Multippeliskleroosi (MS-tauti)

Noin 7000 suomalaista sairastaa multippeliskleroosia eli MS-tautia. Potilaiden aivoissa myllertävät hapetusstressi ja krooninen matala-asteinen tulehdus (inflammaatio). Ne voivat aiheuttaa  hermojen myeliinitupen katoa sekä kognitiivisia (tiedollis-taidollisia) häiriöitä. Tulehduksen pohjalla ovat todennäköisesti geenivirheet, mitokondrioiden toimintahäiriö, infektiot, suolistobakteerien epätasapaino, D-vitamiinin puute ja vääristynyt omega-6/omega-3-tasapaino, toisin sanoen omega-3-rasvahappojen puutokset aivoissa (lue lisää) ja niiden aiheuttamat tulehdussytokiinit. Berberiini ja ubikinoni vaimentavat hermoston tulehdusta, masennusta ja väsymystä, joten myös näistä ravintolisistä voi olla hyötyä MS-tautia poteville. Seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) tulee mitata ja nostaa lukema 125–150 nmoliin/l, jolloin taudin eteneminen todennäköisesti hidastuu. D-vitamiini edistää myeliinituppien uudelleenkasvua eli remyelinisaatiota, mutta vain, jos D-vitamiinin saanti saanti on riittävää (70–250 µg/vrk).

MS-taudin ensimmäinen oire voi olla kliinisesti eritetty oireyhtymä (engl. Clinically Isolated Syndrome, CIS). Oireita ovat äkillinen näön menetys toisesta silmästä, puutuminen, pistely ja heikkous jaloissa. Siitä toipuu useimmiten nopeasti, mutta CIS voi ennakoina MS-tautia.

Ennestään tiedetään että MS-potilaiden seeruminD-vitamiinin pitoisuus (Suomessa merkitään S-D-25) on yleensä pienempi kuin terveiden verrokkien. Lisäksi aktiivista tautia sairastavien S-D-25-pitoisuudet ovat pienempiä kuin lievempää tautia sairastavilla. Nämä tutkimustulokset ovat antaneet aiheen hoitotutkimuksiin, joissa MS-potilaille on annettu virallisia suosituksia suurempia D-vitamiiniannoksia (Simpson ym. 2017). Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan D-vitamiini voi auttaa CIS:n paranemista ja ehkäistä sen etenemistä MS-taudiksi. D-vitamiinin tarve (jopa 260 µg/vrk) on moninkertainen viranomaissuositukseen nähden (Calabresi ym. 2015). Italialaisten neurologien tutkimuksen mukaan edes 125 µg/vrk ei riitä nostamaan MS-potilaiden D-vitamiinioitoisuutta (Riccio ym. 2016). Espanjalaisten neurologien mukaan D-vitamiini voi edistää remyelinisaatiota (Matías-Guíu  ym. 2016). Jos olet MS-potilas, unohda D-vitamiinin viranomaissuositus (10 µg) ja ota 250 µg päivässä! MS-potilaiden D-vitamiinihoitoa on tutkittu myös Turun yliopistollisen keskussairaalan neurologian osastolla (lue lisää alla olevasta linkistä).

Tutkimus: Suuret D-vitamiiniannokset voivat hidastaa MS-taudin etenemistä

Suurtutkimus Suomesta: D-vitamiini ehkäisee MS-tautia

MS-tautia sairastavien naisten foolihapon, E-vitamiinin magnesiumin ja karotenoidien saanti on vähäisempää kuin terveiden verrokkien, ilmenee tutkimuksesta. Nämä ravintoaineet ehkäisevät ja vaimentavat seklä hapetusstressiä että kroonista matala-asteista tulehdusta. Potilailla on usein myös D-vitamiinin puute (Behrens ym. 2015) ja heidän tarpeensa on moninkertainen viranomaissuositukseen nähden. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan viranomaissuosituksen mukainen D-vitamiinin saanti ei korjaa puutostilaa.

MS-tautia sairastavilla esiintyy tavallista enemmän muita neuropsykiatrisia sairauksia, raportoi Neurology-lehti (14.1.2014): vakavaa masennusta (36–54 %, muussa väestössä 16,2 %). kaksisuuntaista mielialahäiriötä 13 % vs 1–4 %), ahdistushäiriöitä (35,5 % vs 28,8 %), sopeutumishäiriötä (22 % vs 0,2–2,3 %) ja psykooseja (2–3 % vs1,8 %). Näistäkin syistä MS-potilaiden kannattaa nauttia D-vitamiinia ja muita tässä katsauksessa mainittuja ravintolisiä, jotka vähentävät myös em. lisätautien riskiä ja nopeuttavat niiden paranemista.

