanisen) kemian ja fysiikan tutkimasta elottomasta todellisuudesta. Kuitenkin kolme viimeksi mainittua tieteenalaa noudattaa yleistä ja yhteistä luonnontieteellistä tutkimusmenetelmää. Toki myös psykologiassa tehdään kokeita, mutta silloin – toisin kuin luonnontieteissä – lähdetään siitä, että tutkija ymmärtää ja tulkitsee tutkimuskohdettaan (ihmistä tai ihmisjoukkoa). Mitä ymmärtämisellä ja tulkitsemisella kussakin tapauksessa tarkoitetaan, on melko epäselvää. Siksi monet luonnontieteiden edustajat pitävät psykologian tuloksia "pehmeänä datana" oman "kovan datansa" vastapainona. Kova data voidaan toistaa ja se pysyy kutakuinkin samanlaisena tutkijoista ja tutkijaryhmistä riippumatta. Ravitsemuslääketieteeseen liittyvänä nanotieteiden saavutuksena voidaan mainita resolviinin löytyminen ihmisen verestä vuonna 2002. Se on selvästi "kovaa dataa".

Tottakai luonnontieteessä myös tulkitaan havaintoja, esimerkiksi sitä, mitä resolviini ihmisessä mahdollisesti tekee. Mutta ihmistieteissä tulkitaan "todellisuutta" aivan eri lähtökohdista. Psykiatrin tai terapeutin tulkintaan sisältyy näet myös se, kuinka tutkittavat (potilaat) itse ovat tulkinneet omaa todellisuuttaan. Näin tutkittu todellisuus on siis jo esitulkittua.

Emergenssi
Rakenteiden monimutkaistuessa ilmaantuu tai nousee esiin uudenlaisia tavallaan ylemmän tason ominaisuuksia, jotka eivät enää palaudu alemman tason ominaisuuksiin. Tätä ilmiötä kutsutaan filosofiassa emergenssiksi. Masennuksen monet selitykset voidaan ymmärtää todellisuuden eri kerroksina, joilla on aineellinen perusta, jossa ne ilmenevät (esimerkiksi synapsi kymmenine välittäjäaineineen), mutta niiden ominaisuuksia ei voida palauttaa aineellisen tason ominaisuuksiin.

Kuvio. Synapsi, kahden hermosolun liitoskohta, jonka kautta viestit kulkevat solusta toiseen yli sadan eri välittäjäaineen avulla. Kuvassa näkyy hyvin solukalvon fosfolipidirakenne: Sinipäiseen fosforiin kiinnittyy kaksi rasvahappohäntää. Ravintomme rasvat määräävät pitkälle "häntien" koostumuksen ja samalla synapsin toiminnan. Masennuksen fosfolipiditeorian mukaan perustavaa laatua oleva vika on solukalvon fosfolipideissä. Niiden vauriot estävät solujen viestintää. Synapsien kymmeniä välittäjäaineita ei voida kuitenkaan aistein havaita, joten usko kalaöljyn tai lääkkeiden vaikutukseen niissä perustuu siihen, että hyväksytään realismi, toisin sanoen (rotta)tutkimukset, joissa nämä vaikutukset on osoitettu.

Relativismi
Arkiajattelussa tieto ja "totuus" ovat aina suhteellisia kulttuuriin, uskomusjärjestelmään ja suhteelliseen viitekehykseen nähden. Tätä kutsutaan nimellä tiedollinen relativismi. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että uskomuksen sisältö pysyy samana, mutta se voi olla tosi tai oikeutettu yhdessä ja epätosi tai ei-oikeutettu toisessa viitekehyksessä. Jälkimmäisessä tapauksessa pintapuolisesti saman kielellisen ilmaisun merkitys vaihtelee viitekehyksestä toiseen, eikä ainakaan mikään suoraviivainen vertailu ole mahdollista, koska erilaiset käsitteelliset viitekehykset voivat olla yhteismitattomia, eikä niitä voida asettaa paremmuusjärjestykseen. Kiistan osapuolet tarkoittavat väitteillään eri asioita. Kyseessä on jonkinlainen totuusrelativismi – totuuden käsite on mielekäs vain viitekehyksen sisällä, eikä itse viitekehyksen totuudesta voida puhua.

