Rasvahappohoito antoi autistiselle lapselleni elämän

The Evening Standard -lehti kertoo 6-vuotiaan englantilaisen tytön, Hope Lewisin "ihmeparantumisesta" (21.1. 2003). Hänestä on tehty myös TV-ohjelma (ITV This Morning 31.1.2003).

Marraskuussa 2001 Hope alkoi nauttia rasvahappokapseleita suurena päiväannoksena. 10 viikon kuluttua alkoi tapahtua merkittäviä muutoksia. "Tänä päivänä et huomaa, että hänessä on koskaan ollutkaan mitään vikaa. Tämä on ihmeellistä. On uskomatonta, että tällainen muutos voi tapahtua yksinkertaisesti kalaöljyn avulla. Mutta se on antanut minulle lapseni takaisin", sanoo Hopen äiti Kate.

Kuusivuotiaana Hope Lewis oli syvästi autistinen ja syrjään vetäytynyt tyttö, eivätkä lääkärit voineet asialle mitään. Viimeisenä oljenkortenaan hänen äitinsä kokeili EPA-tiivistettä sisältävien kalaöljykapseleiden antamista ruuan lisänä. Victoria Young kirjoittaa:

Hope Lewisin ollessa vuoden ikäinen hänen äitinsä Kate laski lopen uupuneen tyttärensä iltaisin vuoteeseen ja rukoili, että tämä nukahtaisi .Mutta ei, Hope istui pystyssä pimeässä, heilui edestakaisin ja hakkasi tuntitolkulla päätään kehdon reunoihin. Kun Kate vaihtoi kehdon lastensänkyyn, Hope takoi päätään seinää vasten. Kun sänky siirrettiin keskelle huonetta, Hope potki polvensa ja päänsä verille ja mustelmille sängyn laitoihin.

Hope oli ollut rauhallinen ja hiljainen vauva. "Kahdeksaan ensimmäiseen viikkoon Hope ei itkenyt juuri ollenkaan ja hän nukkkui hyvin yöt. Ajattelin, että minulla oli poikeuksellisen ihana lapsi", sanoo Kate, jonka kaksi muuta tytärtä, Jennifer jaTanya, ovat 13 ja yhdeksän. "Mutta näin jälkeenpäin ymmärrän, että Hope oli liian rauhallinen ja hiljainen. Hän ei tehnyt omatoimisesti yhtään mitään eikä ragoinut meihin lainkaan".

Vuoden kuluttua Hopen syntymästä Kate ja hänen miehensä erosivat, osittain siksi, että miehen oli vaikea hyväksyä tyttärensä ongelmia.

"On kauheaa nähdä oma lapsensa siinä tilassa", muistelee 28-vuotias Kate, Kentissä asuva koulutusassistentti. "Hope oli ilmiselvästi häiriintynyt, mutta minä en käsittänyt mistä se johtui, eikä kukaan osannut selittää sitä pitkään aikaan sitä minulle. Oli sydäntäraastavaa seistä pimeässä hänen kanssaan ja yrittää rauhoittaa häntä. Olin täysin yksin."

Hopen kasvaessa tilanne muuttui pahemmalksi. "Hän ei kiinnittänyt juuri mitään huomiota siihen mitä ympärillä tapahtui", Kate sanoo. "Pussailin ja halin häntä, mutta Hope ei vastannut siihen mitenkään. Aivan kuin hän ei olisi ollut läsnä. Minun oli selitettävä samat asiat kolme, neljä kertaa saadakseni hänet ymmärtämään, mutta hän oli silti jatkuvassa sekavustilassa. Hän saattoi sanoa esimerkiksi "Putosin portaissa ja särjin sydämeni".

Hopen orastava sanavarasto hävisi lähes yhdessä yössä. Vaikka Hopen lääkäri oli huolissaan sanojen katoamisesta, hän ei osannut tehdä diagnoosia. "Hän arveli, että Hopen tila pahenisi vähitellen, ja että hän joutuisi laitoshoitoon. Lääkäri ei kuitenkaan osannut sanoa, missä vika oli," Kate sanoo. "Eräs toinen lääkäri sanoi minulle, että syy oli minussa enkä saisi verrata Hopea muihin lapsiin. Kolmas lääkäri sanoi Hopen olevan tunnevammainen avioeromme vuoksi."

Vasta 5-vuotiaana koulukypsyyskokeissa Hopella todettiin autismi. Siinä vaiheessa oppimisvaikeudet olivat niin vakavia, että hänen kielellinen ilmaisukykynsä oli vain kahdeksan prosenttia normaalista.

Hope ei kyennyt kommmunikoimaan ja hänestä tuli pettynyt ja väkivaltainen, ja hän hyökkäili sisariaan vastaan. Hän oli ylivilkas, touhusi koko ajan, eikä istunut hetkeäkään paikallaan. Hän oli lopen uupunut, mutta vietti yönsä valvetilan kaltaisessa transsissa. Kun hänen luokkatoverinsa jo lukivat kokonaisia kirjoja, Hope osasi tuskin laskea kymmeneen ja yksinkertaisten lauseiden kirjoittaminen oli hänelle mahdotonta. Huonosta koumenestyksestä johtuen hänen ryhtinsä ja ulkonäkönsäkin muttuivat surkeiksi, hän peitti kasvonsa olkapäille ulottuvan tukkansa taakse.