Kuva terveen hermon myeliinitupesta
MS-taudin syitä haetaan suolistosta. Suomen Kuvalehti 26.10.2014

D-vitamiini

MS-potilas tarvitsee reilusti D-vitamiinia, 1–2,5 mikrogrammaa painokiloa kohti päivässä, niin että seerumin D-vitamiinin pitoisuus (25-OHD, S-D-25*) nousee noin 150–160 nanomooliin litrassa (nmol/l). Jokainen 10 nmol lisäys vähentää "skoovin" riskiä 10 %, kertoo australialainen tutkimus, jota myös Suomen Lääkärilehti on selostanut. D-vitamiini säätää yli 229 geeniä, jotka vaikuttavat solujen DNA:han. MS-tautia esintyy paljon pohjoisilla leveysasteilla, joilla D-vitamiinin saanti auringosta on niukkaa, mutta Afrikassa tauti on käytännössä tuntematon (The Guardian 23.8.2010). Saksalainen tutkimus vahvistaa, että MS-potilaiden D-vitamiinin pitoisuus seerumissa (S-D-25) on keskimäärin pienempi kuin terveillä, ja MS-potilailla on useammin hyvin pieni pitoisuuksia (alle 25 nmol/l) (Behrens ym. 2015). MS-potilas voi hyötyä 250 µg:n päiväannoksesta (Darwish ym. 2015, Ashtari ym. 2015). Tanskalainen kliininen tutkimus vahvistaa, että D-vitamiinilisä vähentää skooveja eli taudin huonontumisjaksoja (Laursen ym. 2016).

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan
seerumin D-vitamiinin pitoisuuden tulee olla yli 100 nmol/l; silloin MS-taudin etenemisen riski on pienemmillään. Jokainen 50 nmol/l lisäys S-D-25-pitoisuudessa vähentää 31 %:lla uusien vaurioiden syntymistä aivoissa (Fitzgerald ym. 2015). Suomessa "virallisesta" riittävänä pidetty 50 nmolin/l pitoisuus on aivan liian pieni MS-potilaalle.

Neurology-lehti julkaisi 30.12. 2015 amerikkalaisen neurologian professori Peter A. Calabresin johdolla tehdyn tutkimuksen, jossa MS-potilaat (n=40) saivat D3-vitamiinia puoli vuotta joko 260 tai 20 µg/vrk. Suuempaa annosta saaneiden veren T-valkosolujen aktiivisuus väheni, mikä merkitsee taudin etenemisen hillitsemistä. Tutkijat suosittelevat MS-potilaiden seerumin D-vitamiinin pitoisuudeksi vähintään 50 ng/ml eli 125 nmol/l.

Tutkimus: Matala D-vitamiinitaso mahdollisesti yhteydessä MS-tautiin
Helsingin Sanomat Hyvinvointi 26.8.2015

Iranilaiset neurologit antoivat 90 MS-potilaalle kolme kuukautta D-vitamiinia 1250 µg viiden päivän välein, eli päivää kohti 250 µg. Tulehdusta ehkäisevä interleukiini 10 (IL-10) väheni veressä, eikä kenellekään ilmaantunut sivuvaikutuksia (Ashtari ym. 2015)

MS-tutkijat ovat nyt kiinnostuneita aivojen oligodendrosyyttien merkityksestä myeliinitupen synnyssä ja sen ylläpidossa. Oligodendrosyytit ovat  hyvin aktiivisia soluja, joita D-vitamiini suojaa. Oligodendrosyyttien aktiivisuuden vähenemistä pidetään myeliinituppikadon syynä. D-vitamiinin riittävä saanti voi suojata hermojen myeliinituppeja (Sutton 2015). Kysymys kuuluu: mikä on riittävä määrä D-vitamiinia? Ilmeisesti se on paljon suurempi kuin terveelle keskivertoväestölle annettu viranomaissuositus (10 µg/vrk).

Vitamin D and Oligodendrocytes in MS

*Suomen laboratorioissa koe merkitään yleensä S-D-25.

Turun yliopiston tutkimuksen mukaan MS-tautia potevien raskaana olevien ja imettävien äitien keskuudessa 73 %:lla on vakava D-vitamiinivaje (S-D-25 < 50 nmol/l). Se on korjattava, vaativat tutkijat (Jalkanen ym. 2014). Raja-arvo 50 nmol/l on aivan liian pieni MS-tautiselle, pitoisuuden tulee olla mieluiten 125–150 nmol/l.

Turun yliopiston neurologian klinikan neurologien kaksoissokkotutkimus osoittaa, että interferonihoidon lisänä annettu D-vitamiinilisä (70 µg/vrk) vähentää MS-potilaan aivojen tulehdussmuutoksia. Tämä annos oli kovin vaatimaton; isommalla annoksella saataneen parempia tuloksia.

Pariisin Pierre et Marie Curie -yliopiston neurologien tutkimus tukee turkulaisten tuloksia. Pariisissa hoidettiin D-vitamiinilla 156 MS-potilasta (relapsing-remitting). D-vitamiinin päiväannos oli 3010 IU eli 75 µg/vrk. Pahenemisvaiheet vähenivät 13,7 % jokaista 10 nanomoolin nousua kohti seerumissa. Ihannelukemaksi osoittautui vähintään 110 nmol/l, jolla skoovit vähenivät eniten. Uudempikin ranskalaistutkimus puoltaa seerumin D-vitamiinin mittaamista ja todetun vajeen korjaamista (Thouvenot ym. 2015). Kööpenhaminan yliopiston neurologitkin suosittelevat nyt D-vitamiinilisää MS-potilaille (Laursen ym. 2014).

Matala S-D-25 ja Epstein-Barr –virusinfektio edeltävät usein MS-taudin puhkeamista, kertoo saksalaisen Ruhr-University Bochumin tutkimus (Décard ym. 2012). Tämä merkitsee käytännössä sitä, että matala seerumin D-vitamiininpitoisuus heikentää immuunijärjestelmää, jolloin virusinfaktio pääsee puhkeamaan. Se puolestaan voi laukaista MS-taudin. Havainto puoltaa D-vitamiinin riittävää saantia. Toisin sanoen S-D-25:n tulee olla viitearvojen puitteissa (75–150 nmol/l, mieluiten 125–150 nmol/l)).