Episteemit ja kielipeli
Episteemit ovat ajattelun edellytyksenä toimivia kokonaisvaltaisia tiedostamattomia muotoja. Episteemi ei ole teoria (esimerkissämme "auttaako kalaöljy masennuksessa vai ei"), vaan tiedostamaton perusta, jonka pohjalta tieto ja teoriat ovat mahdollisia. Kussakin järjestelmässä (”porukassa”) vallitseva episteemi määrää sen, millaiset perustelut ovat hyväksyttäviä ja rajoittaa sitä, millaiset teoriat ovat mahdollisia esittää. Filosofi Ludwig Wittgenstein loi samasta asiasta käsitteen kielipeli. Jotkut yksilöt voivat luistella episteemistä tai kielipelistä toiseen sen mukaan, mihin ”porukkaan” he kulloinkin liittyvät. Esimerkiksi ravitsemustieteen professori Christel Lamberg-Allardt suositteli ulkomaalaisten asiantuntijoiden kanssa laatimassaan tiedeartikkelissa kroonisia tauteja poteville lapsille moninkertaista D-vitamiinin saantia verrattuna siihen, mitä hän suosittelee antaessaan lausuntoja kotimaiselle medialle. Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia laatineilla asiantuntijoilla on aivan oma kielipelinsä. He eivät uskalla osallistua avoimesti kriittisen keskusteluun somessa, vaan työntävät päänsä piiloon kuin strutsi.

Realismi
Jokainen kuvittelee mielellään olevansa realisti. Lääketieteessä käsitellään kaiken aikaa erilaisia ihmisaistein havaitsemattomia seikkoja, kuten vapaita radikaaleja, tulehdussytokiineja, geenejä, viruksia, bakteereja, vitamiineja, hivenaineita ja rasvahappoja. Eräs tuttavani, SAS:n entinen lentokapteeni, tivasi minulta: "Miltä vitamiini näyttää?" Hän sanoi uskovansa vitamiineihin, jos kykenen näyttämään hänelle sellaisen. Filosofisessa mielessä lentokapteeni on positivisti, joka kieltää kaiken sellaisen olemassaolon, jota hän ei voi itse aistein havaita.

Realisti ottaa todesta tieteessä havaitut seikat. Realisti uskoo, että tiede pyrkii kuvaamaan todellisuutta ja tieteen teoriat kertovat tutkijasta riippumattomasta todellisuudesta. Se ei rajoitu pelkästään aistein havaittaviin seikkoihin. Arkiajattelussa uskomme radioaktiiviseen säteilyyn ja rakkauteen, vaikkei niitä voikaan aistein havaita.

Toisaalta realisti tietää, ettei tiede voi tarjota täysin erehtymätöntä tietoa, onhan klassinen fysiikkakin osoittautunut epävarmaksi. Tiede voi siis erehtyä. Nykyiset teoriamme lääkeaineopista (farmakologiasta) ja ravitsemushoidoista, esimerkiksi psyykenlääkkeiden tai vitamiinien vaikutusmekanismeista, ovat vain likimäärin tosia, siis enemmän tai vähemmän epätosia. Esimerkiksi monet turvallisiksi luullut kipu- ja tulehduslääkkeet ovat osoittautuneet myrkyllisiksi sydämelle. Tieteenharjoittajilla ei siis ole oikeutta tarrautua tämän hetkisiin teorioihin, eikä mahtailla hallussaan olevilla "totuuksilla". Samoin minkään oppisuunnan kannattajilla ei ole oikeutusta tyrmätä muita suoralta kädeltä omien (epätarkkojen) teorioittensa pohjalta, kuten joskus näkee eräiden lääkäreidenkin tekevän, etenkin kun puhutaan ravintolisistä. Joku viisas onkin sanonut: "Idiootin kanssa ei kannata väitellä, sillä hän vetää sinut omalle tasolleen ja peittoaa sinut sitten omilla argumenteillaan." Maltillinen kriittinen realisti uskoo, että tiede voi erehtyä ja se voi oppia virheistään ja korjata itseään. Näin tiede voi vähitellen lähestyä lopullista totuutta, muttei koskaan saavuttaa sitä.