"Toivoin vain, että Hope rauhoittuisi ja voisin elää perhe-elämää ja saada työpaikan", Kate sanoo. "Suurin pelkoni oli, ettei Hope selviytyi yksin, hän tarvitsisi jatkuvaa hoivaamista, enkä minä iän myötä pystyisi siihen. Pelkäsin, etttä hän joutuu huonoille teille ja että häntä käytetään hyväksi. Olin varma että hän joutuisi laitoshoitoon."

Kun Katen hermot olivat loppumaisillaan, muuan ystävä kertoi hänelle kalaöljystä. Kate oli valmis kokeilemaan mitä tahansa, joten marraskuussa 2001 Hopella alettiin antaa omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sisältäviä kapseleita. Kymmenessä viikossa tapahtui merkittävä muutos.

Eräänä päivänä Hope kysyi Katen uudelta miesystävältä Vaughanilta, kuinka vanha tämä oli, ja laski sitten yhtä kyytiä 42:een. Hämmästynyt Kate ja muu perhe totesivat, etttä Hope alkoi ymmärtää puheta ja hänen oma sanavarastonsa kasvoi päivä päivältä. Hän alkoi lukea koulussa ja ilahdutti muita lukemalla ääneen kotona.

"Nyt hän voi lukea kirjan kannesta kanteen, kun vähän autan häntä, ja hän osaa kirjoittaa kokonaisia lauseita. Hän on yhä kehityksessä jäljessä, mutta hän saavuttaa muita hyvää vauhtia. Hän osaa jopa olla sarkastinen ja väitellä asioista. Yhtäkkiä hänelle on tullut omia mielipiteitä, mistä olen erittäin tyytyväinen", kertoo Kate.

Lisäravinne, eye q, sisältää tiettyjä kalaöljyn välttämättömiä rasvahappoja ja E-vitamiinia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tällainen lisäravinnehoito voi kohentaa lapsen käytöstä ja edistää oppimista lukivaikeudessa (dyslexia), synnynnäisessä kömpelyydessä (dyspraxia)ja ADHD:ssa sekä autistisessa tautikirjossa.

Lastenlääkäri Carolyn Adcock arvioi Hopen tilan ennen eye q-hoidon alkua. Vaikka hän onkin mielissään Hopen kehityksestä, hän huomauttaa, että tarvitaan vielä lisää tutkimusta, ennen kuin voidaan sanoa eye q:n "parantavan" autismia.

"Välttämättömät rasvahapot ovat tärkeitä aivojen normaalille toiminnalle ja erään koulukunnan mukaan autistiset ja muutkin poikkeavat lapset potevat niiden puutosta", hän sanoo.

"Eräiden tutkimusten mukaan lisäravinnehoito parantaa tiettyjä autistisen tautikirjon piirteitä, mutta niin ei tapahtu kaikien lasten kohdalla. Olin hyvin iloinen nähdessäni, että Hope näyttää saavan apua kapseleista, mutta tarvitaan lisää tutkimusta suuremmilla lapsiryhmillä, jotta voidaan sanoa, onko välttämättömillä rasvahapoilla merkitystä lasten autismin hoidossa."

Yhtä kaikki, Hopen väkivaltainen käytös on nyt muisto vain. Hän on karismaattinen, osallistuva lapsi, joka haluaa miellyttää muita. Hän ei enää peitä kasvojaan tukan alle ja hänen ryhtinsä on suora. Hän on leikkisä, hänellä on hyvä huumorintaju ja hän on saanut koulussa uusia ystäviä. Hän itse on terveyden perikuva. "Hän on ylpeä valitessaan itse vaatteensa", Kate sanoo. "Hope on löytänyt oman pikku persoonallisuutensa. Hän on erittäin terävä. Voin antaa hänelle ostoslistan ja lähettää hänet kauppaan hakemaan maitoa ja leipää tai voi pyytää häntä muistuttamaan minua tärkeistä asioista, eikä hän koskaan unohda mitään."

Lyhyesti sanottuna, Hope on nyt ulospäin suuntautunut 7-vuotias. Viikonloppuisin hän ratsastaa ja ui. Hän pitää valtavasti eläimistä ja kuuntelee popmusiikkia sisartensa kanssa.

"Pitkän aikaa Hopen tulevaisuus oli tabu puheensaihe, mutta nykyään me puhumme siitä kaiken aikaa", sanoo Kate. "Ihmettelisin, ellei Hope aikanaan löydä itselleen työpaikkaa ja, toivottavasti, oman elämänkumppanin ja asetu aloilleen", Kate pohtii.

"Et tietäisi, että hänessä on koskaan ollutkaan mitään vikaa. Tämä on ihmeellistä. Tuntuu uskomattomalta, että niin yksinkertainen asia kuin kalaöljy on saanut aikaan tällaisen muutoksen. Olen saanut lapseni takaisin".

"Olen niin ylpeä Hopesta. Valitsin hänelle tämän nimen ("toivo") koska olen aina pitänyt siitä. Voi olla että alitajuisesti pidin sitä parhaana valintana hänelle. Tämä nimi kertoo kaiken."

Imbalanced genomic imprinting in brain development: an evolutionary basis for the aetiology of autism.