D-vitamiini toimii parhaiten yhdessä kalaöljyn omega-3-rasvahappojen (kuten E-EPAn) kanssa.

Oslon yliopistoklinikan neurologien kirjallisuuskatsaus (2010) tuli samaan johtopäätökseen kuin Ranskan kansanterveyslaitos (INSERM): D-vitamiinin puute on MS-taudin riskitekijä. Lisäksi se lisää riskiä sairastua myös Parkinsonin ja Alzheimerin tauteihin, skitsofreniaan ja muihin mielenterveysongelmiin. D-vitamiinilla on siis tärkeä merkitys aivojen normaalin toiminnan kannalta. Käsitys vitamiinien merkityksestä terveydelle on siis muuttunut viime aikoina koululääketieteessä.

D-vitamiinin vaikutusmekanismi MS-taudissa
Tri Annw Groken työryhmä (Johns Hopkins University School of Medicine) on osoittanut hiirikokeissa, kuinka D-vitamiini vaikuttaa T-valkosoluihin (T-lymfosyytteihin) MS-taudissa. Tutkimus julkaistaan Proceedings of National Academy of Sciences -tiedelehdessä, jota pidetään yhtenä arvostetuimmista. Tutkimus voi auttaa ymmärtämään D-vitamiinihoidon hyviä vaikutuksia MS-potilailla mm. Turun yliopiston neurologian klinikassa. Espanjalaiset neurotieteijät esittävät että D-vitamiini saattaa palauttaa meyoliiniä hermotuppeihin (Matias-Guiu ym. 2016)).Valittaen on todettava että 1980-luvulta lähtien kaikkein ankarammin vitamiinihoitoa ovat vastustaneet Suomessa vaikutusvaltaiset neurologit.

Researchers unloch how vitamin D may benefit people with Multiple Sclerosis. Nutraingredients.com 13.12.2013
MS-tauti, geenivirheet ja D-vitamiini

Ubikinoni

Teheranin yliopiston kliininen satunnaisettu kaksoissokkotutkimus osoittaa, että ubikinonin (500 mg/vrk) nauttiminen ruoan lisänä vähentää merkittävästi tulehdusta ja tulehdussytokiineja ja voi näin hidastaa taudin kulkua ja ehkäistä väsymystä ka masennusta (Sanoobar ym. 2104, 2015).

Ubikinoni pysäytti MS-taudin hiirikokeessa, raportoivat Oregon Health and Science Universityn tutkijat (2013). He uskovat ubikinonista olevan hyötyä myös MS-tautia poteville ihmisille. Tohtori P. Hemachandra Reddy työryhmineen testasi ubikinonituotteen vaikutusta MS-taudin hiirimallissa (kokeellisesti aiheutetussa autoimmuunissa enkefalomyeliitissä). Taudin kliiniset oireet lievenivät merkittävästi, kun ne etenivät verrokkihiirillä jo parissa viikossa. Ubikinoni vähensi keskushermostossa ja selkäytimessä myllertänyttä matala-asteista koornista tulehdusta (infammaatiota) ja auttoi hermotuppia säilyttämään myeliiniään. Tutkimus julkaistaan Biochimica et Biophysica Acta-lehdessä. MS-potilaiden veressä on vähemmän ubikinonia ja enemmän vapaita radikaaleja kuin terveillä verrokeilla (Gironi ym. 2014). Havainnot puoltavat ubikinonin nauttimista ruoan lisänä.

Kalaöljyn omega-3-rasvahapot

Omega-3:n puutos puolestaan tuottaa myös tulehdusta aiheuttavia F2-isoprostaaneja. Näillä haitallisilla yhdisteillä on todennäköisesti yhteyttä myös siihen, että puolet MS-potilaista masentuu jossakin vaiheessa. Erityisen alttiita masentumaan näyttävät olevan ne potilaat, joita hoidetaan interferoni betalla (lue raportti). Yhdysvaltain terveysvirasto kertoo verkkosivuillaan tutkimuksesta, jossa omega-3-rasvahappoja annetaan nyt tutkimusmielessä MS-potilaille (lue suunnitelma). Mitä enemmän ihminen saa ruoastaan tai ravintolisistä kalaöljyn omega-3-rasvahappoja, sitä pienempi on MS-taudin rikski (Hoare ym. 2015).

Hollantilaiset neurologit suosittavat MS-potilaille omega-3-rasvahappoja ja antioksidantteja (lue katsauksen yhteenveto). Suosittelen puhtainta ja tehokkainta kalaöljyä, etyyli-EPAa noin 2 000 mg/vrk. Se on todettu tehokkaaksi ja turvalliseksi jo monissa tutkimuksissa (taulukko). Japanilaisen tutkimuksen mukaan E-EPA vaimentaa SLE-autoimmuunitautia sairastavien potilaiden elimistössä vallitsevaa hapetusstressiä, joka riehuu myös MS-taudissa.

Toinen hollantilainen tutkimus selvitti mitä muutoksia MS-potilaan aivoissa on havaittu (Health Day 29.8.2006). Uusi koe-eläintutkimus puoltaa B3-vitamiinin käyttöä MS-taudissa (lue tutkimuksesta). Prolaktiini-hormoni suojaa hermojen myeliinituppia. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan hormonista saattaa olla hyötyä MS-potilaille (lue lisää).