Intuitio ja induktio
Lääketieteellinen hoito perustuu valtaosin intuitioon ja empiirisiin havaintoihin ja niistä tehtyihin päätelmiin (yleistyksiin). Esimerkiksi nitron käyttö sydänlääkkeenä perustuu alun perin kolmen potilaan aineistoon. Nitro lievitti kaikkien kolmen angina pectoris -rintakipua. Tämä havainto voitiin sitten yleistää lähes kaikkiin sepelvaltimotautia poteviin potilaisiin. Tällaista yleistystä, joka perustuu havaintojen yhdistämiseen, kutsutaan induktioksi.

Induktio perustuu siis havaintoon, jonka pohjalta kehitetään teoria, joka selittää havaintoa. Esimerkiksi psyykenlääkkeiden käyttöönotto perustuu induktioon: Ensin tehtiin havainto (että tuberkuloosipotilaiden hoito tietyillä lääkkeillä vähensi heidän masentuneisuuttaan) ja sitten yritettiin keksiä siihen sopiva hypoteesi (monoamiiniteoria). Myöhemmin se on kyseenalaistettu ja sitä on jouduttu paikkaamaan siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Todellisuudessa psyykenlääkkeet saattavatkin vaikuttaa ainakin osaksi muualle kuin mihin tähän asti on luultu, nimittäin solukalvojen fosfolipideihin. Jos tämä käsitys osoittautuu todeksi, se vahvistaa fosfolipiditeoriaa, johon taas masennuksen rasvahappohoito nojaa. "Ympäri käydään, yhteen tullaan."

Kaikki tiedämme, että niin potilaan kuin lääkärinkin uskomukset ja toiveet voivat vaikuttaa havaintoon. Näin ollen puhtaista havainnoista luotu teoria on ongelmallinen, vaikka se voikin olla tosi, kuten nitroesimerkkimme osoitti. Yleensä kuitenkin tarvitaan jotakin uskottavampaa ja luotettavampaa. Lääkkeet testataankin nykyisin hypoteettis-deduktiivisella menetelmällä, jossa hypoteesia testaan suurehkolla joukolla ihmisiä. Uutta lääkettä verrataan yleensä entisiin tai lumevalmisteisiin. Lääketehdas valitsee usein vertailulääkkeeksi mahdollisimman huonon, jotta uusi lääke näyttäisi tehokkaammalta ja turvallisemmalta. Moniin hoitomuotoihin tämä menetelmä ei kuitenkaan sovi lainkaan, esimerkiksi kuntoutukseen, kirurgiaan tai psykoterapiaan. Psykologia kuuluu ihmistieteisiin, joiden selitykset yleensä lähtevät ihmisen ymmärtämisestä.

Ihmistieteissä tutkiminen usein, joskaan ei aina, vaikuttaa tutkimuskohteeseen. Kohde joko on tai ei ole olemassa sen mukaan, mitä tutkija uskoo. Kohde siis riippuu monin tavoin ihmismielestä, kielestä, yhteiskunnasta ja kulttuurista. Luonnontieteet taas tutkivat toisenlaisilla menetelmillä kohteita, jotka ovat olemassa riippumatta tutkijan uskomuksista. Luonnontieteissäkin tutkijan uskomusten ja tutkimuskohteen välillä voi olla vuorovaikutusta, mutta ei samassa määrin kuin ihmistieteissä. Esimerkiksi omega-3-indeksin tai veren rasvahappojen pitoisuus potilaan veressä tai solujen kalvoilla ja rasvahappohoidon vaikutus siihen ei riipu lääkärin uskomuksista. Vuorovaikutuksen mahdollisuus on eri asia kuin väite, että koko tutkittu todellisuus (esimerkiksi kalaöljyn vaikutus sydämeen tai hermovälittäjäaineiden aineenvaihduntaan) olisi olemassa vain tutkijan mielikuvituksessa.