Saksalaiset neurologit kirjoittavat tutkimuksessaan, että kalaöljyn omega-3-rasvahapot vaikuttavat suotuisasti MS-taudin kulkuun. Suomen tehokkain ja puhtain omega-3 on E-EPA. Valitse sellainen E-EPA-valmiste, jossa on mukana D3-vitamiinia.

Meksikolainen kliininen tutkimus vahvistaa, että kalaöljyn nauttiminen ehkäisee MS-potilaissa kroonista matala-asteista tulehdusta (inflammaatiota) sekä hapetusstressiä. Tutkimukseen osallistui 50 relapsoivaa MS-tautia sairastavaa potilasta, joista luolet sai vuoden ajan läyvän hoidon lisänä lumetta ja toinen puoli kalaöljyä (4 g/vrk, joka sisälsi 800 mg EPAa ja 1600 mg DHA:ta). Kalaöljy pienensi veren omega-6/omega-3-suhdetta ja suurensi omega-3-pitoisuuksia, jolloin tulehdussytokiinien määrä ja hapetusstressi vähenivät. Nämä mutokset ovat potilaalle hyödyllisiä (Sorto-Gomez ym. 2016).

Th17-immuunisolut hyökkäävät neuronien kimppuun

Melatoniini

Melatoniini (5 mg/vrk) parantaa merkittävästi MS-potilaiden antioksidanttikapasitettia ja heidän heikentynyttä elämnänlaatuaan 3 kuukaudessa (Adamczyk-Sowa ym. 2014). Melatoniinista saattaa olla apua MS-taudin hoidossa, osoitti pienehkö kliininen tutkimus. Siihen osallistui 16 potilasta, joilla annettiin melatoniinia 10 mg päivässä kuukauden ajan. Tuloksia verrattiin 13 lumetta saaneeseen MS-potilaaseen (verrokkiin) (Miller ym. 2013). Toisessa, puolalaisessa tutkimuksessa annettiin melatoniinia 5 mg päivässä, jolla oli suotuisa vaikutus MS-potilaiden elämän ja unen laatuun (Adamczyk-Sowa ym. 2014). Kolmaskin tutkimus, johon osallistui 140 potilasta, puoltaa melatoniinin käyttöä MS-taudissa (Farez ym. 2015).

Tutkimusta selostetaan Duodecimissa 23/2015 sivulla 2219 (ks alla)

Melatoniini auttaa MS-taudissa

Science Magazine: Melatonin could help treat multiple sclerosis

F2-isoprostaanit

MS-taudissa aivoissa vallitsee kiihtynyt hapetusstressi, jota vapaat radikaalit aiheuttavat. Silloin syntyy F2-sarjan isoprostaaneja, jotka aiheuttavat ja pitävät yllä kroonista tulehdustilaa, inflammaatiota. Näin syntyy itse itseään ruokkiva noidankehä, joka huonontaa potilaan ennustetta. Ruotsalaiset neurologit ovat mitanneet F2-isoprostaaneja MS-potilaiden (n = 46), heidän terveiden jälkeläistensä (n = 46) ja terveiden verrokkien (n = 50) selkäydinnesteestä. Potilaiden ja heidän jälkeläistensa F2-pitoisuudet olivat suuremmat kuin verrokkien. Ehkä yllättäen kaikkein suurimmat pitoisuudet oli potilaiden lapsilla. Tulosten perusteella MS-potilaiden lapsilla vallitsee kiihtynyt hapetusstressi, mikä voi lisätä heidän riskiään sairastua MS-tautiin (Neuroscience Letters 2006). Tämän havainnon perusteella heidän kannattaisi ottaa ruoan lisänä D-vitamiinia sisältävää E-EPAa, joka se ehkäisee F2-isoprostaanien syntyä.
D-vitamiini ehkäisee MS-tautia

Interferoni gamma ja tuumorinekroositekijä-alfa (TNF-alfa) MS-taudissa

Interferonit ovat polypeptidejä, joilla on antiviraalisia, solujen kasvua estäviä ja immuunijärjestelmää sääteleviä vaikutuksia elimistössä. Interferoneja on kahta päätyyppiä: interferoni-alfa/beta sekä interferoni-gamma (IFN-). Interferonia käytetään tietyissä tilanteissa lääkkeenä, jolla pyritään estämään vaikeita infektioita sekä lievittämään niiden vaikeusastetta.

Ihmisen valkosolut tuottavat luonnostaan interferoneja erityisesti virusinfektion aikana. Niiden tehtävänä on estää virusten lisääntymistä infektion alkuvaiheessa. Ne sitoutuvat kohdesolujen pinnalla oleviin spesifisiin reseptoreihin, mikä saa aikaan antiviraalisten geenien aktivoitumisen tumassa. Näiden geenien koodittamat proteiinit estävät virusten kasvua. Interferonit – aivan kuten vapaat radikaalitkin, joiden ensisijaisena tehtävänä on tapaa viruksia, bakteereita ja sieniä – ovat siis elimistön puolustajia, mutta asialla on käänteinenkin puolensa. Tilanne riistäytyy elimistön hallinnasta. Vapaat radikaalit voivat aiheuttaa hapetusstressin ja interferonit voivat laukaista MS-taudin ja pahentaa sen kulkua.

Naiset tuottavat luonnostaan enemmän interferoni gammaa kuin miehet. Siksi naiset sairastuvat miehiä useammin MS-tautiin. Tauti puhkeaa yleensä juuri virusinfektion jälkeen. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan suuri IFN--pitoisuus pahentaa multippeliskleroosia (MS-tautia). IFN- ja TNF-alfa ovat syynä MS-potilaiden krooniseen väsymykseen (Multiple Sclerosis 2004). Nämä havainnot selittävät sitä, miksi IFN-:a ja TNF-alfaa vaimentavia ravintolisiä käyttävät potilaat ovat yleensä paremmassa kunnossa kuin muut.

Stressi pahentaa MS-tautia
, osoittaa muun muassa hollantilainen tutkimus. Samasta aiheesta kirjoitti myös British Medical Journal (27.3.2004). Erään tutkimuksen valossa T-valkosolujen tuottama IFN- korreloi MS-potilaan väsymykseen ja masennukseen. Masennuksen onnistunut hoito voi vähentää potilaan IFN-:n tuotantoa, mikä on eduksi taudin kulun kannalta. Näin ollen MS-potilaan kannatta ottaa ruoan lisänä samoja ravintolisiä, joita suosittelen masennuksen täydentävään hoitoon. Niistä tärkeimmät ovat D-vitamiini, E-EPA, karnosiini ja ubikinoni, mutta muutkin alla mainitut ovat eduksi. E-EPA ehkäisee ja hoitaa tutkitusti stressin biologisia haittavaikutuksia elimistössä. Lue lisää

MS-tautiin liittyy 5-lipoxygenaasi-entsyymiä (5-LOX) aktivoiva valkuaisaine (FLAP). Tutkijat pyrkivät kehittämään aineita, joilla tämän valkuaisaineen aktiivisuutta voitaisiin vaimentaa. Sitä vaimentavia luonnonaineita ovat muun muassa kalaöljyn EPA-rasvahappo ja vihersimpukkauute.

Autoimmuunitautiin sairastunut ihminen on vaarassa saada myös toinen autoimmuunitauti. Gastroenterolygy -lehden pääkirjoitus käsittelee tutkimusta, jonka mukaan suoliston autoimmuunihäiriöitä (Crohnin tautia tai haavaista paksusuolitulehdusta) sairastavilla ihmisillä ilmenee tavallista useammin MS-tautia. Tämäkin havainto selittää sitä, että tulehdusta, hapetusstressiä ja kohonnutta homokysteiiniä vaimentavat ravintolisät auttavat ihmisiä, jotka sairastavat näennäisesti aivan erilaisia kroonisia sairauksia, kuten suolistotulehdusta ja MS-tautia.

Vielä vähän lisää ravintolisistä

MS-potilaan kannattaa käyttää D-vitamiinia (100–250 µg/vrk) ja karnosiinia (800–1200 mg/vrk), berberiiniä, ubikinonia (100–300 mg/vrk) ja muita antioksidantteja (vahvaa vitamiinien ja hivenaineiden yhdistelmää) sekä E-EPAa (2 000 mg/vrk) ja helokkiöljyä. En suosittele helokkiöljyä yksinään, koska siitä syntyvä liika arakidonihappo voi pahentaa hermojen tulehdusta. Kaikki nämä ravintotlisät vaimentavat IFG:tä, TNF-alfaa ja niiden tuottamia tulehdussytokiineja, kuten interleukiini 8:aa (IL8). Karnosiini ja E-EPA hillitsevät sitä (lue uutinen). D-vitamiinin puute on yleistä Suomessa sellaisten henkilöiden keskuudessa, jotka eivät ota sitä ravintolisänä. Turvallinen päiväannos aikuiselle on 250 µg/vrk, yli 11-vuotiaille 100 µg ja pienemmille lapsille 50 µg/vrk.

*S-D-25:n voi mittauttaa kaikissa yksityisissä kliinisissä laboratorioissa. Myös monet terveyskeskukset tekevät myös näitä analyyseja.

Muistakin ravintolisistä voi olla merkittävää hyötyä, esimerkiksi ubikinonista ja fosfoseriinistä. Espanjassa neurologit määräävät MS-potilaille kalsiumpyruvaattia, koska se tuottaa lihassolujen mitokondroissa energiaa ja lisää lihasvoimaa ja kestävyyttä. Lisäksi kalsiumpyruvaatti on erinomainen antioksidantti, joka hillitsee keskushermoston hapetusstressiä (joka vallitsee MS-taudissa ja muissa tulehdustaudeissa). Kalsiumpyruvaattia saa terveyskaupoista. Lihasvoimaa lisävä päiväannos on 3–5 grammaa/vrk. Sitä voi hyvin ottaa yhtaikaa muiden edellä mainittujen ravintolisien kanssa.

Berberiini vaimentaa hermostossa myllertävää tulehdusta (inflammaatiota), osoittaa kinalainen hiiritukimuis. Tukijat pitävät berberiiniä suositeltavana ravintolisänä MS-taudia potevile (Ma ym. 2010).

Ravintolisät eivät paranna tautia, mutta pitävät yllä yleiskuntoa ja lisäävät vastustuskykyä infektiotauteja sekä "skooveja" eli taudin etenemistä kiihdyttäviä vaiheita (relapseja) vastaan.

Tietoisku MS-taudista

Multippeliskleroosi eli pesäkekovettumatauti on yleensä nuorten ihmisten keskushermoston sairaus, jota sairastaa noin 5 000 suomalaista. Sairastuneiden keski-ikä on 45 vuotta, mutta nuorimmat potilaat ovat vain 13–14 vuoden ikäisiä. Tauti puhkeaa vain harvoin yli 50 vuoden iässä. Tautia esiintyy eniten maapallon kylmillä vyöhykkeillä; Afrikassa ja Aasiassa se on harvinainen. Yhteensä maailmassa on noin miljoona MS-potilasta.