Hypoteettis-deduktiivinen menetelmä
Tutkija lähtee hypoteesista eli teoriasta, joka on luova ja rohkea arvaus ja jota ei ole välttämättä johdettu induktiolla yksittäisistä havainnoista. Tosin ei se ole mitenkään testaamisen este, sillä jokin pohjatieto on yleensä tarpeen rahoituksen saamiseksi suureen tutkimukseen. Hypoteesia pyritään testaamaan kriittisesti havainnoilla. Teoriasta päätellään, yhdessä monien apuoletusten kanssa, havaittavia seuraamuksia ja testataan pätevätkö ne. Esimerkiksi "auttaako kalaöljy masennukseen". Jos koehenkilöistä saadut havainnot tukevat hypoteesia (että kalaöljystä on hyötyä), ne tukevat teoriaa, mutta eivät tietenkään vielä osoita sitä lopullisesti todeksi. Tarvitaan monia, toisistaan riippumattomien tutkijaryhmien havaintoja, ennenkuin tiedeyhteisö hyväksyy uuden paradigman (ajattelutavan). Jos taas havainnot eivät tue teoriaa, ne heikentävät sen uskottavuutta, mutta eivät kuitenkaan todista sitä vääräksi, sillä tutkimusasetelmassa saattaa piillä virheitä.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa mieliin Harvardin yliopiston entisen epidemiologian professorin Olli S. Miettisen toteamus: "Epidemiologinen tutkimus ei voi milloinkaan todistaa negatiivista syysuhdetta." Toisin sanoen, etteikö jokin tutkittava altistus, joissakin oloissa, joillakin annoksilla, jonakin yhdistelmänä muiden aineiden kanssa, joillekin ihmisille, voisi aiheuttaa tutkittavaa vaikutusta. Tätä asiaa eivät kaikki terveystoimittajat ymmärrä tai halua ymmärtää silloin kun he haluavat julkaista negatiivisen uutisen, esimerkiksi "D-vitamiini ei auta maanjäristyksen uhreja". Yhtä kaikki, jos havainnot ovat toistuvasti ristiriidassa oletuksen kanssa, tiede etenee korjaamalla hypoteesia ja useiden ei-positiivisten tutkimusten jälkeen ehkä hylkää sen.

Alla oleva kaavio kuvaa kokonaisuutta, jolla voimme pyrkiä kohti terveyttä:

Terveyssynergia
Kuvio: Ravitsemuksen ja tiettyjen ravintoaineiden yhteyksiä terveyteen ja hyvinvointiin suoliston kautta: Krooninen matala-asteinen tulehdus (low grade inflammation, LGI) on syytekijänä kaikissa pitkäaikaisissa sairauksissa. Lähde: Calder, Bosco, et al 2017).

CANTOS: Sydäntautien ehkäisy ja hoito tulehdusta vaimentamalla ilman kolesterolin alentamista 

Raskausajan D-vitamiini vaikuttaa lapsen kehitykseen aina 20. ikävuoteen asti
Kirjailija Raija Orasen omakohtainen kokemus ravintolisistä

Sitoutumisen eskalaatio

Karnosiini suojaa aivoja vaikuttamalla suoliston geeneihin

Suositeltavaa uutta lukemista:

Calder PC. Omega-3 fatty acids and inflammatory processes: from molecules to man. Biochemical Society Transactions. 2017 Sep 12. pii: BST20160474. doi: 10.1042/BST20160474.
Katso video, kesto 9 minuuttia
Calder C, Bosco N, Boudet-Sicard R, et al. Health relevance of the modification of low grade in flammation in ageing (inflammageing) and the role of nutrition. To appear in: Ageing Research Reviews DOI: http://dx.doi.org/10.1016/j.arr.2017.09.001

Philip C. Calder on Ravitsemusimmounologian professori, Southamptonin yliopistossa. Hän on tutkinut omega-3-rasvahappoja ja muita rasvoja yli 25 vuotta.