MS-taudissa vaurioituvat aivokudoksen ja selkäytimen hermosolut. Terveitä hermosoluja ympäröi myeliinituppi, rasvahappomolekyylien muodostama eriste. MS-taudissa myeliini hajoaa hitaasti, jolloin hermosolujen toiminta kärsii. Nykykäsityksen mukaan kyseessä on autoimmuunitauti, jossa elimistö reagoi omia kudoksiaan vastaan. Elimistö on ikään kuin "allerginen" itselleen.

Kuva 1. Oikealla terve hermosolu ja sen myeliinituppi. Vasemmalla neuronin myeliinituppi hajoamassa. Monosyyttisolut (alareunasssa) tuottavat myeliiniä hajottavia yhdisteitä. D-vitamiini suojaa myeliinituppeja.

MS-tauti sinänsä ei johda kuolemaan, mutta sairaus on krooninen ja se aiheuttaa usein vaikean invaliditeetin. Koska tautiin ei ole vielä keksitty parantavaa hoitoa, se aiheuttaa fyysisiä ja henkisiä ongelmia potilaan loppuiäksi.

Tautiin ei ollut mitään tehokasta hoitoa ennen 1990-luvun puoliväliä, mutta sen jälkeen on kehitetty taudin kulkua parantavia lääkkeitä ja ennuste on jatkuvasti parantunut. Uudet lääkkeet ehkäisevät uusimisia (replapseja) noin 30 prosenttia ja hidastavat jossakin määrin taudin etenemistä.

MS-taudin syitä etsitään kuumeisesti ja siihen yritetään löytää uusia hoitomuotoja. Uumajan yliopistossa tarkastetun väitöskirjan mukaan MS-taudin syynä saattaa olla virhe tai puutos (defekti) tietyssä proteiinissa, makroglobuliinissa.

Tohtori Alistair Compstonin johtama tutkijaryhmä Cambridgen yliopistosta raportoi tutkineensa 262 MS-tautia sairastavaa sukua ja löytäneensä tautia kuljettavan geenin. Se selittää, miksi samassa suvussa kulkeva tauti usein noudattaa samankaltaista kaavaa (Journal of Neurology, Neurosurgery and Psychiatry 2001;71:757-761). Tietyn geenin aktiviteetin esto voi hidastaa tai jopa ehkä pysäyttää taudin kulun (Science 2001;294:1731-5).

Miksei tehokasta hoitoa MS-tautiin ole vielä keksitty? Edinburghin yliopiston MS-tutkijat ovat sitä mieltä, että MS-taudin syytä on etsitty 100 vuotta väärästä paikasta. Näin he kirjoittavat Journal of the Royal College of Physicians of Edinburgh- lehdessä. Heidän mukaansa MS-taudin syy onkin (vastoin yleistä käsitystä) väärin toimivissa aivojen astrosyyttisoluissa. Niiden toiminta häiriintyy perinnöllisistä ja ympäristösyistä, sanovat skottitutkijat.

Statiinilääkityksestä saattaa olla apua MS-taudissa ja muissa keskushermoston autoimmuunitaudeissa. Hiirillä tehty tutkimus osoittaa että atorvastatiini estää taudin relapseja ja vähentää keskushermostion tulehdustilaa. Atorvastatiini vaikuttaa immuunijärjestelmään kuuluvien tulehdusta estävien T-valkosolujen kautta, kirjoittavat amerikkalaiset tutkijat (Nature PubMed). Statiinit ovat kolesterolia alentavia lääkkeitä, joita Suomessakin käytetään yleisesti. Niillä on kuitenkin äskettäin havaittu vakavia sivuvaikutuksia sydänlihaksessa ja muissa luurankolihaksissa sekä silmissäm (harmaakaihi). Lisäksi statiinit voivat heikentää muistia ja laukaista diabeteksen.

Useiden tutkimusten mukaan myös jooga ja meditaatio voivat auttaa MS-potilaita (MedPageToday 30.5.2015).

MS-tautia on useita eri tyyppejä

Taudin kulku voi aaltoilla, jolloin välillä on pahempia kausia ("skooveja"), välillä taas parempia. Tauti voidaan jakaa seuraaviin tyyppeihin:

  • Hyvänlaatuinen, jonka oireet ovat lieviä tai keskivaikeita eivätkä ne etene pahoiksi. Noin 10-15 prosenttia MS-potilaista sairastaa tätä tyyppiä.
  • Uusiva - elpyvä tautityyppi, jossa oireet tulevat ja menevät. Oireet saattavat vaivata viikkoja tai kuukausia, mutta katoavat palatakseen taas jaksoittain. Tätä tautityyppiä sairastaa noin puolet potilaista. MS-tauti alkaa usein juuri tämän tyyppisenä ja muuttuu myöhemmin vähitellen eteneväksi.
  • Primaarinen - etenevä tautityyppi, jossa aluksi ilmenee lieviä tai keskivaikeita oireita, mutta ne etenevät hiljalleen ilman palautumista eli remissiota. Oireet pahenevat tietylle tasolle, jolle ne usein jäävät joksikin aikaa. Pientä paranemista ilmenee toisinaa. Noin 10-15 prosenttia potilaista sairastaa tätä tautityyppiä.
  • Sekundaarinen - etenevä tyyppi. Oireet pahenevat vuosien mittaan oltuaan ensin 2-tyyppiä. Puolet potilaist sairastaa tätä muotoa.
  • Etenevä - paheneva muoto. Siinä oireet pahenevat asteittain alusta alkaen ja uusia oireita ilmaantuu vaiheittain ja entiset oireet vaikeutuvat. Tämä muoto on harvinainen, alle viisi prosenttia potilaista sairastaa sitä.

Silmätaudit
Noin 20 % MS-potilaista sairastuu erilaisiin silmätauteihin (taittovirhe, harmaakaihi, viherkaihi) mahdollisesti kortisonihoidon seurauksena. Lääkärit eivät läheskään aina huomaa, että MS-potilaan silmätauti voikin johtua lääkityksestä eikä suinkaan itse perustaudista. Lue lisää

Riskitekijöitä

Vaikka taudin varsinaista aiheuttajaa ei vielä varmuudella tunneta, tiedetään koko joukko riskitekijöitä. Muun muassa piilevä D-vitamiinin puute on varmistunut riskitekijäksi, joka on poistettavissa helposti ja halvalla.

  • Maantieteelliset seikat. Pohjanmaalla esiintyy MS-tautia enemmän kuin muualla Suomessa. Siellä MS-potilaiden sisaruksilla tauti on 25 kertaa yleisempi kuin muulla väestöllä. Koko maailmaa tarkastellen, lähellä päiväntasaajaa asuvien keskuudessa tautia on vähemmän kuin pohjoisempana tai etelämmässä asuvilla. Syytä tähän ilmiöön ei tiedetä.
  • Etniset seikat. Pohjoiseurooppalaisilla on enemmän MS-tautia kuin muiden maanosien asukkailla.
  • Sukupuoli. Naiset sairastuvat kaksi kertaa useammin kuin miehet.
  • Perinnölliset seikat. Tällä hetkellä etsitään ratkaisua geeneistä, joiden toimintaan voidaan vaikuttaa vitamiineilla ja muilla ravintolisillä.
Viitteitä:
Simpson S Jr, der Mei IV, Taylor B. The role of vitamin D in multiple sclerosis: biology &amp; biochemistry, epidemiology and potential roles in treatment. Medicinal Chemistry. 2017 Sep 21. doi: 10.2174/1573406413666170921143600.
Munger KL, Hongell K, Åivo J, Soilu-Hänninen M, Surcel HM, Ascherio A. 25-Hydroxyvitamin D deficiency and risk of MS among women in the Finnish Maternity Cohort. Neurology. 2017 Sep 13. pii: 10.1212/WNL.0000000000004489. doi: 10.1212/WNL.0000000000004489. [Epub ahead of print]
Marrie RA, Beck Ca. Preventing multiple sclerosis – To (take) vitamin D or not to (take) vitamin D? Editorial. Neurology 2017;89:1–2 Free Full Text
Munger KL, Köchert K, Simon KC et al. Molecular mechanism underlying the impact of vitamin D on disease activity of MS. Annals of Clinical and Translational Neurology. 2014:1 (8) 605–617 Free Full Text
Laursen JH, Søndergaard HB, Sørensen PS, Sellebjerg F, Oturai AB. Vitamin D supplementation reduces relapse rate in relapsing-remitting multiple sclerosis patients treated with natalizumab. Multiple Sclerosis and Related Disorders. 2016 Nov;10:169-173. doi: 10.1016/j.msard.2016.10.005.
Mashayekhi F, Salehi Z. Administration of vitamin D3 induces CNPase and myelin oligodendrocyte glycoprotein expression in the cerebral cortex of the murine model of cuprizone-induced demyelination. Folia Neuropathologica, 2016. PubMed
Matías-Guíu J, Oreja-Guevara C, Matias-Guiu JA, Gomez-Pinedo U. Vitamin D and remyelination in multiple sclerosis.
Neurologia. 2016 Jun 16. pii: S0213-4853(16)30065-2. doi: 10.1016/j.nrl.2016.05.001. Free Full Text pdf
Sorto-Gomez TE, Ortiz GG, Pacheco-Moises FP, et al. Effect of fish oil on glutathione redox system in multiple sclerosis. American Journal of Neurodegenerative Disease. 2016 Jun 1;5(2):145-51. eCollection 2016. Free Ful Text
Matías-Guíu J, Oreja-Guevara C, Matias-Guiu JA, Gomez-Pinedo U. Vitamin D and remyelination in multiple sclerosis. Neurologia. 2016 Jun 16. pii: S0213-4853(16)30065-2. doi: 10.1016/j.nrl.2016.05.001. [Epub ahead of print]

Riccio P, Rossano R, Larocca M, et al. Anti-inflammatory nutritional intervention in patients with relapsing-remitting and primary-progressive multiple sclerosis: A pilot study.Experimental Biology and Medicine (Maywood). 2016 Jan 18. pii: 1535370215618462.
Rolf L, Muris AH, Hupperts R, Damoiseaux J. Illuminating vitamin D effects on B-cells - the multiple sclerosis perspective. Immunology. 2015 Dec 30. doi: 10.1111/imm.12572. [Epub ahead of print] Review. Free Full Text

Sanoobar M, Eghtesadi S, Azimi A, Khalili M, et al. Coenzyme Q10 supplementation ameliorates inflammatory markers in patients with multiple sclerosis: a double blind, placebo, controlled randomized clinical trial. Nutritional Neuroscience. 2015 May;18(4):169-76. doi: 10.1179
Sanoobar M, Dehghan P, Khalili M, et al. Coenzyme Q10 as a treatment for fatigue and depression in multiple sclerosis patients: A double blind randomized clinical trial. Nutritional Neuroscience. 2015 Jan 20. DOI: http://dx.doi.org/10.1179/1476830515Y.0000000002
Darwish H, et al. Effect of vitamin D replacement on cognition in MS patients. Society for Neuroscience Meeting 2015; Abstract F11.
Fitzgerald KC, Munger KL, Köchert K, et al. Association of Vitamin D Levels With Multiple Sclerosis Activity and Progression in Patients Receiving Interferon Beta-1b. JAMA Neurology 2015 Oct 12:1-8. doi: 10.1001/jamaneurol.2015.2742.
Ashtari F, Toghianifar N, Zarkesh-Esfahani SH, Mansourian M. Short-Term Effect of High-Dose Vitamin D on the Level of Interleukin 10 in Patients with Multiple Sclerosis: A Randomized, Double-Blind, Placebo-Controlled Clinical Trial.
Neuroimmunomodulation. 2015 Sep 25. Abstract
Hoare S, Lithander F, van der Mei I, et al. for Ausimmune Investigator Group. Higher intake of omega-3 polyunsaturated fatty acids is associated with a decreased risk of a first clinical diagnosis of central nervous system demyelination: Results from the Ausimmune Study. Multiple Sclerosis Journal. 2015 Sep 11. pii: 1352458515604380.
Behrens JR, Rasche L, Gieß RM,  et al. Low 25-hydroxyvitamin D, but not the bioavailable fraction of 25-hydroxyvitamin D, is a risk factor for multiple sclerosis. European Journal of Neurology. 2015 Jul 28. doi: 10.1111/ene.12788.
Prevalence of Psychiatric Disorders Higher in Patients With MS? MedPageToday
Thouvenot E, Orsini M, Daures J, Camu W. Vitamin D is associated with degree of disability in patients with fully ambulatory relapsing-remitting multiple sclerosis. European Journal of Neurology. 2015;22:564-69 doi: 10.1111/ene.12617./ Free Full Text
Sutton J. Vitamin D and Oligodendrocytes in MS. MedpageToday 5.1.2015

Laursen JH, Søndergaard HB, Albrechtsen A, et al. Genetic and environmental determinants of 25-hydroxyvitamin D levels in multiple sclerosis. Multiple Sclerosis Journal. 2014 Dec 22. pii: 1352458514563590.
Adamczyk-Sowa M, Pierzchala K, Sowa P, et al. Influence of melatonin supplementation on serum antioxidative properties and impact of the quality of life in multiple sclerosis patients. Journal of Physiology and Pharmacology. 2014 Aug;65(4):543-50. Free Full Text pdf
Jalkanen A, Kauko T, Turpeinen U, Hämäläinen E, Airas L. Multiple sclerosis and vitamin D during pregnancy and lactation. Acta Neurologica Scandinavica. 2014 Sep 12. doi: 10.1111/ane.12306.
Sanoobar M, Eghtesadi S, Azimi A, et al. Coenzyme Q10 supplementation ameliorates inflammatory markers in patients with multiple sclerosis: a double blind, placebo, controlled randomized clinical trial. Nutritional Neuroscience. 2014 Jan 10. Abstract
Gironi M, Borgiani B, Mariani E, et al. Oxidative stress is differentially present in multiple sclerosis courses, early evident, and unrelated to treatment. Journal of Immunology Research 2014;2014:961863. doi: 10.1155/2014/961863.
Mao P, Manczak M, Shirendeb UP, Reddy PH. MitoQ, a mitochondria-targeted antioxidant, delays disease progression and alleviates pathogenesis in an experimental autoimmune encephalomyelitis mouse model of multiple sclerosis. Biochimica et Biophysica Acta (BBA) - Molecular Basis of Disease, 2013;1832(12), 2322-2331 Abstract

Lab notes: Antioxidant has promise in MS. MedPageToday 27.12.2013

Décard BF, von Ahsen N, Grunwald T, et al. Low vitamin D and elevated immunoreactivity against Epstein-Barr virus before first clinical manifestation of multiple sclerosis. Journal of Neurology, Neurosurgery and Psychiatry. 2012 Aug 11. PubMed

Pierrot-Deseilligny C, Rivaud-Péchoux S, Clerson P, et al. Relationship between 25-OH-D serum level and relapse rate in multiple sclerosis patients before and after vitamin D supplementation. Therapeutic Advances in Neurological Disorders 2012;5: 187-198, doi:10.1177/1756285612447090
Soilu-Hänninen M. D-vitamiinilisä suojaa aivoja uusilta muutoksilta. Primo 2/2011, ss 10–12.
Ma X, Jiang Y, Wu A, et al. Berberine Attenuates Experimental Autoimmune Encephalomyelitis in C57 BL/6 Mice. PLoS One. 2010 Oct 19;5(10):e13489. Free Full Text

Pierrot-Deseilligny C, Souberbielle JC. Is hypovitaminosis D one of the enviranmental risk factors for multiple sclerosis? Brain. 2010 Jul;133(Pt 7):1869-88. Abstract / Free Full Text

Holmøy T, Moen SM. Assessing vitamin D in the central nervous system. Acta Neurol Scand. 2010;122(s190):88-92. Abstract